kyllä se on tosi helppo ostaa, kunhan se appi on asennettu.
Meillä taitaa olla vähän erilaiset määritelmät sille, mikä on helppoa ja mikä ei. Se apin asentaminen sinänsä ei ollut mitenkään vaikeaa, paitsi ehkä henkisesti, kun en halua puhelimeeni kaikenlaista turhaa roskaa. Mutta asentaminen sieltä Apple Storesta ei kestänyt kuin sekunteja. (Poistaminen oli vieläkin nopeampaa. Heh.)
Sitten piti kahlata niitä valikoita läpi, että mille sokean saunakaverin avustajalle tässä ollaan sen seitsemän vyöhykkeen lippua ostamassa ja niin edelleen. Se ei ollut kovin vaivatonta, mutta ei se nyt vaikeaakaan ollut.
Lopuksi piti näppäillä luottokortin numero, voimassaolo ja se nimikirjoituskentän vieressä oleva, onko se nyt CVV2 vai mikä onkaan. Tuolle ei paljon vaihtoehtoja löydy, vaikka työlästä onkin verrattuna käteismaksuun tai kortin vilauttamiseen automaatille.
Tähän asti kaikki meni siis oikein hienosti, vaikkakin vähän työläästi. Myönnän auliisti, että ainoa varsinainen ongelma oli minun korvieni välissä ainakin jos helppona pitää kaikkien noiden tietojen, valikkojen ja numeroiden näpyttelyä sinne puhelimeen.
Mutta kun nämäkään kolme vaihetta eivät sille krantulle apille vielä riittäneet, vaan se ihan oikeasti halusi vahvistaa sen ostotapahtuman sillä tavoin, että sinne sitten vielä olisi pitänyt näppäillä verkkopankin käyttäjätunnus, salasana ja avainluku. Niitä minä en tosiaan ymmärtänyt kantaa mukanani kauas Tampereelle asti, kuten tuolla aiemmin kirjoitin. Ja kun ostoskin olisi ollut vain 7 € arvoinen, niin kyllä siinä tuli ihmeteltyä.
Onneksi oli lämmin kesäpäivä ja minä olin ihan vain huviretkellä, joten hyvinhän siinä tuli samalla askelia kerättyä, kun vaeltelin eestaas keskustaa tämän ongelmani kanssa. Jatkossa vuorokausilipullekaan tuskin tulee enää samanlaista tarvetta, joten saan lipunkin helposti, kun pysäytän lähimmän bussin ja ostan sen kuljettajalta ihan rahalla.
