Kannattaisiko tätäkin kiistaa katsella toisesta näkökulmasta...
- Miksi Suomessa on tehty lähijunaliikenteen perustaminen niin hankalaksi?
- Miksi raitioteiden perustamisella ole automaattista tukea kuten Saksassa?
- Minkä takia Turku lopetti raitiotieliikenteen ja miksi maakunnista ajettiin yleishyödyllinen lähijunaliikenne pois?
Vastaus voidaan löytää yksityisautoilun suosion lisääntymisen kautta löydetyistä eduista. Voidaan ajatella yksinkertaisesti niin, että jos olisitte itse valtio, on teille paljon edullisempaa, että ihmiset hoitaisivat itse liikennöintikaluston investoinnit ja ylläpitäisivät sen. Valtio vain huolehtisi teiden kunnosta ja ottaa rahat verotuksella. Valtiolle on yksinkertaisesti liian paljon vaivaa monista seudullisista lähijunista. On paljon yksinkertaisempaa hoitaa vain autoilua. Tämän ajattelun voisi sanoa romahduttaneen Suomen maakuntien järkevän kehittämisen.
Myös Turussa ajateltiin ilmeisesti niin, että autoilulla voidaan korvata joukkoliikenne. Silloin ei vielä ymmärretty mihin tämä konkreettisesti johtaa ( Turun romahdus nykytilaan ). Eikä varmaan valtiokaan ymmärtänyt sitä, että junaliikenteen loppuminen pikkupaikkakunnilta hajauttaa pienien kuntien rakentamisen totaalisesti.
Autoilun suosio on siis ajanut joukkoliikenteen lapsen asemaan Suomessa, ja koska edelleen ilmeisesti nähdään autoilun olevan valtiolle hyödyllisempi tapa hoitaa liikkumista, ei muodostettuja monopoleja haluta murtaa. Haluja siihen voisi olla enemmän, jos ne haittaisivat pk-seudun lähijunaliikenteen muodostumista, mutta kun sen operoinnille on löydetty kilpailuyhteiskunnassa pätevä perustelu, eli taloudellinen kannattavuus, ei pk-seudulla tarvita muutosta, eikä muiden vuoksi viitsitä nähdä moista vaivaa, eli kun ei kiinnosta, ei haluta muutosta.
Pk-seutua ei voi siis verrata Tampereen ja Turun seutuihin, koska PK-seudulla on erityisasema, jo siksikin, että päättäjät asuvat siellä. Jos ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa johonkin paikkakuntaan, pelataan täysin henkilökohtaisten mielikuvien tasolla ja siksi Turun ja Tampereen hankkeet tarvitsevat tuplasti laadukkaamman ja panostetumman lobbaamisen, kuin mikä tahansa hanke pk-seudulla. Turun ja Tampereen ehdoton etu olisi, että kankeista monopoleista päästäisiin eroon, jotta päätäntä valta siirtyisi enemmän valtiolta, eli Helsingistä maakuntiin, jossa asiat koetaan konkreettisella tasolla.
Olen sitä mieltä, että Suomen valtio on tinkinyt yleishyödykkeistä maakunnissa, samalla tavalla kuin täällä on kaikki muutkin munat siirretty yhteen koriin, ja se pätee siis myös tässä. Suomea ei kehitetä kokonaisvaltaisesti maana, vaan hommassa on hyvin yksioikoinen näkemys yhden metropolin systeemistä. Jos haluamme Turusta ja Tampereesta sellaisia paikkoja kuin löytyy Euroopasta, on meidän muutettava tätä valtiota ja sen poliittisia asenteita paljon. Pitää päästä pois pelkästä tuloksen tavoittelusta takaisin siihen yhteiskunnallisen välittämisen tilaan, jossa poliittisia tekoja tehdään ihmisten vuoksi, eikä siksi että Suomi löytyisi kymmenen parhaan joukosta joltakin kansainväliseltä listalta.