339-DF
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 8 Elokuu 2005
- Viestit
- 8,466
Posti toi tänään Tommy Pohjolan Maan alla -kirjan. Teos selostaa reilun sadan sivun verran lähinnä automaattimetrohanketta ja siihen liittyviä kummallisuuksia. Jonkin verran kerrotaan myös länsimetroon liittyvistä kummallisuuksista ja taustana kerrotaan lyhyesti myös edellisen metrorakentamisen seurauksena syntyneistä lahjusoikeudenkäynneistä ja tuomioista.
Jos joku ei ole hankkeita seurannut, kirja on ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa. Toisaalta se tarjoaa vain vähän uutta sellaiselle, joka on seurannut hankkeita ja erityisesti Hbl:n uutisointia ja Pohjolan blogia. Kokonaisuutena kirjasta jäi vähän heppoinen olo – taustoihin, selityksiin ja kummallisuuksiin olisi mieluusti paneutunut syvemminkin, asiaa olisi varmasti vaikka 400-sivuiseen opukseen. Toisaalta meitä hardcore-kiinnostuneita taitaa olla liian vähän – kun kohderyhmänä ovat yhteiskunnallisesti valveutuneet, mutta silti "tavalliset" ihmiset, niin ehkäpä kirjan laajuus on tarkoitukseensa sopiva. Tuleehan siinä näytettyä useaan kertaan toteen, millaista suomalainen kunnallispolitiikka, virkamiesvalmistelu, poliittinen päätöksenteko ja asiakirjajulkisuus voi olla. Ja samalla saa kuvan siitä, mitä (ja kuinka työlästä) tutkiva journalismi voi parhaimmillaan olla.
Jos joku ei ole hankkeita seurannut, kirja on ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa. Toisaalta se tarjoaa vain vähän uutta sellaiselle, joka on seurannut hankkeita ja erityisesti Hbl:n uutisointia ja Pohjolan blogia. Kokonaisuutena kirjasta jäi vähän heppoinen olo – taustoihin, selityksiin ja kummallisuuksiin olisi mieluusti paneutunut syvemminkin, asiaa olisi varmasti vaikka 400-sivuiseen opukseen. Toisaalta meitä hardcore-kiinnostuneita taitaa olla liian vähän – kun kohderyhmänä ovat yhteiskunnallisesti valveutuneet, mutta silti "tavalliset" ihmiset, niin ehkäpä kirjan laajuus on tarkoitukseensa sopiva. Tuleehan siinä näytettyä useaan kertaan toteen, millaista suomalainen kunnallispolitiikka, virkamiesvalmistelu, poliittinen päätöksenteko ja asiakirjajulkisuus voi olla. Ja samalla saa kuvan siitä, mitä (ja kuinka työlästä) tutkiva journalismi voi parhaimmillaan olla.