Automaatioratkaisuissa on aina valvomossa ihminen, joka voi ratkaista ongelmatilanteet. Kone ratkaisee kaikki normaalit tilanteet.
Valvomossa varsin kaukana tietoliikenneyhteyden varassa. Kun nyt tiedetään miten luotettavaksi junaliikenteen kulunvalvonnan tarvitsema paljon vaatimattomampi tietoliikenne on saatu, on varmaankin syytä olettaa, että edullisin kustannuksin taikaiskusta saadaan kaikki ongelmatilanteet kestävä järeä tietoliikenneyhteys mihin tahansa kaupunkirataverkolle? Hississä tai tehtaassa on sellainen merkittävä ero, että valvomo on yleensä varsin lähellä kohdetta. Junaa taas voinee osin verrata lentokoneeseen: Onnettomuustilanteissa lennonjohto ei usein tiedä mitä tapahtui. Yhteys vain menetetään ja sitten ihmetellään ja pelätään pahinta. Vakavat onnettomuudet sivuuttaen tämä varmasti parantaisi paljon arvosteltua matkustajille tiedottamista merkittävästi häiriötilanteissa.
Edes tekniikan toimiessa oikein sinänsä hienot kamerat eivät pysty välittämään ihmisen aisteille optimoitua kuvaa. Ihmissilmä ei periaatteessa ole pohjattoman tarkka, mutta se kykenee toimimaan samanaikaisesti hyvin laajalla intensiteetti- ja aallonpituusalueella. Tähän ei pysty mikään nykyinen kameratekniikka. Tiettyyn ennalta määriteltyyn tarkoitukseen on usein hyödyllistä keskittyä tiettyyn taajuusalueeseen tai intensiteettiin. Kun joudutaan yllättävään tilanteeseen, tilannekuvan muodostamisen kannalta on edullista pystyä havainnoimaan monipuolisesti usealla aistilla samaan aikaan. Lisäksi voidaan toki ottaa käyttöön erikoiskuvantamista havainnointia tukemaan.
Kaiken tämän kanssa palataan kustannuksiin. Metron tai lähijunan yksikössä on erittäin suuri määrä matkustajia. Kuljettajien kustannus ei silloin ole niin merkittävä, että kuljettajien poistamisen hyöty olisi yleensä kovin suuri.
Metron tapauksessa yksikkötuntikorvaukset vuonna 2009 olivat 3,67 miljoonaa euroa. Kuljettajien kustannuksen pitäisi sisältyä näihin. Automaatilla vuoroväli on tarkoitus pitkällä aikavälillä puolittaa, joten äärimmillään kuljettajakustannus voisi kai olla kaksinkertainen eli 7,34 miljoonaa euroa. Maksimi-investointi siis 110 miljoonaa, jos kaikki kuljettajat saadaan pois eivätkä käyttökulut muuten muutu. Käytännössä kuljettajien tilalle tulee merkittävästi henkilökuntaa ja esimerkiksi laituriovien ylläpidosta tulee merkittävä kustannuserä. Laituriovet myös vaarantavat järjestelmän nykyisen luotettavuuden. Näppituntumalta arvioin, että edullisempaa olisi ollut nykyaikaistaa kulunvalvonta 2 minuutin junavälille ja palkata lisää kuljettajia hoitamaan hommat. Tarkastelu kannattaisi tosin tehdä myös Kivenlahteen asti ulottuvalle metrolle.
Lähijunille vastaava summa on 22,21 miljoonaa sisältäen myös kaupunkiradan ulkopuoliset SULE-junat. Kustannuksesta alle puolet lienee kuljettajia, koska jokaisessa junassa on vähintään yksi konduktööri ja monissa useampi. Jos kuljettajien osuus olisi yläkanttiin arvioiden 10 miljoonaa, maksimi-investointi olisi 150 miljoonaa taas kaikki korvaten. Käytännössä siis vähemmän. Kaupunkirataverkon laajuuden huomioiden en usko automatisoinnin mitenkään kannattavan, vaikka se olisikin teknisesti mahdollista. Eiköhän lähijunia olisi jossain automatisoitu, jos se olisi kannattavaa. Näin ei tietääkseni ole, vaikka metroja onkin automatisoitu.
Teknisesti mahdollinen ei ole sama asia kuin mielekäs.