Vs: Länsimetro
Tärkeintä on kyllä puuttua ongelman ytimeen ja jättää pakkokeinot sikseen. Ensiksi on parasta tehdä joukkoliikenne niin houkuttelevaksi, ettei mitään tunneleita tai pakkokeinoja tarvita.
Käsitys, jonka mukaan tietullit tai ruuhkamaksut olisivat "pakkokeino" on mielestäni täysin harhaanjohtava ja väärä. Tämä lienee myös suurin syy siihen, että sitä ns. "suuren yleisön" joukossa vastustetaan viimeiseen asti.
Ruuhkamaksujen tarkoitus ei ole "rankaista" autoilijoita tai toimia uutena tapana kerätä veroa (siihenhän se olisi erinomaisen tehoton keino verrattuna vaikkapa bensaveroon), vaan toimia liikennettä ohjaavana toimenpiteenä samaan tapaan kuin liikennevalot tai kaistamerkinnät.
Liikenneväylän välityskyky romahtaa ruuhkautumisen yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että väylälle tulevaa liikennettä ei kyetä välittämään ja ruuhka jatkuu kunnes saapuvan liikenteen määrä pienenee. Jos ruuhkautuminen pystytään estämään, syntyy merkittäviä aikasäästöjä. Ruuhkamaksujen kerääminen on yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa liikenteen määrään, mikä viimekädessä on ainoa keino välttää ruuhkautuminen, ellei väylille tehdä fyysisiä muutoksia tai laajennuksia, joita ei pystytä tekemään rajattomasti koska ei ole raahaa (tunneli) tai tilaa (kaistojen lisääminen).
Niin sanotut "vihreästi ajattelevat" tai "joukkoliikennefanaatikot" yleensä toivovat ruuhkamaksuja rangaistuksena autoilijoille (joita sitten kai pidetään jotenkin pahoina, alhaisina tai huonoina ihmisinä), mikä tekee samalla karhunpalveluksen sekä kyseisistä toimenpiteistä keskustelulle että mahdolliselle toteuttamiselle (aiheuttamalla välittömän vastareaktion autoilijoiden keskuudessa).
Tosiasia on kuitenkin se, että ruuhkamaksusta eniten hyötyvät nimen omaan autoilijat. Suhteellisen pientä maksua (vaikkapa luokkaa yksi euro per rajan ylitys) vastaan autoilijat saavat merkittäviä aikasäästöjä. Aikasäästöt ovat maksua suurempia hyötyjä jo määritelmällisesti: muutenhan maksua ei maksettaisi. Tämä tietenkin oletuksella, että maksu on määrätty sen suuruiseksi, että ruuhkat saadaan vältettyä (kuten se tietenkin pitää määrätä).
Toki ruuhkamaksuista hyötyy myös joukkoliikenne, koska on luultavaa että niiden käyttäjämäärä kasvaa, mikä parantaa kannattavuutta ja lisää mahdollisuuksia tarjonnan kasvattamiseen (tai suorastaan pakottaa siihen).
Ainoa joka nähdäkseni saattaa hävitä ruuhkamaksujen keräämisessä on valtio (pollttoaineverot) tai mahdollisesti kunnat (joukkoliikennesubventiot). Riippuen siitä, minkä verran kuluja keräysjärjestelmän ylläpidosta aiheutuu suhteessa kerättyihin maksuihin (ja tietenkin myös siitä, kenelle kerätyt varat menevät).
Mielestäni ruuhkamaksuista keskusteltaessa niitä ei pitäisi ajatella minään "pakkokeinona" ja autoilijoiden rankaisuna, vaan yhtenä keinona ohjata liikennettä ja jyvittää autoilun aiheuttamia ulkoisia haittoja oikeudenmukaisesti. Olisi myös joukkoliikeneen edistämisen kannalta järkevää välttää jatkuvaa vastakkainasettelua autoliikenteen ja joukkoliikenteen välillä ja yrittää saada autoilijat ymmärtämään, että ruuhkamaksut ovat heidän(kin) etujensa muikaisia toimenpiteitä.
On jokseenkin surkuhupaisaa seurata ruuhkamaksuista käytävää keskustelua, jossa hanketta kannattavat lähinnä valtion tai kuntien edustajat (potentiaalisesti maksun keräämisessä häviävät tahot) ja sitä vastustavat autoilevat kansalaiset (luultavasti suurimmat hyötyjät). Joukkoliikenteen kannattajienkaan kannat eivät vaikuta kovin älykkäiltä, kun kuvitellaan maksujen vaikuttavat räjähdysmäisesti joukkoliikenteen kulkutapaosuuteen. Näin ei tapahdu, vaan vaikutukset liikennemääriin ovat oletettavasti suhteellisen pieniä, eivät esimerkiksi niin suuria etteikö Länsiväylän joukkoliikennettä edelleen kyettäisi hoitamaan busseilla. Syynä vaikutusten pienuuteen on esimerkiksi se, että ruuhkien väheneminen lisää auton käytön houkuttelevuutta samalla kuin maksullisuus vähentää sitä.
Kari