Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Niinpä. Tosin se on aika vaikeata. Kaksinivelsähköbusseja on käytössä johdinautoina kolmessa Sveitsin kaupungissa. Mutta johdinautot on jo hylätty sekä Helsingissä että Tampereella kuin myös Turussa. Johdinautot on laskettu akkubusseja kalliimmiksi. Ja akkubussitkin ovat toistaiseksi kalliimpia kuin dieselbussit. Joten jos ympäristösyistä halutaan sähköbusseja, ne ovat akkubusseja.Niin mutta kaksinivelsähköbussia ei selvitetty!
Mutta bussivalmistajat eivät tee 2-nivelisiä akkubusseja. Eivätkä edes aio tehdä. Se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Tämä on valmistajan näkökulma. Ja sen peruste on, että 2-nivelisten akkubussien käyttö tulee niin kalliiksi, ettei kukaan halua sellaisia ostaa. Joten valmistajat eivät tuhlaa rahaa sellaisten suunnitteluun, saati valmistamiseen.
Perimmältään 2-nivelisten akkubussien käytön kalleus tulee siitä, että jos tarvitaan suurta yksikkökokoa, taloudellinen ratkaisu on raitiovaunu. Ja lisäetuna on silloin, että palvelutuotanto eli liikennönti on halvempaa kuin millään bussilla. Tämä ei tarkoita, että bussit voitaisiin aina korvata raitiovaunulla, sillä kaikkialla ei tarvita raitiovaunun kapasiteettia. Pienen kapasiteetin joukkoliikennetarpeet kannattaa hoitaa bussilla. Ja silloin on pakko alistua siihen, että palvelutuotanto on kallista, kalliimpaa kuin raitiovaunulla.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että palvelutuotannon kustannuksen mitta ei ole bussin tai ratikan kilometrikustannus, vaan paikkakilometrikustannus. Tampereen raitiotien toteutussuunnitelman arvioinnissa käytetyillä yksikkökustannuksilla bussin paikkakilometrikustannus on 2,8 snt/km/hlö ja ratikan 2,2 snt/km/hlö. Vaunukohtaisesti: bussi 2,62 €/km ja ratikka 5,65 €/km.
Mitä olisi Superbussilla? Kukaan ei kerro! Eikä ole käytettävissä bussien elinaikaista kokemusta. Ei myöskään bussioperaattorin tai valmistajan sitovaa tarjousta tai sopimusta. Superbusseista julkisuudesta löytyvien tietojen perusteella paikkakilometrikustannus on luultavasti 5 snt/km/hlö. Siinä syy sille, miksi valmistajat eivät näitä busseja tee.
Asia on juuri näin. Jos verrataan Tampereen ratikkaa ja telibusseja, ratikalla kuljettajakustannus on vajaa 40 % ja bussilla lähes 65 % liikennöintikuluista. Paikkakilometriä kohden 0,8 snt ratikalla ja 2,0 snt bussilla. Työvoimakustannusten vähentäminen on yksinkertaisesti eduksi joukkoliikenteen tuotannolle.Pakko on nyt todeta: kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Raitiotieliikenteessä kustannukset ovat linja-autoliikennettä pienempiä ja tämä ero tulee suurilta osin siitä, että kuljettajia tarvitaan vähemmän matkoja kohden.
Mutta tämä ei ole mitenkään joukkoliikenteeseen liittyvä erityinen kysymys. Tämä on kysmys tekniikan ja tuottavuuden kehityksestä yleensä. Tuottavuus tarkoittaa, että saman asian tuottamiseen tarvitaan vähemmän resursseja, myös ihmistyötä. Tuottavuuden kehityksestä hyötyvät kaikkein eniten ne, jotka ansaitsevat vähiten. Koska heidän työnsä arvo mitattuna sillä, mitä he tuloillaan saavat, nousee eniten. Esimerkiksi auton voivat hankkia nykyään käytännössä kaikki. Ja sen vuoksi auto ei ole enää statussymboli, pikemmin päin vastoin. Ilman tuottavuuden kehitystä ja autoteollisuuden työpaikkojen vähenemistä autot olisivat edelleen niin kalliita, että vain varakkaimmat voisivat niitä ostaa.
Sama koskee lähes kaikkea arjen tekniikkaa. Ongelma vain on siinä, että me emme ole oppineet jakamaan työtä. Kun työtä ei osata jakaa kaikille, toiset joutuvat tekemään työt ja toiset joutuvat olemaan työttöminä. Työttömyyteen ei nykyään kuole, mutta se on monella muulla tavalla ikävää. Mutta niin on myös työssä olevien ylityöllistäminen, joka on toinen puoli sitä, ettei työtä osata jakaa.
Antero