Olen vähän huono hakemaan tietoa. Osoitatko minulle sen tutkimuksen, jonka mukaan metrosta tykkääminen "perustuu vahvasti markkinoinnillisiin keinoihin", eikä esimerkiksi vaikkapa itse metroon, Itä-Helsingin liikenneyhteyksiin, sosiodemograafisiin seikkoihin tai muihin, vähän uskottavampiin tulkintoihin todellisuudesta?
Tähän vastaan kirjoituksen lopuksi.
OIkeasti nyt. Markkinointi on se aine, jonka tenteistä krapulaiset opiskelijat käyvät keräämässä noppia. kun Kela ahdistelee opintojen etenemisestä. Tuomiojan mielestä teologia ei kuulu yliopistoon, samaa mieltä, mutta kyllä mä heivaisin markkinoinnin ensiksi.
Sitten sieltä pitäisi heittää varmaan pois AMK-puolelle myös arkkitehtuuri ym. soveltavat tieteet. Ja naistutkimus Humakkiin, vai mitä? Ja entäs ne kieli- ja kirjastokurssit?
Mielestäni kylmän tieteen ohella yliopistoon mahtuu myös soveltavaa, ammattiin valmentavaa koulutusta. Markkinoinnin tieteellisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta mitä luulet, minkä kattokäsitteen alle mahtuvien asioiden avulla esim. sellaiset yritykset kuin Apple ja Coca-Cola ovat nousseet maailman myydyimpien ja arvostettujen brändien joukkoon? Miksi jotkut ihmiset käyvät Lidlissä ja toiset Stockmannilla Herkussa, vaikka nämä sijaitsisivat vieri vieressä? Ja ketkä sekakäyttävät molempia ääripäiden ruokakauppoja ja mistä syistä? Esim. näitä asioita tutkii markkinointi, kuten varmaan tiedätkin, jos teidän opetuksenne on ollut laadukasta. Mulla on vähän semmoinen tuntuma peruskurssilla istuvana, ettei ole ollut. Tai sitten johtui poissaolosta.
Suomi on harvinaisen teoriapainotteinen maa kauppatieteiden opetuksessa.
En tunne muita kauppakorkeakouluja, mutta Tampereen yliopiston
Johtamiskorkeakoulussa (ent. Tampereen yliopiston Kauppakorkeakoulu) opetetaan hyvin pragmaattisesti kauppatieteitä, myös
markkinointia.
Nämä ovat hyviä pointteja, mutta menevät vähän ohi. Markkinointi ei ole vain markkinointiviestintää, vaan se alkaa siitä, että asiat alun perinkin mietitään markkinoinnin näkökulmasta: keitä tämän "tuotteen" käyttäjät ovat, miten he toimivat ja mitä he haluavat? Paljolti siis sitä, että joukkoliikennettä tuotettaisiin asiakaslähtöisesti eikä tuotantolähtöisesti.
Peukku tälle.
Homma lässähti vasta siinä vaiheessa, kun jonkun olisi pitänyt kertoa kansalle, mitä nyt on tapahtumassa. Kukaan ei kertonut, joten kansa ei tajunnut ja ryhtyi nurisemaan. Sääli.
USA ei taida monenkaan mielestä olla mikään joukkoliikenteen mallimaa, mutta jenkkityyliin siellä silti osataan markkinoida myös joukkoliikennettä. Useammassakin kaupungissa olen törmännyt paitsi joukkoliikennevälineissä myös niiden ulkopuolella mainontaan, jossa kehutaan ja todistellaan jotain tiettyä yhteyttä, kulkuneuvoa tai ominaisuutta. Esimerkiksi verrataan matka-aikoja henkilöauton ja raitiovaunun kesken tai mainostetaan uutta yhteyttä kertomalla ydinasiat selkeästi ja ymmärrettävästi: "aamukuudesta iltayhteentoista vartin välein kaikkiin näihin paikkoihin" ym. Meillä pitäisi osata lukea Metro-lehden HSL-palstaa ja tutkia pysäkkikatoksiin läiskittyjä A4-tiedotteita. Jos ei tee kumpaakaan, kuten vaikkapa autoilija kai harvemmin tekee, ei tiedä tuon taivaallista mistään.
Peukku myös tälle…
Ei tuolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että markkinointi sinänsä olisi jotenkin humpuukia. Jos olisi, niin ei yksityiset firmat käyttäisi siihen miljardeja rahaa. Meillä opiskellaan muutenkin korkeakouluissa kaikenlaista roskaa, joka ei niihin kuuluisi.
Markkinointi ei ole rakettitiedettä, fiksu tyyppi oppii vaikka amiksessa ihan riittävästi markkinoinnin ja toimivan viestinnän teoriaperusteita ja työharjoittelussa oppii sitten soveltamaan niitä käytäntöön.
…ja tälle.
Mun nähdäkseni siitä, mihin yritykset käyttävät rahaa, ei voi päätellä asian tarpeellisuutta. Markkinoinnin osalta voi vieläpä todeta, että jotkut tutkimukset kertovat yritysten käyttävän rahaa markkinointiin lähinnä siksi, että kilpailijatkin käyttävät. Toki näissä äärimmäisen pehmeissä tieteissä saadaan tutkimuksista sellaisia tuloksia kuin halutaan, joten pintapuoleisella perehtymisellä on vaikea sanoa mitään tulosten luotettavuudesta.
