- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Vs: Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla
Kiitokset Petterille ansiokkaasta analyysistä, josta kuitenkin löydän pari heikkoutta jotka mielestäni romahduttavat koko mallin käytännössä:
1) Keskiarvojen käyttäminen: jos pää on jäässä ja jalat tulessa, niin keskimäärin asiat ovat hyvin. Tosielämässä asia ei ole näin yksioikoinen: "muu Suomi" koostuu todellisuudessa hyvin erilaisista alueista, joilla on ihan erilaiset työmahdollisuudet, työmarkkinat ja asuntojen hintataso. Jos itse muuttaisin Tampereelta Helsinkiin ja säilyttäisin nykyisen työni (täysin mahdollinen vaihtoehto käytännössä), niin palkka olisi tasan sama vaikka kulut kasvaisivat. Ei kannata tästä näkökannasta tarkasteltuna. Toisaalta Helsingissä olisi enemmän vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia, joten jos lähtisin vaihtamaan työpaikkaa, saisin varmaan paremman ansiotason. Mutta kattaisiko tämä silti kasvaneita kustannuksia? En usko.
2) Kertyneen asuntovarallisuuden arvottaminen säästöinä: käytännössä asuntoon kertyneellä varallisuudella on merkitystä vain kun se realisoituu. Useimpien ihmisten tarkasteluhorisontti ei ulotu tuonpuoleiseen tai tuleviin sukupolviin. Vaikka alla olisi kallis asunto, niin mitä iloa siitä on jos ei sitä pysty rahastamaan? Vaihtaessa saa toki enemmän mutta myös maksaa enemmän. Ja toisaalta kaikki on säästetty itse eli jos Helsingin ulkopuolella vain ansaitsee riittävästi, voi kertyvät säästöt sijoittaa itse ja saada talteen vastaavan potin kuin asuntoon on sitoutunut mutta likvidinä varallisuutena. Hyötymään tosin pääsee jos muuttaa velattomasta helsinkiläisasunnosta vaikkapa nyt sitten sinne Lahteen tai jonnekin maaseudulle, mistä asunnon saa suhteellisesti pilkkahintaan. Summa summarum: asumisen kannalta asunnossa ratkaisee toimivuus, miellyttävyys ja sijainti suhteessa subjektiivisesti itselle tärkeisiin kohteisiin, ei asunnon absoluuttinen markkina-arvo.
Esimerkkinä kerrottakoon, että ostimme vuonna 2002 vaimoni kanssa Tampereelta 110 K€ hintaan 68 m2 asunnon (rak. 1995) reilun 5 km etäisyydeltä keskustasta, lähes järven rannalta (muutama sata metriä), erinomaisten bussiyhteyksien päässä keskustasta (matka-aika 10-15 min, muistaakseni 25 vuoroa ruuhkatunnin aikana eli keskimäärin bussi parin minuutin välein jos peräkkäinajo-ongelma sivuutetaan). Miljöö on vanha miellyttävä tiiviisti rakennettu omakoti-, rivitalo- ja pienkerrostaloalue, arvostettu alue jossa on jatkuva kova kysyntä ja hinnat ovat koko ajan nousseet: nykyinen hinta-arvio lienee 150 K€ luokkaa, jos vertaa vastaaviin asuntoihin samalla alueella. Sopinee kysyä, mistä Helsingin seudulta olisin löytänyt asunnon vastaavalla hinnalla, ja millaisen asunnon? Tai mitä joutuisin maksamaan tuollaisesta miljööstä siellä, jos edes löytäisin?
Kun palkkatasoni vielä on sama kuin olisi Helsingissä, niin en näe miksi ihmeessä minun kannattaisi edes harkita muuttoa, vaikka koulutuksellani (ekonomi) työmarkkinat olisivatkin Helsingissä jonkin verran toimivammat.
Jos tilastot sanovatkin että Helsingissä tienaa keskimäärin jonkin verran enemmän, niin ei sillä välttämättä ole mitään suoraa vaikutusta siihen miten tilanne olisi omalla kohdallani. Sama pätee luonnollisesti kaikkiin muihinkin ihmisiin eli jokainen tapaus on yksilöllinen eikä abstrakti vaihtoehtoislaskelma voi paljastaa aukottomasti mikä olisi objektiivisesti paras ja optimoiduin tapa toimia.
Mutta taloudellista valintaa asua Helsingin seudulla voi käsitellä toisellakin tavalla. Eli varallisuuden kertymisen ja kulutusmahdollisuuksien kannalta.
