PNu:n matkustajatilastoväitteisiin yllä.
Tarkoitit siis VR:n historiikin 1962 - 1987 sivun 48 karttaa.
Tästä kartasta on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä paikallisjunaliikenteen kehittämismahdollisuuksista seuraavista syistä.
- Kartta koskee tilannetta 1970-luvun alussa, kun suuri osa lakkautuksista oli jo tehty.
- Kartassa esitetään vain "päivittäiset matkustajat". Määritelmää ei kerrota. Toki päivittäiset työ- ja koulumatkat ovat tärkeimmät matkaryhmät, mutta esim. asiointimatkat eivät ole päivittäisiä, mutta silti yleisiä.
- Ainoa asia, joka karttaan liittyen on arvioitu, on se, kulkeeko tie lähellä rataa. Junatarjontaa ei ole verrattu linja-autoliikenteeseen.
Lisäksi on tekijöitä, joiden huomioonottaminen 1970-luvulla olisi ollut kaukonäköistä, mutta ehkä liikaa vaadittu, kuten työssäkäyntialueiden yhdistyminen. On loogista, että 1970-luvulla ei vielä juuri käyty Äänekoskelta Jyväskylässä töissä. Tilanne on jo 1980-90-luvuilla muuttunut toisenlaiseksi.
(...) niin sehän ei mitenkään tarkoita, etteikö asiaa oikeasti olisi selvitetty. Joskus 20-30 vuotta sitten on koolla ollut koko ajan komiteaa ja toimikuntaa pääkaupunkiseudun ulkopuolista paikallisjunaliikennettä pohtimassa.
Tiedän toki, että on olemassa "virallisen historiankirjoituksen" ulkopuolisia suunnitelmia. Näistä hyvä esimerkki ovat Turun raitiotien 1950-60-luvun taitteen kehittämissuunnitelmat.
Puhunkin nyt vain sen perusteella, mitä selvityksiä VR:n historiikin 1962 - 87 mukaan on tehty.
Asiain kulku on ollut seuraava:
- Lakkautukset alkoivat 1960-luvun puolivälissä. kiihtyen 1967 alkaen
- Liikenneministeriö puuttui asiaan 1971 ja keskeytti lakkautukset
- Maaliskuussa 1971 asetettu ensimmäinen toimikunta esitti, että kiskobussiliikenne on lähes poikkeuksetta aina linja-autoliikennettä kalliimpaa
- Huhtikuussa 1972 asetettu toinen toimikunta, "Paikallisliikenteen kehittämistoimikunta", totesi kesäkuussa 1973, että edellisen toimikunnan tulokset olivat virheellisiä ja valtion on tuettava paikallisjunia valtion varoista.
- Eduskunta myönsi v. 1973 talousarvioon kolmen miljoonan markan määrärahan korvaukseksi Valtionrautateille harjoitettavasta rautatietaloudellisesti kannattamattomasta paikallisluontoisesta henkilöliikenteestä.
- Marraskuussa 1979 asetettu toimikunta totesi 1981 että tehdyt kustannusvertailut eivä tue Valtionrautateiden nykyisen paikallisliikenteen ylläpitämistä, koska juna on kapasiteetiltaan liian suuri ja kallis yksikkö haja-asutusalueiden vähäisten liikennevirtojen hoitamiseen. Paikallisjunien tulisi toimia kaukojunien yhdysjunina.
- Vuonna 1984 asetettu toimikunta suositti junien lähiliikennetarjontaa supistettavaksi 24% vuoteen 1987 mennessä -> ministeriö eväsi supistukset ja asetettiin parlamentaarinen komitea.
Ilmeisesti myöhemmät toimikunnat päätyivät 1980-luvulla ratkaisuun, että uutta moottorijunakalustoa ei osteta, junia vähennetään, muutetaan pikajunien liitynnäksi ja kalustoksi tulee Dv12 + siniset vaunut.
Lopputulokset ovat tosin yleensä merkinneet junaliikenteen supistamista mutta minkäs sille voi, jos silloiset asiantuntijat päätyivät tähän tulokseen.
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Selvitysten lopputulos määritellään usein pääpiirteissään etukäteen.
Asiantuntijat ja asiantuntemus valitaan yleensä halutun lopputuloksen perusteella ja laskelmat muokataan halutunlaisiksi. Tämä on perusteellisesti tutkittu Tukholman ja Turun raitioteiden lakkautuksen osalta. VR:n osalta Pölhön lisuri antaa viitteitä tarkoitushakuisista selvityksistä.
VR:n historiikin perusteella ei haettu sellaista asiantuntemusta, joka olisi voinut perustella paikallisjunaliikenteen kehittämistä, kun tämä ei tavoitteenakaan ollut. Toimeksiannoissa oli kyse enintään siitä, mitä osia paikallisjunaliikenteestä säilytettäisiin.
Kyllä silti kehittämistäkin on välillä tapahtunut. Sm-junia on käytetty pääkaupunkiseudun lisäksi myös rataosilla Riihimäki-Tampere, Riihimäki-Kouvola, Kouvola-Kotka ja Kouvola-Kuopio.
Riihimäeltä jatkavat junat ovat pääkaupunkiseudun lähiliikenteen jatkeita.
Hullujahan VR:ssä oltaisi oltu, jos sähköistettyjen ratojen paikallisliikennettä olisi liikennöity Dm7, 9 , Dv 12 tai Dm12 - kalustolla, kun käytettävissä ovat kaikin puolin edullisemmat Sm1, 2 ja 4.
Kiskobussiliikenteen osalta VR on julkisuudessakin esitellyt kehittämisohjelmia pääjohtaja Saarisen aikakaudella.
Tässä olet oikeassa. Nämä 1990-luvun alun kehittämisohjelmathan tehtiin epäonnistuneen Dm11 - hankinnan alla. Tarkoitus oli palauttaa myöhemmässä vaiheessa kiskobussiliikenne muutamalle rataosalle, josta se 1980-luvun lopussa oli lakkautettu.
Suunnitelmat haudatttin myöhemmin, Saarinen lähti ja suunnitelmien tekijät muodostivat oman konsulttitoimiston turhauduttuaan VR:ään.
