- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,978
Sama vika rahikaisella. Mutta siihen on selittäjä: Ikä. Kun sitä on 40 ja risat niin ei jaksa yksinkertaisesti juosta jokaikisen hömpötyksen perässä. Mutta yhteiskunta ei koostu pelkästään keski-iän ylittäneistä. Nimenomaan sitä nuoremmat suorastaan nauttivat suurkaupungin humusta ja ovat osa koko ilmiötä. Ei se suurkaupunki synny siitä että se ja se musikaali pyörii niin ja niin monessa teatterissa vaan ketkä menevät sitä katsomaan. Kyllä niitä näytelmiä ja konsertteja näkee telkkaristakin mutta kukaan muu ei näe Sinua kun istut töllön ääressä.Kun asuin Tampereella, tuli käydyksi paljon useammin mm. H:gin kulttuuritapahtumissa. Sitten kun muutti tänne, niin se ei koskaan tuntunut tarpeelliselta, kun ajatteli, että voihan niihin mennä milloin vain. Monet näyttelyt ja esitykset ovat jääneet näkemättä. Usein siksi, että kun on vihdoin päässyt tästä hektisestä ympäristöstä ja liityntäliikenteen riesasta kotiin, ei huvita LÄHTEÄ yhtään mihinkään, vaikka muuten mieli tekisi.
Kommentit työmatkojen rasittavuudesta korreloivat matkan pituuden kanssa. Eli jos työmatkaan autollakin menee vähintään tunti niin ei sitä kovin mielellään tulla pelkästään yhden palaverin takia työpaikalle. Asuminen niin kaukana työpaikalta on kuitenkin ihan oma valinta, mutta monelle valitettavasti ainoa mahdollinen nykyisten asuntohintojen vallitessa. Eikö asuntojen saatavuuden parantaminen sekä liikenneyhteyksien nopeutttaminen olisi kuitenkin se asia joka ratkaisisi aika monen ongelmat siitä huolimatta?Näin paljon siis oikeasti rakastetaan sitä työmatkailua, joka meidät pakotetaan tekemään päivittäin. Ja jonka rasittavuutta sitten vähätellään, ettei kukaan tajuaisi mitä se oikeasti merkitsee.
Ei se palaverissa käynnin rasittavuus ole ainoa epäkohta etätyössä, yksi esimerkki vain. Muita ovat mm se että etätyöntekijöillä ei ole aina käytössään kaikkia työvälineitä eli kaikki oikeudet kaikkiin tarvittaviin sähköisiin palveluihin yrityksen sisäverkossa, ne ei joko järjesty ihan kädenkäänteessä, tai yhteydet tökkivät tai kone hajoaa ja esimiehet ja tekninen henkilökunta ovat niin kiireisiä että eivät voi järkätä, ja silti hommien pitää skulata. Silloin joudutaan pyytämään muita tekemään ne työt jotka kuuluisivat itselle jne.
Kiteytit aika hyvin mikä tekee etätyön järjestämisen hankalaksi. Jatkuva muutos sekä vastuiden vaikea rajaaminen, kouluttaminen ja henkilöiden sisäänajo tehtävin jne.Teme sanoi:Mutta kun ihmisillä ei ole tehtäviä vaan vastuualueita. Ja ne vastuut vaan oikeassa maailmassa on väkisinkin aika ympäripyöreitä. Olen itsekin ollut mukana rakentamassa erillaisia mittareita henkilöstölle, käytännössä se on hyvin työlästä ja vaikeaa. Jos kaverin vastuualue on vaikka kumppaniyhteistyö niin miten sitä mitataan? Poltetaanko puolikas miestyövuosi tyytyväisyyskyselyihin? Ja miten sen kyselyn toimivuutta mitataan? Vaikka auton nopeusmittarin toimivuuden varmistaminen on suhteellisen helppoa, mutta miten varmistan että työn mittarit toimii jos ne eivät ole jotain selkeää tyyliin liikevaihto?
Otetaan tällainen esimerkki: Ruova X, 35 v, 2 lapsen äiti, haluaisi palata 3 vuoden hoitovapaajakson jällkeen töihin IT-suunnittelijaksi. Hänen perheensä on juuri muuttanut uuteen taloon Nurmijärvelle ja työpaikka on Lauttasaaressa. Hän ilmoittaa heti 2. työpäivänään että haluaa ryhtyä tekemään etätyötä ainakin 4 päivää viikossa, koska firman henkilöstöpoliittiset säännöt ja työehtosoppari mahdollistavat. Olet hänen esimiehensä, mitä teet?
Teme sanoi:Olin eräässä isossa kansainvälisessä virtuaalityön edelläkävijäfirmassa töissä. Yksi merkittävä syy aja ko. ohjelmaa yrityksessä oli liikenne ja kiinteistökulut Piilaaksossa. Periaatteessa yritys oli mitä otollisin etätyölle, paljon suht itsenäisiä tuotekehittäjiä ja toisaalta asiakasrajapinnassa työskenteleviä ihmisiä, joidenka kuuluukin olla asiakkaalla eikä toimistolla.
Luin pari kuukautta sitten Hesarissa että Yhdysvalloissa jotkut työnantajat käyttivät etätyötä "rangaisuksena" sellaisille jotka töppäilivät tai eivät tehneet riittävästi tulosta. Eli menetti oman työpisteensä ja joutui lähtemään läppärin kanssa kotiin. Käytännössä se merkitsi että on n puoli vuotta armonaikaa joko hommat asiat pyörimään kunnolla uudelleen tai etsiä uusi työpaikka. Oliko teidän firmassa sellaista?
Sellainen "pelote" olisi muuten aika tehokas Suomessakin. Tämä esimerkkinä että kaikille se etätyö ei ole se mieluisin tapa tehdä työtä mutta ne jotka ovat sen tietoisesti valinneet ja ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä niin en halua tätä enemmän pilata fiiliksiänne.
t. Rainer