Lomapassi oli niin edullinen, että käytännössä jokaisen esim. Helsingistä Rovaniemelle menopaluun kesäkaudella tekevän kannatti se hankkia. Jos ko. yöjunassa oli Rovaniemelle asti noin 350 makuupaikkaa niin kysymys kuuluukin, että kuinka moni heistä oli menopaluu-matkalla eikä ollut vapaaehtoisesti halukas maksamaan makuupaikastaan yhtään yli minimihinnan? Oma arvioni on, että tämän porukan määrä lasketaan vähintään kymmenissä ja se on jo merkittävä lukema, jos Kemijärvelle pyrkiville olisi tarjottu yksi (35 paikkaa) tai kaksi (70 paikkaa) sinistä makuuvaunua.
Jos halvemman kysyntä ylittää kalliimman kysynnän noin suurella marginaalilla, on hinnoittelussa jotain vikaa. Olen silti sitä mieltä (saa osoittaa vääräksi, oikeilla tilastoilla), että porukka joka siniseen makuuvaunuun halusi, oli lomapassilaisistakin pieni osuus. Jos nimittäin säästää haluaa, matkustaa luonnollisesti istumapaikalla. Ilman paikkalippua.
Silloin kun pikajunissa kulki vielä yleisesti ensimmäisen luokan vaunu(ja), oli ensimmäinen luokka usein puolityhjä, vaikka toinen luokka oli täynnä. Näin siitäkin huolimatta, että tarjotuista paikoista 85-95 % oli jo lähtökohtaisesti toisen luokan puolella. Lisäksi ensimmäisen luokan matkustajista epäilemättä suuri osa oli VR:n omaa henkilökuntaa, joka kulki vapaalipulla. Tästä päätellen vain harvat suostuvat junassa maksamaan minimihintaa enemmän, jos siihen ei lisämaksuilla pakoteta.
Minulla ei kieltämättä ole juuri muistikuvia "oikeista" ensimmäisen luokan vaunuista; lähinnä lemmikkivaunuiksi alennetuista sellaisista. Matkustusväljyyden suhde toiseen luokkaan lienee niissä suunnilleen sama kuin nyky-Pendolinoissa. Nykyaikana myös suurin ero ensimmäisen ja toisen luokan välillä on matkustusväljyys (no, kahvia saa termoksesta ilmaiseksi ja lehtiä saa lukea jos iskee niihin käpälänsä ennen kuin ne toiseen luokkaan pöllitään). Ja silti löytyy niitä, jotka ovat valmiita maksamaan lipustaan 50 % enemmän päästäkseen matkustamaan väljemmin. Näin ollen uskallan väittää, että ne jotka haluavat makuupaikastaan maksaa, saattavat myös maksaa paremmasta makuupaikasta enemmän. Jos kalliimpi makuupaikka on liian paljon kalliimpi kuin halvempi, vika on hinnoittelussa, eikä siinä, ettei Kemijärvelle mene sähköjä.
Puhumme kaikista niistä matkustajista, joiden lipussa ei ole määräasemaa. Heitä on muitakin kuin lomapassilaiset.
Puhumme tosiaan "kaikista" niistä, joiden lipussa määräasemaa ei ole. Tähän asti tähän joukkoon on ilmoittautunut vapaalippulaiset ja kesäaikana lomapassilaiset. Kumpikaan ei käsittääkseni ole valtavan suuri ryhmä (saa, taas, osoittaa tilastoilla vääräksi). Kaiken huipuksi yöjunien sesonki ei ole lomapassiaikana.
Lisäksi tilanne ei ole suinkaan ongelmaton edes niiden matkustajien osalta, joiden lipuissa määräasema on. Miten suhtauduttaisiin esim. tilanteeseen, jossa kolme opiskelijatoverusta on käymässä viikonloppuna kotona pohjoisessa ja heistä kaksi menee Rovaniemelle ja yksi Kemijärvelle? Estettäisiinkö heiltä pääsy Kemijärven vaunuun, koska kaikilla ei ole sinne asti oikeuttavaa lippua?
Yksittäistapaukset pitää tietysti käsitellä yksittäistapauksina. Jos Kemijärven vaunussa on hyvin tilaa, mikä ettei koko porukka voisi siellä matkustaa. Jos ei ole, tarjoaisin tälle yhdelle mahdollisuutta matkustaa yksin tai kavereiden kanssa ja vaihtoa päivävaunuun Rovaniemellä. Tätä viimeistä vaihtoehtoa ei ainakaan voi pitää huonompana kuin sitä, ettei anneta kenellekään mahdollisuutta jatkaa uniaan Rovaniemen ohi.