Jos yritys näkee markkinoinnin vain jonain erillisenä momenttina kirjanpidossa, niin mennään metsään.
Olen ollut duunissa yhdessä melko suuressa rakennusalan yrityksessä, joka ei toimitusjohtajan (ja pääomistajan) kertoman mukaan ole koskaan harkinnutkaan mitään markkinointiin liittyvää yrityksen tuloksen/menestyksen parantamiseksi. "Olemme keskittyneet rakentamiseen". Kolmesta peestä ensimmäinen on tietysti hoidossa tuollakin asenteella. Ystäväni pyörittää tällä hetkellä kaupanalan erikoisliikettä (liikevaihto reilun miljoonan, kasvu viime vuodet kymmeniä prosentteja), eikä ymmärrä markkinoinnista mitään. En usko, että nämä anekdootit ovat mitenkään erityisiä.
Markkinointi-nimistä oppiainetta ei edes opetettu Suomen yliopistoissa ennen 1970-lukua, vaan siihen sisältyvät käsitteet olivat erilaisten kauppatieteellisten nicheiden (erillisten lokeroiden
) sisällä. Asiakasviestintä, mainonta, myynti, tuote- ja asiakassegmentointi (
) ja kaikki muu vastaava on yhdistetty yhden ison käsitteen alle, joka harmi kyllä on yleiskielessä pelkistetty yksinomaan mainonnaksi ja myyntiin tähtääviksi asiakaskontakteiksi (esim. telemarkkinointi).
Markkinoinnilla on varmasti sijansa maailmassa, mutta väittäisin kaupunkijoukkoliikenteen suosion perustuvan ensisijaisesti käsittämättömän moniin muihin asioihin kuin hyvään markkinointiin. Uskaltaisin jopa lyödä aika isosti vetoa siitä, että jos HSL:n toiminnoista ja budjetista karsittaisiin kaikki markkinointiin liittyvä kokonaan, niin se ei näkyisi joukkoliikenteen käyttäjämäärissä millään aikavälillä mitenkään. Jos tällä hetkellä markkinointiin käytettävä raha ja energia käytettäisiin johonkin muuhun, vaikka pysäkkikatosten rakentamiseen tai liikennevälineiden siivoamiseen, niin käyttäjämäärät nousisivat. (Ja tokihan markkinointi-ihmiset näkevät tuon markkinoinnillisena valintana. Tosiasiassa se on kuitenkin vain keskittymistä olennaiseen.)
Palataan takas alun metroon.
Mitä luulet, kuinka suosittu metro olisi, jos se olisi tasan samanlainen kuin bussijärjestelmä, josta markkinointiajattelu on unohdettu kokonaan: 3 m korkea sähköjunan kuvalla varustettu tolppa ja päre "
44, 44A RUOHOLAHTI GRÄSVIKEN" sisäänkäynnin kohdalla, asemalla viime talviaikataulun A4-kokoinen aikataulu ja vuoden 1994 linjakartta, jossa metro olisi yksi sinisistä viivoista kartalla – tai vaihtoehtoisesti kartan ainoa linja, kun bussit, ratikat ja junat olisivat ihan omia järjestelmiään omine karttoineen. Juna olisi lisätulojen takia mainosteipattu ihan mihin sattuu-kuoseihin (okei, tätä on
tapahtunut). Kotiin ei jaettaisi aikataulukirjaa, vaan sitä myytäisiin virka-aikaan avoinna olevalla palvelupisteellä ja netissä aikataulut olisi ainoastaan PDF-formaatissa. Ei myöskään puhettakaan, että linjalla kelpaisi sama lippu kuin bussilinjoilla, ja päivälipun sijaan perittäisiin rahakkailta turisteilta joka matkasta kertamaksu.
Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa erittäin paljon vaikkapa Hämeenlinnalta.
Suomen raideliikenteessä paras esimerkki on paikallisjunaliikenne suurilla kaupunkiseuduilla, jonka mahdollisuudet pilattiin vuosikymmeniksi markkinointiajattelun täydellisellä puuttumisella. Esimerkiksi Tampereen Vehmaisissa, Messukylässä ja Järvensivulla aniharva edes
tiesi 1980-luvulla, että junalla pääsisi muutamassa minuutissa keskustaan tunnin välein – tosin 1983 leikkausten jälkeen enää kolmesti päivässä.
En ole tutkinut tätä tieteellisesti, eikä mulla ole linkittää tähän tutkimusta, mutta mulla on vahva hypoteesi, että onneton markkinointiosaaminen on vaikuttanut siihen, miksi joukkoliikenne on liikennelaitoskaupunkien ja pitkän matkan kaukoliikenteen ulkopuolella muuttunut auringonlaskun alaksi, kun samankokoisissa (poliittisesti) länsieurooppalaisissa kaupungeissa joukkoliikenne yleisesti menestyy varsin hyvin.