Kun metroliikenteen yhteentörmäysriskiä pitää minimoida hinnalla millä hyvänsä eikö samaa periaatetta tulisi sitten noudattaa muussakin joukkoliikenteessä?
Kuten 339-DF jo totesi, ei kyse ole siitä, millä nimellä joku päättää kutsua jotain laitetta.
Turvallisuusvaatimukset riippuvat ensisijaisesti riskin suuruudesta. Monivaunuinen juna (on nimi metro, lähijuna, S-Bahn tai pikajuna) on raskaampi kuin raitiovaunu ja junassa on enemmän ihmisiä kuin raitiovaunussa. Yksi keskeinen riskitekijä on liike-energia. Se kasvaa nopeuden neliössä. 40 km/h ja 80 km/h nopeuksien välillä ei riski ole kaksinkertainen, vaan nelinkertainen. Näistä syistä yleisesti kadulla kulkevan raitiovaunun ja junien turvallisuuteen liittyvät vaatimukset ovat erilaiset ja junilla vaativammat.
Sitten tulee vielä toimintaympäristö. Tunneliliikenne on monella tavalla erittäin paljon suurempi riski kuin avoimen taivaan alla tapahtuva liikenne. Metro-nimiset junat kulkevat usein tunneleissa. Vaikka osaa matkasta ei kuljetakaan tunnelissa, ei juna voi muuttua toisenlaiseksi tunnelin ja avoimen taivaan alla, joten juna on tehtävä tunneliliikenteen mukaan.
Sitten vielä näitä asioita on ylipäätään turha pohtia sen mukaan, mitä Suomessa tai Helsingissä tehdään. Eihän meillä ole edes lakia raitio- eikä metroliikenteelle – siis siinä mielessä, mitä metrolla Suomessa tarkoitetaan. Ratalain alussa sanotaan, ettei laki koske kumpaakaan. Saksassa lainsäädäntö on aivan toisella tasolla, ja se tullee olemaan EU:n laajuisen lainsäädännön pohjana, joka aikanaan onneksi tulee voimaan laiksi meilläkin.
Saksalaisessa lainsäädännössä ei tehdä turvallisuuden suhteen eroa raitioteiden ja muiden junien välillä. Mutta kun radat ja niiden ympäristöt ovat erilaisia, tehdään eroja teknisten ominaisuuksien perusteella. Raitiovaunua voidaan ajaa näkemähavainnon perusteella, kun nopeus on enintään 70 km/h ja näkyvyys riittää vaunun pysäyttämiseen. Jos ei riitä, on asetettava nopeusrajoitus tai liikennettä ohjaavat opastimet. Tunneleihin on omat määräyksensä, liikkuvan laitteen nimestä riippumatta, samoin erittäin nopealle junaliikenteelle.
Junaliikenne perustuu opastimiin, ei näköhavaintoon, siksi, että junilla ajetaan yleisesti niin suurilla nopeuksilla, ettei näköhavainnon perusteella ole mahdollista pysäyttää junaa. Junien jarrut ovat myös vaatimattomammat kuin raitiovaunuilla tai kumipyöräajoneuvoilla, koska kaikissa junissa ei ole kiskojarruja ja kumilla on suurempi kitka kuin teräksellä.
Kulunvalvonta ei ole opastinjärjestelmä, vaan tekniikka, jolla valvotaan sitä, että kuljettaja noudattaa opasteita. Kuljettaja voi tietenkin ajatella asian niin päin, että mitäs turhaan opastimia vahtimaan, sillä kulunvalvonta pysäyttää, jos itse en pysäytä. Tai turvalaiteinsinööri voi oivaltaa, että voidaanhan kulunvalvonta panna ensisijaiseksi pysäyttäjäksi, ettei kuljettajan tarvitse huolehtia asiasta. Tässä on kylvetty kuljettajattoman ajon siemen. Mutta kun kuljettajattomuus ei toimi täydellisesti, on itse asiassa parempi, että kuljettajalla on mielekästä tekemistä koko ajan kuin että suurin osa ajasta on turruttavaa valvomista ja sitten pitäisi olla hetki valppaana.
Mutta joo, kun sinä Petteri tykkäät automaateista, niin voin paljastaa, että minä oikein odotan automaatiota. Nimittäin sitä, että autot muuttuvat nykyistä huomattavasti turvallisemmiksi siten, että niihinkin tulee automaattinen kulunvalvonta. Kauheasti sitä kyllä vastustetaan yksityisyyden suojan rikkomisesta. Kun ihmisellä pitää autossa olla oikeus ja vapaus rikkoa lakia, jos niin haluaa. Mutta on oikein hyvä, kun auton automaattinen kulunvalvonta estää ylinopeudet, keltaisia päin ajamisen, ohittamiset sulkuviivojen kohdalla, kaistanvaihdot ryhmitysalueilla ja risteyksissä, turhat kiihdytykset, liian lähellä edellistä ajamisen, ruuhkan oikaisun bussikaistalla jne. Kaiken sen kivan ja miehekkään, mikä autoilusta tekee monelle niin houkuttelevaa. Mikä silloin on miehen rooli? Istua ratin taakse ja ajaa kiltisti kauppakeskukseen tai töihin, kaikkia sääntöjä pakolla noudattaen. Eikä ole yhtään iloa kahden sadan hepan katumaasturin ärhäkkyydestä. Taitaa lakata autoilu kiinnostamasta ja sehän on meille kaikille vain hyväksi.
Antero
