Helsingin rekisteröinti on osittain turhaa juuri siksi, että lähes luotettavia nousutietoja saadaan vain bussiliikenteessä, jossa kausikorttikin on näytettävä lukijalle. Linjan kuormitusta ei tälläkään konstilla saada, kun poistuminen ei tule tietoon.
Minusta olisikin parempi tehdä itselle selväksi, käytetäänkö matkalippuja matkan maksamiseen vai liikennetutkimukseen. On tullut täällä keskusteluissa esille mm. se, miten Göteborgissa on 1/3 heitto eri viranomaisten käsityksessä joukkoliikenteen käytöstä, kun toinen mittaa "leimauksia" ja toinen laskee matkustajia.
Jonkinlainen liikenteestä vastuullisen unelma on sellainen etäluettava matkakortti, jota ei tarvitse ollenkaan näyttää, vaan se luetaan vaikka taskusta tai laukusta. Tällainen on ainoa, joka toimii varmasti myös matkustajalaskennassa. Lisäksi siitä voidaan tehdä sellainen, että se antaa matkustamistiedon, vaikka ei olisi voimassa. Pummitkin tulisivat lasketuksi, jos niillä vain sattuu olemaan edes joskus ostettu lippu mukana.
Mitenkö tuo viime mainittu voisi olla mahdollista? Siten, että kun tuo etäluettava matkalippu on sellainen luottokortin kokoinen pahvinpala joita käytin Portossa ja Lissabonissa myyntihinnalla 50 senttiä, niin eipä ole sitäkään kynnystä, että ensin pitää maksaa siitä, että voi maksaa matkustamisestaan.
Tällainen tosietäluku ei vaan taida vielä olla kaupallisella asteella. Mutta ei se varmaan kaukana ole. Kyse on vain jo nykyisten ratkaisujen herkistämisestä siten, että lukijalaitteen luoman kentän voimakkuus riittää välittämään kortilla olevalle sirulle energiaa sen verran, että siru saadaan käyntiin. Ei se paljon ole, sillä jo 1900-luvun alussa radioaaltojen kentänvoimakkuus riitti kidekoneessa radion kuunteluun kuulokkeilla ilman muuta energiaa. Toinen ratkaisu voi tulla kännykän kautta. Matkalipuksi käytetään yleistä maksusirua, joka on tulevaisuudessa jokaisen kännykän vakio-osa. Ja silloinhan on energiaa tyrkyllä "matkakortille" yllin kyllin.
Antero
