Oikeastaan mitä tulee lainakuluihin, nyt kun ajattelin asiaa vähän lisää, niin niitä ei tule huomioida. Ne ovat uponneita, koska ne maksetaan joka tapauksessa. Huomiota tulee kiinnittää vain saamatta jääneisiin hyötyihin. Tätäkö Teme sinäkin tarkoitit?
En halua viedä puheenvuoroa Temeltä, mutta kommentoin hieman: uponneita kuluja ei pidä huomioida, aivan oikein. Sitäpaitsi eihän länsimetro ole vielä valmis eli kaikki suunnitellut rakennuskulut eivät ole vielä uponneet: jos projekti hypoteettisesti pysäytettäisiin nyt niin kyllä siinä aika paljon rakennuskustannuksia vielä ehtisi säästyä. (En sano tätä sillä, että välttämättä vaatisin että se pitää pysäyttää vaan vain esimerkkinä siitä mitkä ovat uponneita ja mitkä ei-uponneita kuluja.) Ja siltä osin kuin rakennuskulut eivät ole uponneet on tuskin rahoitustakaan vielä nostettu eli käyttämätön rahoitus ei yleensä kerrytä korkoja. Pankkihan pystyy sijoittamaan rahat tätä tarvetta odotellessa johonkin muuhun kohteeseen ja tienaamaan tuottoja, joten ei ole järkeä sen makuuttaa rahoja tyhjän panttina ja periä korkoa velalliselta käyttämättömästä rahoituksesta.
Minulla ei ole käsillä länsimetron H/K-laskelmia ja vaikka olisikin en tietäisi voiko niihin luottaa. Mielessä kuitenkin herää kysymyksiä, että onko niitä hyötyjä suhteessa nykyiseen bussivaihtoehtoon? Moneen kertaan on puhuttu kuinka matka-aika lyhenee vain tulevien metroasemien välittömästä läheisyydestä, mutta muualta pitenee. Metro siis kiistämättä muuttaa kaupunkirakenteeseen vaikuttavia vetovoimatekijöitä jonkin verran, mutta onko hyötyjä nettona enemmän kuin haittoja? Siis oikeasti, ei missään leikkimaailmassa missä näissä hankkeissa yleensä eletään? Implikaatio on, että jos hankkeella ei oikeasti ole hyötyjä niin sitten lykkääminen on tietyssä mielessä jopa edullista ja toivottavaa. Jos hyötyjä on niin sitten tietysti lykkääntyminen lykkää hyötyjen realisoitumista.
Hanke kannattaa toteuttaa loppuun sellaisessa tilanteessa, jossa hyödyt ylittävät jäljellä olevan panostuksen määrän. Tämähän tarkoittaa ihan samaa kuin että uponneita (= jo realisoituneita) kuluja ei pidä huomioida vaihtoehtoja arvioitaessa. Esimerkiksi (hypoteettisin luvuin): jos investointi on 1000 M€ ja hyödyt 1200 M€, H/K on 1,2 ja hanke kannattaa toteuttaa (tosin ei jos samalla tarkastelussa on samaan tarpeeseen hanke, jonka H/K on esim. 1,5-2,0). Jos hyödyt ovatkin vain 600 M€ ja investointi edelleen 1000 M€ niin H/K on 0,6 eikä hanketta lähtökohtaisesti pidä toteuttaa. Jos hankkeeseen kuitenkin on jo sijoitettu 300 M€ niin vielä täytyy investoida 700 M€ ja kun hyödyt ovat 600 M€ niin ei kannata jatkaa vaan laittaa pillit pussiin vaikka kesken kaiken. Mutta kun on päästy siihen vaiheeseen, että on investoitu 405 M€ niin silloin on jäljellä vielä 595 M€ niin yllätys yllätys: hyötyjen ollessa 600 M€ ne ovatkin jäljellä olevaa investointia suuremmat! Hanke kannattaakin yhtäkkiä toteuttaa loppuun, vaikka sen H/K alunperin koko hankkeen osalta näytti että siihen ei kannata edes ryhtyä.
Tätä taustaa vasten näyttää aika selvältä miksi länsimetroa kiirehditään. Mitä nopeammin siihen ehditään upottaa niin paljon rahaa, että hyödyt ovat jäljellä olevaa investointia suuremmat, sitä nopeammin hankkeen loppuun toteuttaminen muuttuu kannattavaksi ja väistämättömäksi.
Samaan kuvioon kuuluu se, että koko ajan vähätellään jäljellä olevan investoinnin määrää ja paisutellaan hyötyjä, jolloin voidaan näyttää, että hanke kannattaa toteuttaa loppuun. Vasta vuosikausia jälkikäteen selviävät hankkeen todelliset kustannukset ja hyödyt, jolloin voidaan laskea olisiko se oikeasti kokonaisuutena kannattava. Mutta siinä vaiheessa se on olemassa ja investointi on kokonaisuudessaan uponnut kustannus (ja rakentajat ovat rahansa saaneet), joten silloin koko laskelmalla on vain jälkiviisastelun arvo: se ei enää muuta mitään.