Kuulostaa hyvältä, kannattaa kuitenkin tutustua Kotimaisten kielten keskuksen juuri julkaisemaan uuteen sähköiseen versioon luettelosta "
Svenska ortnamn i Finland". Tätä suositusta seuraavat pääosin mm. ruotsinkielinen lehdistö ja monet viranomaiset, ja sitä laadittaessa on selvitetty mm. nimien todellista käyttöä nykyään.
Nääh, se suomenkielinen muoto on joka tapauksessa siinä aikataulujulkaisussa näkyvillä, joten annettakoon ruotsin kielen ja -tutkijoille sekä historioitsijoille myhäilyn aihetta.
Kiitos kuitenkin linkistä (ja kahlaan gradusi läpi!).
Asiaa oltaisiin voitu kuitenkin katsoa hieman nenää pidemmälle ja huomata, että tulevaisuudessa enemmistö alueen asukkaista tulee suomenkielivaltaiselta alueelta.
Suomenkielisten osuus on kasvanut merkittävästi.
Entäs sitten? Sanassa Östersundom ei ole ainoaakaan äännettä, joka olisi suomenkieliselle hankala, toisin kuin vaikkapa sanassa "Kyrkslätt" [tšyrk'slet]. Eikä edes suomen kieltä pitkään vihannut Ruotsin valtio koskaan muuttanut Kiirunan kunnan nimeä "Fjällripa":ksi eikä Haaparantaa "Aspnäs":iksi. (Todettakoon samalla, että Övertorneå on Ylitornion ylimuistoinen rinnakkaisnimi molemmin puolin jokea.)
Keinotekoisuus on mielestäni sivuseikka, mainitsinpahan vain. Mielestäni suomenkieliset nimet ovat paras vaihtoehto selvälle enemmistölle, suomenkieliselle, Helsingissä. Poikkeuksia toki voi aina olla perustellusti. Arabia paikannimenä tulee posliinitehtaan mukaan, mutta mielestäni alueelle olisi voitu keksiä imagollisesti vieläkin arvokkaampi nimi.
No niin, pitäisiköhän sen sittenkin olla Iittala? Vai Nuutajärvi? Vai pikemminkin Fiskars, koska sillehän Arabia ja Iittala nykyään kuuluvat…?
Niin kauan, kun alue on hallinnollisesti Suomea, on muiden asukkaiden alueelle muuttoa kohtaan suotuisampaa, että alueella on suomenkieliset paikannimet. Siis ruotsinkielisten lisäksi. Ja 49 prosentista: johonkin raja on vedettävä. Ehdotin 50 prosenttia, mutta vaikka se olisi 90%, koskisi se silti suurinta osaa suomen kunnista.
Tälleen FYI, Helsingin seudun 400 000 tulevasta asukkaasta aika iso osa tulee olemaan jostain muualta kuin Suomesta kotoisin… Olisi ehkä perusteltua puhua paikasta Östersundomin ja Itäsalmen ohella myös Восточний Пролив-nimellä! Vakavasti ottaen: niin kauan kuin paikannimistö ei ole kohtuuttoman hankalaa käyttää, on turha kääntää paikannimiä toiselle kielelle. Tavastkyrot, Träskändat ja Messubyt ovat sikäli eri asia, että ne ovat satoja vuosia vanhoja, vakiintuneita nimiä, olkoonkin umpisuomenkielisellä alueella. Samoin kuin Paraiset, Närpiöt ja Tammisaaret.
Tikkurilan asema voisi tosiaan olla Vantaan (keskusrautatie)asema, kuten Helsingissä, Espoossa, Turussa ja Tampereella on tapana, muun muassa.
No mutta, Espoon ja Tampereen asemat eivät ole mitään keskusrautatieasemia. Turun ja Helsingin asemat ovat, ja Espoo voisi olla selkeyden vuoksi "päärautatieasema", mutta Tampere ei, koska se on ikävä kyllä ylipäätään kaupungin ainoa henkilöliikennettä palveleva liikennepaikka. :icon_frown: Jos otetaan muutama lakkautettu asema takaisin käyttöön, kannatan Hbf-statusta Tampereenkin asemalle.
Mitä, jos suurin osa suomalaisruotsalaisista alueella X käyttää suomenkielisiä paikannimiä, vaikka ruotsinkielisiäkin olisi tarjolla? Nyt on kyse vain paikannimistä, tarvitseeko niidenkin olla ruotsiksi alueella, joka on Suomessa, ja sisältää esim. yli 50% tai vaikka yli 90% suomenkielisiä. On myös muistettava, että suuri osa suomenruotsalaisista osaa suomea.
Hauska ilmiö keskisellä Pohjanmaalla: ruotsinkieliset puhuvat vapaamuotoisessa kielessä Kokkolasta [kåckåla] ja suomenkieliset Larsmosta. Vaikka Kokkola–(Gamla)Karleby ja Larsmo–Luoto.
Tästä olen samaa mieltä ja olinkin aika varma, että alue saisi jonkun suomenkielisenkin nimen. Näin ei kuitenkaan käynyt eikä varmaan "koskaan" käykään. Pahimmillaanhan ruotsinkielinen nimi saattaa olla "imagosyistä" hankala niille, jotka eivät kaksikielisyyttä arvosta. Mutta tuskin se sentään esimerkiksi muuttohalukkuuteen vaikuttaa, tai jos vaikuttaa, niin toivottavasti positiivisesti. Ei nimi Westendkään alueen arvostusta vähennä.
Mulla on sellainen tuntuma, että ruotsinkielinen (tai ihan minkä tahansa germaanisen kielinen) nimi tuo vain hienon alueen mielikuvan = arvostusta alueelle, ellei se ole liian talonpoikainen tai överinvaikea ääntää. Esimerkiksi umpisuomenkielisen Nokian yksi suosituimpia asuinalueita on nimeltään
Hasselbacka, jota yritettiin kai jossain vaiheessa muuttaa joksikin Pähkinärinteeksi. Asukkaat kuitenkin halusivat asua nimenomaan Hasselbackassa eikä missään Pähkinärinteessä, joten herraskainen nimi sai jäädä.
Jo tsaari Pietari Suuri perusti Nevanlinnan paikalle nimenomaan Sankt-Peterburgin, eikä mitään Petrogradia – vaikka kaupunki on silläkin nimellä joskus tunnettu. Lähistölle rakennettiin mm. Oranienbaumin palatsi Kaarostan pitäjään ja Kronstadt Retusaarelle. Ja Peterhofin, suomeksi Pietarhovin palatsi. Vasta Maailmansodan myötä rakkaus germaanisiin nimiin katosi hallitsijasuvulta.