Yleisesti ottaen Helsingissä täytyisi hyväksyä se, että Stadi ei ole mikään snadi enää, ja että varmin keino saada raitiotieliikenne nopeammaksi ja kapasiteetiltaan vetämään paremmin, mahdollistaen myös vuorot esikaupunkeihin asti, on rakentaa eritasoratkaisuja kuten muissa n miljoonan asukkaan kaupunkiseuduilla on tehty.
Näin se taitaa olla. Stadi ei ole snadi, sen pitää olla Sipoo...
Sanoisin kumminkin melkein päin vastoin, että Stadi ei ole enää Stadi, mutta sen voisi takaisin Stadiksi palauttaa. Sellaiseksi Stadiksi, jossa kadut ovat ihmisten elämistä varten ja ratikalla pääsee niin pitkälle kun Stadia riittää. Ja vaikka rajan ylikin, jos sinne on asiaa ja siellä jatkuu hyvät mestat.
Peruskysymys minusta on arvokysymys siitä, mitä liikennettä pidetään tärkeimpänä. Sanen mainiot liikennevalosivut ovat minulle tutut, ja Karin lainaus kaimaltaan (Sane on Kari Sane) osoittaa juuri valintaa siitä, järjestetäänkö valot takaamaan vaivatonta liikennettä autoille vai ihmisille.
Minun mielestäni liikenteen pitää sujua ihmisille. Myös ajoneuvoissa matkustaa ihmisiä, joten ajoneuvojen suosimisen tulee perustua niissä matkustavien ihmisten määrään. Henkilöautojen liikennevirrassa henkilöiden määrä on muutama prosentti joukkoliikenteen henkilömäärästä, joten on aivan selvä, että autojen on oltava alisteisia joukkoliikenteelle.
Pyöräilyn ja jalankulun suhde on yksi asia, joka täytyisi myös ryhtyä ottamaan vakavasti. Polkupyörä ja jalankulku eivät suinkaan aina sovi samaan ympäristöön. Ja tämän asian tiedostaminen ratkaisee minusta Laten esittämän kysymyksen "kiemurtelevien" suojateiden soveltumisesta pyörille. Polkupyörällähän ei ole tarpeenkaan päästä esim. pysäkille, joka palvelee ihmisten pääsyä joukkoliikenteeseen. Sen sijaan polkupyörällä on oltava mahdollisuus turvalliseen ajoratojen ylitykseen risteysten yhteydessä.
Helsingissä tämä yhteensopimattomuus on paljolti tiedostettukin, ja myös keskustaan on tehty ja tehdään lisää pyöräereittejä. Eli omia kaistoja polkupyörille. Kun niille tulee ajoratojen ylityksiä, siinä noudatetaan luonnollisesti pyöräilyyn sopivia ratkaisuja.
Se tarkoitaa joko sitä että pistetään raitiotie Manskua pitkin maan alle ainakin Töölön Tulliin asti...
Näin on tehty 1970-luvulla Saksassa Stadtbahnin idean mukaisesti, mutta sen jälkeen on opittu lisää. Mikä järki esimerkiksi olisi meillä panna ratikat maan alle Aleksilla? Kävelytila lisääntyisi, mutta liikkeiden saavutettavuus heikkenisi. Eikä vaunusta enää näkisi liikkeitä ja näyteikkunoita. Kun vaunuja ei näkisi enää kadulla, ei tietäisi, onko kohta tulossa vaunu, jolla voi siirtyä Aleksi 13:n kohdalta Stockalle.
Tunneleita ei pidä tehdä siksi, että saadaan tilaa autoille tai saadaan ratikat pois autojen aiheuttamista ruuhkista. Nuo ongelmat ratkaistaan poistamalla autot. Eikä siihen tarvita keskustatunnelia, koska autoissa matkustavat ihmiset voivat matkustaa siinä ratikassa, mikä ei maksa mitään lisää. Muutaman prosentin lisäys kuormassa ei vaadi lisäinvestointeja.
Minusta tunnelit ovat perusteltua silloin, kun joukkoliikenteen kapasiteetti pinnalla ei enää riitä. Tai jos halutaan järjestää rinnakkaisia nopeita yhteyksiä.
Antero