- Liittynyt
- 23 Elokuu 2005
- Viestit
- 3,331
Ensimmäiseen asemalle pysähtymiseen kuljettaja joutuu ottamaan hieman enemmän pelivaraa, kuitenkin automaattia vähemmän. Sen jälkeen kuljettaja tietää, miten tämä juna näissä olosuhteissa pysähtyy.
Niin siis jos voimme olettaa, että olosuhteet eivät muutu asemalta toiselle. Jos muuttuvat, kuljettaja ei voi ottaa automaattia enemmän pelivaraa turvallisesti. Jos eivät muutu, se automaatti on helposti ohjelmoitavissa mukautumaan. Jos se nyt oikea ongelma olisi, automaatinhan voi ohjelmoida tunnustelemaan keli jo varikolta lähdettäessä. Hitunen vauhtia ja koejarrutus: kitkakerroin on laskettu. En edelleenkään näe mitään periaatteellista estettä sille, etteikö automaatin pelivara voitaisi saada ihmiskuljettajaa pienemmäksi, alusta lähtien.
---------- Viesti lisätty kello 22:14 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:12 ----------
Mutta ei ongelma ole laskeminen, vaan tarvittavien tietojen saaminen (=anturointi) sekä tulosten käytettävyys (=toimilaitteiden monipuolisuus).
En kyllä ymmärrä, miksi se anturointi olisi niin vaikeaa. Automaatin täytyy joka tapauksessa tietää paikkansa ja nopeutensa hyvin tarkkaan. Siitä voidaan anturoida jo kaikki tärkeä. Lämpö- ja kosteusmittari voivat nopeuttaa adaptoitumista, mutta eivät silti ole välttämättömiä. Minusta tuntuu vain, että automaatilta vaaditaan ihmiskuljettajaa suurempaa varmuutta, minkä vuoksi sille annetaan varaa enemmän. Vähän samoin kuin junaliikenteessä ylipäätään varmuus on suurempi kuin "manuaaliohjatussa" tieliikenteessä.