Konalan teollisuusalueella aikanani asuessa ja sieltä ensin kouluun Espooseen ja myöhemmin töihin samaiseen Espooseen pyöräillessä tuli Konalantie hyvinkin tutuksi. Muistan nähneeni siinä väärän suunnan pyöräilijöitä ja heille asiasta huomautelleeni, mutta heitä oli todellisuudessa erittäin vähän. Ajosuuntanuolia lisäämällä ja ehkä suurentamalla voisi saada jotain aikaan.
Kaiken kaikkiaan pyöräteiden erottaminen jalkakäytävästä on suosittavaa toimintaa, koska se parantaa liikenneturvallisuutta. Tärkein syy kaupunkiolosuhteissa on, että autoilija pystyy havaitsemaan oikealle kääntyessään polkupyörän paremmin, kun välissä ei ole pysäköityjä autoja - joita tosin muistini mukaan Konalantiellä ei juurikaan ole. Muilta osin ajamisen turvallisuus perustuu siihen, että pyörätien erottaminen ajoradasta jalkakäytävän sijaan siirtää mielikuvaa polkupyörästä nopeana jalankulun korvikkeena ajoneuvoksi muiden ajoneuvojen seassa. Tästä seuraa seuraavia asioita:
- Pyöräilijöiden ajelu jalkakäytävillä vähentyy, kun jalkakäytävät koetaan vieraiksi ajorataan totuttua
- Jalankulkijat ja heidän koiriensa talutushihnat eivät pompi pyörätielle kuin porot
- Pyöräilijät katsovat liikennemerkkejä tarkemmin, kun heidät ohjataan alueelle, jossa odotetaan järkevää käyttäytymistä
- Autoilijat tottuvat ajattelemaan polkupyöriä autojen kanssa tasa-arvoisina ajoneuvoina, jolloin kadun reunassa ajamisesta tulee turvallisempaa myös siellä, missä pyöräteitä ei ole - tämä vähentää jälleen jalkakäytäväpyöräilyä ja sen aiheuttamia vaaratilanteita.
Ajoneuvot kuuluvat ajoradalle ja polkupyöränkin kuljettamiseen kuuluu tietty vastuu. Ajoradasta erotettu polkupyörä tekee pyöräilijöistä vakavammin otettavia ja saa pyöräilijät ottamaan itsensäkin vakavasti.
Siinä vaiheessa, kun tällaisia kunnolla rakennettuja pyöräteitä on vielä vain hyvin vähän, pyöräilijät kyllä ajavat niillä miten sattuu. Mutta, mitä paremmin ihmiset tottuvat siihen, että pyörätiet voivat olla yksisuuntaisia, sitä harvinaisemmiksi tuollaiset idiootit tulevat. Luulenpa myös, että vähintään puolet niistä, jotka ovat typeryyttään ajaa nokkakolarin bussin kanssa, oppivat kokemuksensa jälkeen ajamaan oikeanpuoleista kaistaa.
- Vielä joitain kokemuksia Berliinistä, jossa asuin muutaman vuoden:
- Pyörätiet on useimmissa Bezirkeissä* joko erotettu ajoradasta tai pyöräilijät ohjataan erilaisin kaistamerkinnöin ajamaan tietä myöten (polkupyörätaskut, risteysten jälkeiset kymmenisen metriä pitkät katkoviivoin merkityt kaistat pyöränkuvineen)
- Kaksisuuntaisia pyöräteitä ei kertakaikkiaan voi olla (joskin, Alexanderplatzillapa on siltikin
), vaan pyörätiet on, silloin kun pyörätietä ylipäätään on, yksisuuntaisena molemmin puolin ajorataa. Näin myös niissä Bezirkeissä, joissa pyörätiet on erotettu jalkakäytävästä. Jos haluat kääntyä vasemmalle, siirry ensin tien toiselle puolelle.
- Kun pyörätietä ei ole, bussit hidastavat pyörän saavuttaessaan pyörän matkavauhtiin, mikä yleisesti ottaen motivoi pyöräilijän päästämään bussin ohitseen. Henkilöautot kapeampina toki yksinkertaisesti ajavat ohi. En huomannut tällaisen hidastavan bussiliikennettä havaittavasti.
- Silloin, kun molempien suuntien pyörätiet on pakko änkeä samalle puolelle tietä, niiden välissä on aina kaistaviivat ja ajosuunnan osoittavat nuolet.
- Autoilu on helpompaa, kun pyörät eivät ikinä kulje "vasenta kaistaa".
Helsingissä samaan suuntaan on vihdoin lähdetty esim. Runeberginkadun ja Arkadiankadun risteyksen tienoilla sekä raapustelemalla pyörätaskuja risteyksiin sinne sun tänne keskustaan. Mitä enemmän tällaisia ratkaisuja on, sitä paremmin pyöräilijät ja autoilijat oppivat noudattamaan liikennesääntöjä myös niiltä osin, jotka polkupyöräily tekee relevanteiksi.
Jos muuten näkyy väärään suuntaan pyöräileviä, heistä on ehkä hyvä ottaa valokuva...
*) Bezirk: vrt. pääkaupunkiseudun käsite "kaupunki", Bezirkejä on Berliinin alueella 8 kpl ja niillä on samat vastuut kuin pääkaupunkiseudun kaupungeilla
