PS: Oikeastaan johan on yksi hinta metron matkustusväljyydelle saatu. Oliko se nyt niin, että 25 miljoonaa euroa oli arvo kolmanneksen metron matkustusväljyydestä. Siis muutaman prosentin verran laskettiin säästettävän poistamalla kolmannes kapasiteetista.
Automatisointiprojektin yhteydessä tehtävät muutokset eivät pienennä metron nykyistä paikkatarjontaa tai tarjottavaa kapasiteettia pienennä, vaan lisäävät paikkatarjontaa. Tällä hetkellä metro liikennöi 135 metrin junilla 240 sekunnin vuorovälilllä, automatisoinnin jälkeen liikennöidään 150 minuutin vuorovälillä 90 metrin yksiköillä, joissa käytössä oleva matkustajapinta-ala on 7-10 % suurempi junametriä kohti uusissa junissa, koska ohjaamo poistuu ja junat ovat yhtä putkea. Nykytilanteeseen verrattuna metron istumapaikkatarjonta kasvaa arviolta 10-15 % automatisoinnin ansiosta sen jälkeen kun kaikki junat on uusittu ja hetikin muutmana prosenton.
Lisäksi kehittyneemmässä kulunvalvonnassa on olemassa mahdollisuus tiivistää vuoroväli 2 minuuttiin, jolloin järjestelmän maksimikapasiteetti on yli 40 % nykyistä 135 metrin junien ja 4 minuutin vuoroväliä korkeampi.
90 metrin junilla ja 2,5 minuutin vuorovälillä metro vastaa minusta hyvin yhdellä linjalla tarvittavaa kapasiteettia Helsingin seudun asukastiheydellä ja tarjoaa hyvin istumapaikkojakin, nykyisellä metron pysäkkivälillähän ei voida palvella matkustajia hyvin paljonkaan Mellunmäkeä tai Kivenlahtea kauempana.
Toki voi olla, että tulevaisuudessa joukkoliikenteen kysyntä kasvaa niin rajusti entistäkin paremmin palvelevan ametron ansiosta. Siihen lisätarpeeseen on sitten itäsuunnassa syytä vastata rakentamalla lisää R- S- H- ja Z- junien tyylisesti liikennöitävää verkkoa myös itäsuuntaan (esimerkiksi Porvooseen saakka), niin että siitä on yhteys metroonkin. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy jos automaattimetron matkustajakysyntä räjähtää itäpäässä käsistä, mutta pidemmän asemanvälin verkon laajentaminen myös itään on koko joukkoliikennejärjestelmän kannalta minusta hyvä tie ratkaista mahdollinen metron ylikuormitus samalla parantaen pidemmän matkan yhteyksiä.
---------- Viestit yhdistetty klo 17:58 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 17:44 ----------
Aluksi voidaan jokaisen vaunuparin toinen vaunu kalustaa pitkittäispenkein, jolla voitaneen lähes tuplata vaunun kapasiteetti.
Pieni sivuhuomio, poikittaispenkit muuten tiputtavat käsittääkseni istumapaikkakapasiteettia paripenkkeihin verrattuna aika vähän, vain 10-15 %, kun ne ovat molemmilla puolilla. Helsingin kalustoleveydellä toisella puolella pitkittäispenkki ja toisella puolella kaksinistuttava penkki voisi olla myös vaihto, joka pienentää istumapaikka tarjontaa 5-7 % ja lisää vaunun matkustajakapasiteettia kymmeniä prosentteja. Huonona puolena pitkittäispenkeissä on kyllä huonompi istumamukavuus.
Toisaalta Helsingin metromitoituksessa on myös varaa käyttää 2+3 penkitystä osassa vaunuista jos niin halutaan. Kalustamalla osan vaunusta 2+3 penkille ja osa pitkittäis- ja 2 rinnakkaisen penkin yhdistelmälle, voidaan todennäköisesti lisätä samaan aikaan sekä istuma- että seisomakapasiteettia nykyiseen kalustukseen verrattuna. Toki metrojunassa ei silloin ole yhtä väljää kuin nykyään.
---------- Viestit yhdistetty klo 18:17 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 17:44 ----------
Ja on myös mietittävä sitä, paljonko palvelusta maksetaan. On helppo vaatia vaikka mitä mukavuuksia, jos ei tarvitse niistä itse maksaa. Junaliikenteen luokkajako kertoo hyvin siitä, minkä arvoista mukavuus oikeasti on.
Kyllä ainakin minä maksan seutukortista, joka matkustusprofiilillani on käsittääkseni aika lähellä aitoa joukkoliikenteen tuotantokustannusta. Halpahan tuo on ja työssäkäyvänä varaa olisi maksaa enemmänkin. En siitä huolimatta pidä luokkajakoa kaupunkijoukkoliikenteessä kovin toteuttamiskelpoisena, vaikka olisihan mielenkiintoinen ajatus, että olisi lisää maksamalla aina etusija istumapaikkoihin, leveämmät penkit sekä enemmän jalkatilaa. Rahvas toisessa osastossa sardiinipurkkimaisesti puristettuna ja sitten lisää maksamalla mukavan väljää.
Maksan kuitenkin veroja siinä missä muutkin enkä kuluta paljonkaan muita kaupungin palveluita kuin joukkoliikennettä teitä ja kulttuuria. Minä kaipaan joukkoliikenteeltä sen verran mukavuutta ja houkuttelevuutta, ettei autokaupan houkutus tule sietämättömäksi. Autottomuus ei kohdallani ole rahakysymys, periaatekysymys tai ajokorttikysymys, vaan osa elämäntapaa.
Kyllä minusta joukkoliikenteeseen on syytä panostaa sen verran euroja, että se houkuttaa muitakin kuin joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä, myös mukavuudella.