Tänään olen matkustanut ensimmäistä kertaa raitiovaunulla Tampereella, useaan otteeseen. Muutamia hajanaisia havaintoja:
- Lipun hankkiminen on tehty uskomattoman vaikeaksi. Kävelin ensin 1,6 km hotellista Frenckelliin, jotta saisin vuorokausilipun, vaan eipä siellä sellaisia myydä. Sitten latasin vastentahtoisesti apin, vaan eipä siitä ollut iloa, se kun vaatii kaikkien eri valintojen tekemisen ja kortin numeroiden syöttämisen jälkeen vahvistusta verkkopankkitunnuksilla, joita minulla ei siinä Hämeenkadulla jostain kumman syystä sattunut olemaan mukana. Olinpa huonosti varautunut! Pummilla en uskaltanut kyytiin, sillä vaunuissa näkyy olevan mustiin raksahousuihin pukeutuneita miehiä, jotka tosin eivät kysele lippuja eivätkä liioin ole huoltohenkilökuntaakaan. Olin jo unohtanut, että raksahousut kuuluvat kuljettajijen virkapukuun. Siellä siis on varakuljettajia nyt, kun kuljetettavaa ei vielä ole tarpeeksi. Palatakseni lippuihin, automaatteja ei ole ensimmäistäkään missään. Rautateaseman R-kioskilta sain sitten lopulta vuorokausilipun.
- Matkakortinlukijaan voi työntää puhelimen ainakin kolmella eri tavalla ennen kuin se reagoi. Tuohon kului aika paljon aikaa siltä nuorehkolta matkustajalta, jota havainnoin. ”Hauskempaa” oli katsoa täti-ihmistä, joka arpoi laitteen kanssa 1,5 minuutin ajan, muiden matkustajien seistessä kiltisti hänen takanaan siten, että jono ulottui kadulle asti. Kenellekään ei tullut mieleenkään kulkea ohi ja mennä toiselle lukijalle, niitä kun on vaunussa runsaasti. Bussikulttuuri.
- Eräs ehkä hiukan alta 60-vuotias mies pyysi raksahousumieheltä apua matkakortinlukijan kanssa, ja yhdessä saivat maksun suoritettua. Hänen tokaisunsa oli kuin tehty juuri minua varten. Jos olisimme Pjongjangissa, olisin varma, että hän oli minua varten palkattu näyttelijä. Kun kaikki oli valmista, hän sanoi: ”Ihan hyvinhän tämä toimi, minä kun olen tuolta Helsingistä, niin olen tottunut, ettei mikään toimi.”
- Vaunut kulkevat täsmällisesti aikataulussa. Kulku on verkkaista. Pysäkille tultaessa kuljettaja ikään kuin jää hetkeksi miettimään, mitä seuraavaksi pitikään tehdä, ennen kuin ovet avataan. Sama lähtiessä. Kiire ei ole. Aikatauluja toivottavasti tarkistetaan varsinaisen liikenteen alkaessa.
- Nopeusrajoitukset Hämeenkadulla ja pistemäisesti Hervannan valtaväylällä korostavat verkkaisuuden vaikutelmaa. Toisaalta liikennevaloissa ei seistä oikein missään, etuudet tuntuvat toimivan erinomaisesti.
- Vaunun ovien yläpuolella on niitä pyörätuoli- ym symboleita, mutta ne syttyvät vasta kun ovet jo avautuvat, eli niiden mukaan ei ehdi kukaan suunnistaa. No, erityisryhmät varmaan oppivat pian, mikä ovi soveltuu heille parhaiten.
- Matkustajia riittää heinäkuun helteilläkin kiitettävästi. Ehkä 70 % pitää vielä maskia. Osa on huviajelulla, valtaosa ei.
- Vaunu on pitkä ja kaunis, mutta sisältä ei kuitenkaan kovin tilava. Näin koronan aikaan istumapaikkoja vieroksutaan, eli kun 4 hengen loosissa on joku, muut eivät mene sinne. Onneksi tanssilattiaa on runsaasti, eli seisomaan mahtuu.
- Vaunujen numeroita ei vieläkään ole merkitty selkeästi, mutta ne pikkiriikkiset numerot löytyvät nyt vaunujen kyljistä neljästi, myös mainosvaunuista.
- Mainosvaunujen värit tuntuvat olevan lasten puheenaiheena. Kahteen eri otteeseen lapset keskustelivat vanhempiensa kanssa siitä, minkävärisillä vaunuilla on matkustettu ja miksei menty esim. sinisen vaunun kyytiin.
- Yhden päivän aikana näin raitiovaunussa enemmän pyörätuoleja kuin koko elämäni aikana Helsingissä.
- Kolmoslinjan vaunujen lomassa on silmiinpistävän paljon opetusajossa olevia vaunuja.
- Kolmosen vaunut on kilvitetty 3 Pyynikintori ja 3 Hervanta.
- Kuuluttajan ääni on miellyttävä eikä lainkaan niin kirkuva kuin HSL-alueella. Kuulutukset ovat silti turhan kovalla. Ne tulevat joskus vasta pysäkkilaiturissa, joskus hyvissä ajoin ennen pysäkkiä. Minulle tulee tunne, että kuulutukset jäävät vähän kesken, kun suomea ei seuraakaan ruotsi…
- Osa pysäkeistä on nimetty vähän hassusti. Opiskelijankadun kohdalla kuuluttaja sanoo ”Opiskelija” ja jäin odottamaan jonkinlaista ”muista päivittää matkustusoikeutesi ennen elokuun loppua” -tyyppistä opiskelijoille suunnattua tiedotetta, mutta tuo olikin pysäkin nimi.
- Kaikki pysäkit on nimetty suunnan mukaan, esim. Tuulensuu A ja Tuulensuu B. En muista kohdanneeni tällaista järjestelyä missään muualla. Joidenkin pysäkkien yhteydessä on myös bussipysäkit, jotka ovat sitten C ja D. Kirjaimia ei kuuluteta.
- Hämeenkadun pyöräkaistat eivät erotu juuri mitenkään jalkakäytävästä.
