Juu, olin tästä jopa ihan tietoinen ja se sisustuskin ainakin kuvissa näyttää hyvältä, tosin aika voimakkaan väriseltä meikäläisen makuun.
Taisinpa muutama vuosi sitten matkustaa itsekin yhden edestakaisen reissun sellaisella Christian Lacroix -TGV:llä. Värit ovat kieltämättä aika voimakkaat ja sävyt hieman tummia. Ei ihan se tyyli millä sisustaisin meidän kotia.
Lopputulos on silti aika onnistunut. Yleisesti ottaen tummat sävyt pienentävät tilaa ja kieltämättä voivat sisustuksessa tehdä ahdistavan tunteen. Toisaalta erityisesti pehmeinä pintoina ne pienentävät junanvaunua sillä tavoin että lopputuloksessa oli mielestäni jotain kotoisaa "pesämäisyyttä", siis että ympäristö käpertyy ympärille luoden turvallisuuden tunnetta. Mielestäni se oli juuri omiaan rentouttamaan matkustajaa ja luomaan tunteen, että tässähän voi turvallisesti ottaa vaikka nokkaunet.
Periaate on mielestäni sama kuin vaikka lentokenttien business-loungeissa. Lentokentät ovat kovia ja kolkkoja ympäristöjä, tyypillisesti hyvin ilmavia, vaaleita ja moderneja, sekä melua täynnä. Sen sijaan niiden business-lounget on yleensä suunniteltu tarkoituksellisesti mahdollisimman paljon tuon ympäristön vastakohdaksi: intiimiksi, pehmeäksi ja turvalliseksi tilaksi jossa on pehmeitä nojatuoleja, tumma kokolattiamatto, rauhallinen tunnelma ja jossa voipi siemailla vaikka lasin punaviiniä ennen koneeseen menoa.
Samoin rautatieasemat ovat kuin hollitupia, joissa saa pitää kiinni tavaroistaan, töniä muita ihmisiä tieltään ja kiiruhtaa paikasta toiseen melussa. Kun astuu junaan, on miellyttävää jos ympäristön ilme muuttuu rauhalliseksi ja kutsuu rentoutumaan. On kuin astuisi julkisesta tilasta omaan pieneen yksityiseen tilaan (vaikka oikeasti tämähän on vain illuusio). TGV:ssä tämä toimii, VR:n Pendolinossa ei. Pendo on ihan kuin samaa julkista tilaa kuin rautatieasema. Jopa konekuulutusten ääni on sama.
Muuten, idea: voisikohan rautatieasemille perustaa business-loungeja odottajille jotka eivät viihdy odotussalin puolella? Sinnehän voisi periä vaikka sisäänpääsymaksua tai vaihtoehtoisesti myydä usein matkustavan etukortteja, joihin sisäänpääsy kuuluisi automaatisesti mukaan. Sisällä olisi tarjolla virvokkeita, TV, päivän lehdet ja WLAN-yhteydet. Tietenkään junaa ei pääsääntöisesti odoteta yhtä pitkään kuin lentokonetta, mutta erityisesti poikkeustilanteissa tällainen voisi olla hieman miellyttävämpi odotusympäristö. Toisaalta, onhan tuollainen konsepti jo keksitty: sitä kutsutaan nimellä kahvila.
Tarkoitin vitsailla nimenomaan kotimaan universaalilla muovimatolla. Funktionaalinen kuin hanalla varustettu pahviloota viinipullon tilalla.
Osuva vertaus! Kumpikin hoitaa homman, mutta eroa on tyylissä. Ja Suomessa ei juuri tajuta tyylin päälle, vain funktion. Ranskassa taas vaikuttaisi että siellä tajutaan lähinnä tyylin päälle, ei ollenkaan funktion.