Kiitokset Petterille ansiokkaasta analyysistä, josta kuitenkin löydän pari heikkoutta jotka mielestäni romahduttavat koko mallin käytännössä:
1) Keskiarvojen käyttäminen: jos pää on jäässä ja jalat tulessa, niin keskimäärin asiat ovat hyvin. Tosielämässä asia ei ole näin yksioikoinen: "muu Suomi" koostuu todellisuudessa hyvin erilaisista alueista, joilla on ihan erilaiset työmahdollisuudet, työmarkkinat ja asuntojen hintataso. Jos itse muuttaisin Tampereelta Helsinkiin ja säilyttäisin nykyisen työni (täysin mahdollinen vaihtoehto käytännössä), niin palkka olisi tasan sama vaikka kulut kasvaisivat. Ei kannata tästä näkökannasta tarkasteltuna. Toisaalta Helsingissä olisi enemmän vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia, joten jos lähtisin vaihtamaan työpaikkaa, saisin varmaan paremman ansiotason. Mutta kattaisiko tämä silti kasvaneita kustannuksia? En usko.
2) Kertyneen asuntovarallisuuden arvottaminen säästöinä: käytännössä asuntoon kertyneellä varallisuudella on merkitystä vain kun se realisoituu. Useimpien ihmisten tarkasteluhorisontti ei ulotu tuonpuoleiseen tai tuleviin sukupolviin. Vaikka alla olisi kallis asunto, niin mitä iloa siitä on jos ei sitä pysty rahastamaan? Vaihtaessa saa toki enemmän mutta myös maksaa enemmän. Ja toisaalta kaikki on säästetty itse eli jos Helsingin ulkopuolella vain ansaitsee riittävästi, voi kertyvät säästöt sijoittaa itse ja saada talteen vastaavan potin kuin asuntoon on sitoutunut mutta likvidinä varallisuutena. Hyötymään tosin pääsee jos muuttaa velattomasta helsinkiläisasunnosta vaikkapa nyt sitten sinne Lahteen tai jonnekin maaseudulle, mistä asunnon saa suhteellisesti pilkkahintaan. Summa summarum: asumisen kannalta asunnossa ratkaisee toimivuus, miellyttävyys ja sijainti suhteessa subjektiivisesti itselle tärkeisiin kohteisiin, ei asunnon absoluuttinen markkina-arvo.
Esimerkkinä kerrottakoon, että ostimme vuonna 2002 vaimoni kanssa Tampereelta 110 K€ hintaan 68 m2 asunnon (rak. 1995) reilun 5 km etäisyydeltä keskustasta, lähes järven rannalta (muutama sata metriä), erinomaisten bussiyhteyksien päässä keskustasta (matka-aika 10-15 min, muistaakseni 25 vuoroa ruuhkatunnin aikana eli keskimäärin bussi parin minuutin välein jos peräkkäinajo-ongelma sivuutetaan). Miljöö on vanha miellyttävä tiiviisti rakennettu omakoti-, rivitalo- ja pienkerrostaloalue, arvostettu alue jossa on jatkuva kova kysyntä ja hinnat ovat koko ajan nousseet: nykyinen hinta-arvio lienee 150 K€ luokkaa, jos vertaa vastaaviin asuntoihin samalla alueella. Sopinee kysyä, mistä Helsingin seudulta olisin löytänyt asunnon vastaavalla hinnalla, ja millaisen asunnon? Tai mitä joutuisin maksamaan tuollaisesta miljööstä siellä, jos edes löytäisin?
Kun palkkatasoni vielä on sama kuin olisi Helsingissä, niin en näe miksi ihmeessä minun kannattaisi edes harkita muuttoa, vaikka koulutuksellani (ekonomi) työmarkkinat olisivatkin Helsingissä jonkin verran toimivammat.
Jos tilastot sanovatkin että Helsingissä tienaa keskimäärin jonkin verran enemmän, niin ei sillä välttämättä ole mitään suoraa vaikutusta siihen miten tilanne olisi omalla kohdallani. Sama pätee luonnollisesti kaikkiin muihinkin ihmisiin eli jokainen tapaus on yksilöllinen eikä abstrakti vaihtoehtoislaskelma voi paljastaa aukottomasti mikä olisi objektiivisesti paras ja optimoiduin tapa toimia.
Viimeksi muokattu: