Niin ne maksavat kanssa, mutta ei kannata silti vväkisin yrittää muuttaa sitä luonnonlakia että Suomen kaltaisessa maassa ei riitä väkeä asuttamaan useampia kuin yhtä suurkaupunkia ja keskikokoiset voivat pitää vahvuutenaan sitä että kasvu on hallitumpaa.
Vai pitäisikö lähteä siitä ajatuksesta että Helsinki on keskikokoinen kaupunki muiden keskikokoisten kaupunkien joukossa? Tuottaako mahdollisimman suuri koko lisäarvoa Helsingille? Ja jos tuottaa, niin miksei se tuottaisi sitä muille suomalaisille kaupungeille? Miksi niiden pitäisi olla Helsingin kasvupolitiikan takana? Taas jälleen kerran se vanha "murusia pöydältä" -teoria?
Tästä väitteleminen on tietysti osittain turhaa, mutta pointtini on, että vaikka kokoeroja on, laadulliset erot 600 000 asukkaan kaupungin ja 200 000 asukkaan kaupungin (tai 1-1,5 miljoonan asukkaan seudun ja 300-400 000 asukkaan seudun) ovat huomattavasti pienemmät kuin 1 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun ja 20 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun kesken. Onko erillinen "suur"kaupunkipolitiikka tarpeen (varsinkin jos se jättää varjoonsa pienempien kaupunkien tarpeet) vai pitäisikö kehittää yleisempi kaupunkipolitiikka, joka pyrkii tukemaan kaikkia tähän haarukkaan sijoittuvia kaupunkeja sopivilla välineillä?
Ulkomailta katsottunahan Helsinkiä yleensä luonnehditaan pieneksi, miellyttäväksi kaupungiksi. Miksei helsinkiläinen identiteetti suostu hahmottamaan kaupunkia samoin? Sehän olisi vahvuus, ei heikkous. Olla aidosti oman kokoisensa ja miellyttävä sen sijaan että pullistelee kelvatakseen jotenkin isompiensa seuraan. Tosin tämähän käytännössä näkyisi esim. siten, että metroa ei olisi ikinä rakennettu, kun sellaista ei tarvita vaan sen sijaan olisi tehty tiheä verkosto raitioteitä, jotka kuljettavat ovelta ovelle.
Perspektiivin vuoksi: tuossa FP-lehdessä mainittiin (en ole tarkistanut muista lähteistä), että USA:ssakin on vain 10 yli miljoonan asukkaan kaupunkia, ja Englannissa kaksi. Kiinassa näitä ennustetaan olevan lähitulevaisuudessa reilut parisataa. Näiden megapoliksien rinnalla pääosin suuretkin länsimaiset kaupungit ovat keskikokoisia.
Itse kuvittelisin että Tampere, Turku, Oulu, Kuopio jne eivät edes haluaisi Helsingin kaltaista hälinää ja ottaa esim osan pk-seudulle joka vuosi muuttavista ulkomaalaisista. Ehkä niitä fiksumpia ja koulutetuimpia halutaan mutta niitä muita ei.
Pitäisiköhän tätä kysyä niiltä kaupunkilaisilta itseltään? Tuskin muualla sen rasistisempia ollaan kuin Helsingissä. Ja jos ollaan niin millä oikeudella pitäisi saada olla?
---------- Viesti lisätty kello 14:49 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:22 ----------
Suomessa olisi varmaan mukava asua n 100.00 asukkaan kaupungissa jos nitä olis enemmän ja jos ne olisi lähempänä toisiaan. Saksassa ne nimittäin ovat jotain 30-50 km toisensa päästä ja puolen miljoonan ja siitä ylöspäin olevat ovat taas enimmillään parin sadan kilsan päässä toisistaan. Eli asui sitten missä tahansa niin aika pienen matkan päässä on tarjolla töitä ja kullttuuria.
Tämä jäi vaivaamaan. Kyllähän ainakin kulttuuritarjonnan kannalta Suomessa on ihan kohtuulliset olot. Kesällä käytimme lasta Tampereelta junalla Korkeasaaressa. Autolla menimme Muumimaailmaan Naantaliin. Takavuosina olemme käyneet konserteissa Porissa, kerran Jyväskylässäkin. Voisin helposti kuvitella käyväni vaikka teatterissa Seinäjoella tai oikein mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä Kuopiossa.
Suurin este ei ole etäisyys vaan joukkoliikenneyhteydet. Tampereelta kipaisee junalla helposti Helsingissä tai sitten autolla pääsee nopeasti Turkuun tai Poriin, mutta oikeasti pitäisi olla tiheämmät ja ennen kaikkea ajallisesti kattavammat junayhteydet myös muihin suuntiin kuin Helsinkiin. Pitää päästä illalla myös takaisin. Silloin tulisi lähdettyä helpommin. Tämä olisi täysin tehtävissä, sillä nykyiset junat ovat monesti aika täynnä eli kysyntää olisi, ja tarjonnan lisäys kasvattaisi myös kysyntää. Ratakapasiteetti on yksi suurimpia esteitä tietyillä ruuhkaisilla 1-raiteisilla rataosilla ja toinen on VR + valtakunnan liikennepolitiikka.
Lisäksi asemalta pitäisi joka kaupungissa olla toimiva (=riittävän tiheä, synkronoitu ja selkeä) joukkoliikenneyhteys keskeisiin paikkoihin keskustassa ja muualla sopivalla välineellä eli joko ratikalla tai bussilla.
Jos liikennepolitiikkaa tehtäisiin samalla otteella kuin jossain Sveitsissä niin sitten asiat olisivat ihan eri tavalla. Ei kaupunkien tarvitse olla 100 000 asukkaan kokoisia ja 30 km päässä toisistaan kun ne voivat olla osittain pienempiä ja hieman kauempana, kunhan yhteydet pelaavat.
Työmatkustuksessa tietysti välimatka merkitsee enemmän, mutta jos esimerkiksi Etelä- ja Keski-Suomi olisi katettu tiheällä lähijunaliikenteellä niin se olisi yhtenäistä työpaikka-aluemattoa hyvin pitkälti, erityisesti ottaen huomioon että nykyään monet tehtävät voi hoitaa osittaisena etätyönä. (Kenties Jyväskylästä ei käytäisi niin tiheästi Helsingissä asti, mutta Tampereella voitaisiin käydä, ja Tampereelta taas Helsingissä tai Jyväskylässä tai Turussa -- tai Lahdessa jos vaihdoton yhteys olisi Riihimäen kolmioraiteen kautta. Jne.)
Tässä olisi aineksia aika hienoksi "Suomen malliksi" liikenteessä ja aluerakenteessa, kun vaan päättäjillä olisi riittävästi fiksuutta.
Mutta meillä ovat samat luonnonlait voimassa kuin muissa kylmimmän ilmastovyöhykkeen ja harvan asutuksen valtioissa kuten Kanada, Ruotsi, Venäjä ja Australia, etä väestö haluaa asua mahdollisimman isoissa keskuksissa ja kun väkeä on niin vähän niin suurin keskus eli pääkaupunki on väistämättä reilusti isompi kuin muut.
Ensimmäinen kerta kun kuulen kylmän ilmaston syyksi kaupungistumiseen. Enpä suoraan sanottuna usko tähän. Kyllähän se niin tuppaa olemaan että usein pääkaupunki tai muu suurin kaupunki on jonkin verran suurempi kuin muut, mutta se pätee muillakin ilmastovyöhykkeillä.
