Teli- ja nivelbussit

Peruuttamaan joutuu harvoin, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että ken ei peruuttaa yksinkertaisesti osaa, ei kuulu linja-auton ohjaimiin.

Itselleni ahtaissa paikoissa peruuttaminen tuottaa vaikeuksia. Suurin ongelma on ehkä siinä, etten oikein peilien kautta osaa arvioida etäisyyttä takana olevaan kohteeseen. Joudun välillä kurkistamaan ikkunasta tai käymään ulkona katsomassa.

Varsinaisena syynä tähän väitän olevan harjoituksen puutteen. Turistibussien näen välillä ajavan perä edellä paikkoihin, joihin en itse haluaisi yrittää. Eipä ole työnantaja viime vuosina enempää järjestänyt peruutusharjoittelua varikon pihalla. Terminaalit ja päätepysäkit on järjestetty siten, ettei kauheasti peruutella. Kyllä kaikenlaisia kulmaperuutuksia aikanaan kurssilla harjoiteltiin, muttei viime aikoina ole pahemmin tarvinnut taitoa. Useinkin työpäivä menee läpi ilman että tarvitsee pakkia kertaakaan.

Mitä mieltä arvon ammattilaiset ovat? Pitäisikö heittää hanskat tiskiin ja jättää maanantaina menemättä töihin? Vai riittäisikö, jos vaivihkaa alkaisin itse harjoitella ja peruutella päätepysäkeillä kaikenlaisten esteitten ympäri?

Toki aito ammattilainen hanskaa vaikka viisinivelbussin peruuttamisen talvella lumipyryssä ylämäkeen kulmassa. Työvuosien kertyessä kiinnostus aitojen ammattilaisten joukkoon liittymisestä on kohdaltani vaimentunut vuosi vuodelta. Nämä aidot ammattilaiset tekevät työtä tavallaan ja itse teen omalla tavallani.

En siis koe olevani erityisen taitava tai erityisen taidoton. Työpäivä menee siten, että ajan kirjassa olevat lähdöt parhaaksi katsomallani tavalla. Välillä menee hyvin, välillä heikommin. Asiakkaat, kalusto, keli ja muut liikenneolosuhteet asettavat omat vaatimuksensa ja välillä asiakkaan kokema palvelu ei ehkä ole parasta mahdollista. Silti väitän, että aika pientä roolia koko hommassa näyttelee se, osaanko ajaa takaperin millintarkasti.
 
Pitäisikö heittää hanskat tiskiin ja jättää maanantaina menemättä töihin?
En voi sanoa muutakuin, että taidat olla itse paras arvioimaan tämän.

Omasta mielestäni linja-autonkuljettajan ammatti on jatkuvaa itseopiskelua ja itsensä kehittämistä, eikä siinä koskaan voin olla täydellinen. Ei kukaan. Jos niin väittää ja uskoo, niin luulenpa, että seuraava kolari lähellä.

Peruuttamista voi treenatakin ja juurikin vaikkapa varikon pihalla tai jossain muualla. Ei siinä mitään ihmeellistä minun mielestäni ole. Ei kaikkeen aina tarvitse työnantajan avustavaa kättä, vaikkakin valveutunut työnantaja panostaa koulutukseen ja järjestää mm. ennakoivan ajonkursseja.

Motivaation puute on tietysti oma asiansa ja omalta kohdaltani totean samoin kuten Kimi Räikkonen, että "homma loppuu, kun ei enää kiinnosta". Onneksi sellaista ei jatkuvasti kehittyvällä alalla ole näköpiirissä ja jonka jokainen työpäivä on erilainen. Laadukkaan joukkoliikenteen luominen ja siinä hommassa mukana oleminen on ylipäätään itselleni se paras motivaatio kunnollisen rahallisen korvauksen oheella. En nyt tietenkään tarkoita, että joka aamu liput liehuen ja rummut päristen töihin, vaan kyllä sitä motivaatiota saa itsekin joskus hakea jostain kaukaa.

---------- Viesti lisätty kello 13:00 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:31 ----------

Silti väitän, että aika pientä roolia koko hommassa näyttelee se, osaanko ajaa takaperin millintarkasti.
No ei tietenkään millin tarkasti, ei kai kukaan sellaista ole väittänyt. Mutta ei myöskään niin, kuten aikanaan eräällä nimeltämainitsemattomalla liikennoitsijällä oli bussinkuljettaja, jonka pääasiallinen työkalusto oli nimenomaan nivelbussit, mutta ei osannut peruuttaa niitä, vaan pyysi apua toiselta kuljettajalta kun oli kerran jäänyt poka päällä jumiin johonkin hankalaan paikkaan.

Minusta riittää, että osaa peruuttaa turvallisesti ja ymmartää, miten auto liikkuu peruutettaessa. Nykypäivän teknologia, kuten peruutustutkat sekä -kamerat, ovat mielestäni ihan tervetullutta tekniikkaa bussihinkin, mutta ei niihin saa toki liikaa luottaa. Peruuttamisen perustaidot on mielestäni oltava ammattipätevän linja-autonkuljettajan hallussa.
 
Viimeksi muokattu:
Vai riittäisikö, jos vaivihkaa alkaisin itse harjoitella ja peruutella päätepysäkeillä kaikenlaisten esteitten ympäri?

Jääkö jossakin päin päätepysäkille niin paljon aikaa, että tuollaisia ehtii harjoittelemaan? :)

Ei se minusta ole häpeä mennä ulos katsomaan, onko vielä tilaa. Joskus on melkein pakkokin, jos este on täsmälleen auton takana, eikä sitä näe peileistä. Jos terminaalissa on vilkasta ja paikat ahtaimmillaan, löytyy naapuriautoista varmaan nopeasti joku näyttämään merkkiä. Parempi niin kuin kolhia autoa...

Liikenne- ja autokerho (ex Helsingin liikennelaitoksen autokerho) muuten järjestää vuosittain taitoajokilpailuja, joissa mitellään mm. peruuttamisen taidossa. Sinne saa tulla osallistumaan, jos ajaa jossakin YTV-alueen firmassa.
 
Viimeksi muokattu:
onkos muuten kellään mitään tietoa/havaintoja cbf 189 ja 190 ikaruksista jotka ovat lähetetty maanpakoon norjan osloon??
 
Ja tuo palanut auto oli #190, jonka kuviin löytyy linkki kuvan kommenteista: http://jlf.fi/galleria/showphoto.php?photo=2046


:( kuvien perusteella palaneiden penkkien rungot ovat kyllä erilaiset kun vogelsitzet.. onkohan mahdettu molempiin vaihtaa korkeaselkänojaiset pehmeät penkit? muutenkin kiinnostaisi että onko ne siellä olevat autot samassa kunnossa kun täällä olevat.. varmasti kunnossa pidettynä ikaruskin pysyy hyvänä
 
Ei se minusta ole häpeä mennä ulos katsomaan, onko vielä tilaa.
En todella minäkään ja paljon parempi varmistua asiasta kuin esimerkiksi kallis "luppakorvapeili", tai vastaava, rikkoutuneena takana olleessa bussissa.

Itse olen oppinut käyttamään jonkinverran bussin varjoa hyväkseni kun peruuttelen vaikkapa Rautatietorilla. Tokikaan sitä aurinkoa ei ole aina tarjolla. Maltti ja ajatuksella keskittyminen hommaan, joka kerta, kun peruuttelen bussia. Liiallinen luotaminen rutiiniin on huono homma tässäkin ja Kampin Espoon terminaalissa kuin varmasti muissakin vastaavissa "peruutusterminaaleissa" näkee ajoittain sen tuloksia.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen oppinut käyttamään jonkinverran bussin varjoa hyväkseni kun peruuttelen vaikkapa Rautatietorilla. Tokikaan sitä aurinkoa ei ole aina tarjolla.

Rautatientorilla sentään on tehty katukivetykseen "poikittaisviivat" eli ns. rajamerkit, joita myös pystyy käyttämään hyväksi kun pysäköi bussin kaistan vasempaan reunaan. Eli kun ajaa pysäköidyn bussin ohi ja panee merkille tuon rajamerkin sijainnin pysäköityyn bussiin nähden niin siitä voi päätellä paljonko peruutellessa takana tulee olemaan tilaa. Arvelisin, että merkiltä toiselle on matkaa vajaat/noin parikymmentä metriä.
 
Itse olen aikanaan opetellut peruuttamaan linja-autolla, kun jouduin vanhassa Ruhan hallissa peruuttelemaan nivelillä montulle. Siis ne olivat ekoja metrejä kun linja-autolla ajoin. Nykyisin pidän peruutustaitoja yllä esim varikolla pitkillä tauoilla, joilla aika kävisi muuten pitkäksi.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jos on ahdas vinkkeli, niin kyllä se bussi siitä helpommin sopii taka- kuin etuperin.

Toisaalta, nautin kyl työstäni eniten myöskin silloin, kun on esim kaikista huonoin keli ajaa, vaikka lumipyrypäivä. Jotenkin koen, ettei ns. normipäivä anna riittävästi haasteita.
 
Peruutus- ja muista taidoista vielä: Minusta on myös ammattitaitoa se, että tunnistaa omat rajansa ja jos tuntuu epävarmalta, menee ulos katsomaan, onko tilaa ja miten paljon sitä on. Turhien riskien ottaminen asenteella "kyllä se vielä mahtuu" ei kuulu tosi ammattimiehen toimintatapoihin. Katurien ajaminen on itselle nykyisin harvinaista herkkua, mutta turistibussilla tilausajossa joutuu joskus esim. kääntämään auton tosi pienissä paikoissa, kun ammattitaidoton opas tai matkanjohtaja "tietää", että auton saa ympäri jossain postimerkin kokoisella läntillä. Pikku matkat peruuttaakin takas, mutta kerran Ahvenanmaalla oli 3km kapeaa hiekkatietä kohteeseen, en jaksanut peruuttaa takaisin, joten kallion päällä siellä sitten vekslattiin bussi ympäri. Läntti oli pari metriä pidempi kuin auto.

Mitä tulee teli- ja nivelbusseihin kaupungissa, niin nivel on yliveto. Siinä on ihan eri fiiliskin ajaa kuin jäykällä. Onneksi sain ajaa viimeisen vuoroni HKL:llä aikoinaan 79V:tä nivelellä, jäi katurihommista paras mahdollinen maku suuhun. Nivelen peruuttaminen ei ole sen kummempaa kuin auton ja peräkärryn; käyttäytyy samalla lailla, niin kuin varmaan täälläkin on todettu. Ajamista, peruutus mukaan lukien ei kirjasta opi, sen oppii vain penkin ja ratin välisellä alueella aikaa viettäen ja kaikki ei siinäkään. Kaikista ei koskaan tule ns. rattimiehiä ja ei tarvitsekaan, maailmassa on onneksi erilaisia ammatteja, joissa voi hyödyntää omia kykyjään. Siksi Tuossa aiemmin omaa ammattitaitoaan epäilleen kirjoittajan ei tarvitse asiaa murehtia, jos nyt peruutus ei näytöstyylillä sujukaan. Harjoittele vain rauhassa. Pääasiallinen tavoite meidän ammatissamme on kuitenkin se, ettei yhtään tyytymätöntä asiakasta jää pysäkille.
 
Vs: ex HKL-Bussiliikenne #9601 ja #9602

Veolian hybridibussin koeajon yhteydessä HKL:n suunnittelupäällikkö kertoi että samalla kun tutkitaan hybridibussien sopivuutta niin tutkitaan myös nivelbussien sopivuutta Helsingin joukkoliikenteeseen.:redface:

Itse HKL-Bussiliikenteen nivelillä (myös matalilla) ja teleillä ajaneena kallistuisin sille kannalle että nimenomaan nivelbussit sopivat ahtaille kaupungin kaduille lyhyemmän akselivälin ja pienemmän kääntösäteen vuoksi. :biggrin:

Jokseenkin järkeenkäyvältä tuntuisi että keskustan liikenteessä liikkuisi vain 12 metrisiä 2-akselisia ja niveliä. Telibussit ja 13,5 metriset hirviöt kuuluvat seutuliikenteeseen. :eek:

Terveisin
i. Tapio
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Urban Urbino

Keskustassahan testattiin Solariksen Urbino 18-nivelhybridiä. Matka oli mukava ja mukulakivikadut olivat selvästi pehmeämpiä matkustaa kuin telibussissa. Tilat olivat avarat ja jalkatilaa, toisin kuin telibusseissa yleensä, oli reilusti. Huomasin myös, että sähkö on yllättävän hiljaista;). Letkubussi mutkitteli helposti esim. Pohjoisrannan ja Postikadun mutkat helposti ja bussin etu-ja takaosa oli varustettu digitaalinäytöillä. Paras mahdollinen bussi juuri esim. linjalle 18. Mukava, täysin matalalattiainen, helposti ajettava sekä ympäristöystävällinen:D. Ainoa juttu on tuo hinta, mutta eikös hybridistä anneta tulevaisuudessa lisäpisteitä YTV:n uudessa kilpailuttamisjärjestelmässä:?:
 
Vs: ex HKL-Bussiliikenne #9601 ja #9602

Jokseenkin järkeenkäyvältä tuntuisi että keskustan liikenteessä liikkuisi vain 12 metrisiä 2-akselisia ja niveliä. Telibussit ja 13,5 metriset hirviöt kuuluvat seutuliikenteeseen. :eek:
Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Helsingin linjat 18, 20, 21V, 65A ja 66A olisi sitten varmaankin niitä linjoja, joille niveliä voisi tämän perusteella ajatella hankittavan. Kovin montaa muuta kohdetta niille ei oikein ole, kun Espoon terminaaliin nivelet eivät ole tervetulleita, Elielilläkin niiden kanssa olisi hankalaa 18 metrin pituuden takia.
 
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jos on ahdas vinkkeli, niin kyllä se bussi siitä helpommin sopii taka- kuin etuperin.
Totta kai, sehän on yksinkertaista kinematiikkaa. Samasta syystä haarukkatrukeissa ja kauppojen ostoskärryissä kääntyvät takapyörät. Eli ajetaan toinen pää ahtaan raon kohdalle ja taitetaan härveli kääntyvien pyörien avulla ahtaan raon suuntaiseksi.

Antero, alias täysperävaunun peruutuksen hallitseva (no, on siitä jo vuosia kun viimeksi :smile:)
 
Takaisin
Ylös