Tämä nyt tietysti on vain oma mielipiteeni, mutta minusta bussien ohittelu on matkustajan kannalta vihoviimeinen asia, josta pitäisi päästä eroon. Kuinka monta kertaa on käynyt niin, että kun huomaa että takana ajaa bussi johon pitäisi vaihtaa, niin se mokoma pyyhältääkin tuhatta ja sataa ohi juuri kun itse hyppää ensimmäisestä bussista kadulle vaihtaakseen? Se että bussit ohittelevat toisiaan vain sotkee Hämeenkadun liikennöintiä ja aiheuttaa vaaratilanteita.
Harvinaisen tuttu ongelma, mutta toisaalta jos bussit viettävät 15-30 sekuntia pysäkillä, esimerkiksi Stockmannia vastapäätä olevalla idän suunnan pysäkillä ja takana odottaa Rautatieaseman edustan pysäkille menossa oleva bussi, ei hommassa ole järkeä. Pitää siis sumplia jotenkin niin, että jonotusongelmaa ei pääse syntymään. Miten tämä käytännössä tapahtuu, jätän liikenneinsinöörien mietittäväksi.
Itse asiassa varsin leveällä Hämeensillalla saattaisi olla hieman enemmän tilaa bussiliikennöinnille kuin muualla Hämeenkadulla. Varmaan joku liikenneinsinööri osaisi hahmotella, millä tavoin tila kannattaisi käyttää parhaiten. Tämähän toimisi hienosti, jos Hämeenkatu muuten jäisi ratikan käyttöön, mutta etelän uusien kaupunginosien linjat saapuisivat Keskustorin bussiterminaaliin Hatanpään valtatien ja Hämeensillan kautta ja palaisivat samaa reittiä takaisin kuormittamatta muita kadun osia.
Tähän ei välttämättä tarvita liikenneinsinöörin pätevyyttä.
Tässä linkissä oma ehdotukseni aiheesta. Hämeensillan eteläisin kaista olisi kuten nykyäänkin Hatanpään valtatielle kääntyvien bussien kaista. Seuraava kaista olisi Hämeenkatua itäänpäin jatkavien bussien kaista. Keskimmäinen kaista olisi länteenpäin suuntautuvaa liikennettä varten riippumatta siitä, tuleeko liikenne Hatanpään valtatieltä vai Hämeenkadulta. Kaksi pohjoisinta kaistaa varattaisiin raitioliikenteelle.
Koskipuistossa raitiotie jakaisi idän suunnan pysäkkinsä tilankäyttösyistä Hämeenkatua länteen kulkevien bussien kanssa.
Olisipa mielenkiintoista kuulla, millä tavoin koko Tampereen joukkoliikenne (tai mahdollisimman suuri osa siitä) saataisiin vapaaksi hiilidioksidipäästöistä [...] Sama juttu suhteessa öljyyn: miten päästään irti öljyriippuvuudesta koko (tai lähes koko) Tampereen joukkoliikenteessä?
Tuulivoimaa ja Tammerkoskea hyödyntävän raideliikenteen ja johdinautojen lisäksi biokaasubussit (eivät vapauta kokonaan hiilidioksidipäästöistä) ja vetybussit voisivat tulla kyseeseen. Tosin vety on, kuten täälläkin on todettu, vain yksi keino varastoida sähköä.
vastataan nyt ehkä kolmeen yleisimpään, joita kuulee johdinautoista:
Johdiautolla ei voi ohittaa toista. Ei helposti voikkaan, mutta jos liikenne on oikein rytmitetty niin ei ole tarvettakaan.
Johdinauton matka katkeaa, jos sen tiellä on ohittamaton este, tai sarvet lähtevät langoista irti. Nykysin johdinautoissa on hyvät akut, joilla voidaan ohittaa ongelmakohdat. Esim. Solariksen sivuilla sanotaan, että heidän johdinautoillaan pääsee matkustamaan 10 kilometriä akuilla. Tämä mahdollistaa myös varikolle ajon ilman ajolankoja.
Johdinauton ajolangat rumentavat katukuvaa. Mielipidekysymys, mutta eivät ne omasta mielestä rumenna mitään, kun ottaa vielä huomioon, että Hämeenkadulla on ollut vuosina1948-1976 kyseiset johdot. Jos välttämättä halutaan katukuva säilyttää entisellään, niin silloin voidaan ajaa sarvet alhaalla, rumentamatta katukuvaa.
Täydennän vastauksiasi väittämiin:
Jos bussien kulku Hämeenkadulla raitiotielle kielletään/estetään, ei johdinautolla ole tällöin tavalliseen bussiin verrattuna minkäänlaista händicäppiä, kun toistensa ohittaminen on kaikille busseille yhtä mahdotonta.
Akun varavirtalähteenä soisi myös raitiovaunuille; virtakatkoksen aikana ei ole kellään kivaa, jos 45-metrinen ratikka on jumiutunut esimerkiksi Rautatienkadun ja Hämeenkadun risteykseen. Miksei myös lähijunille, jos vaikka Oriveden lähijunassa olisi akku, jolla voisi ajella keskustaseisakkeelle, niin sähköistystä ei tarvitsisi rakentaa.
Rollikkapiuhoista tuskin on yhtään enempää haittaa kuin raitiovaunujenkaan ajojohdoista: sitä paitsi rollikkalangat olisi kaupunkikuvan palautus 1948-76 vallinneeseen tilanteeseen. Pitää varmaan soittaa Esko Bergille (Tampellan ja PMK:n kylttien sekä Tampereen vanhan vaakunan palauttamisesta aloitteen tehnyt kokoomuslainen veteraanivaltuutettu)...
Joku TKL:n edustaja puhui jossain kokouksessa noista johdinautoista, että hyvin usein kävi niin, että sarvet jumittuivat siinä Hämeenkadun ja Hatanpään Valtatien vaihteessa, jolloin johtimet tulivat alas.
Voisi kuvitella, että tekniikka on vuosikymmenten aikana kehittynyt, ettei näin enää kävisi.
