Helsingin raitioliikenteen nopeuttaminen

Jos ne trollikat nyt kerran niiiiiin loistavia, niin voisiko niitä sitten tilata vaikka sadan istumapaikan ja jonkinlaisen kiskolisäkkeen kanssa? Tällä kiskomahdollisuudella voisi sitten kiertää kaikki kaivonkannet, kivetetyt kadut, katutyömaat, kanttikivet pysäkkisyvennyksissä ja muut epätasaisuudet.

Eiköhän se akkumahdollisuus raitiovaunuihin siis tulisi halvemmaksi. Voidaan jättää ne trollikat sinne, missä niille on jo rakennettu valmis pohja ja verkostot. Kadonnevat niistäkin paikoista ennen pitkää.
 
Eiköhän se akkumahdollisuus raitiovaunuihin siis tulisi halvemmaksi. Voidaan jättää ne trollikat sinne, missä niille on jo rakennettu valmis pohja ja verkostot. Kadonnevat niistäkin paikoista ennen pitkää.
Kyllä niille voi pohjan ja verkoston rakentaakin, verrattuna dieselbusseihin johdinautot ovat parempi (melusaaste, päästöt) vaihtoehto ja dieselbussit taas joillain linjoilla parempi kuin raitiovaunu (esim. Pohjois-Helsingin linjasto).
 
Kyllä niille voi pohjan ja verkoston rakentaakin, verrattuna dieselbusseihin johdinautot ovat parempi (melusaaste, päästöt) vaihtoehto ja dieselbussit taas joillain linjoilla parempi kuin raitiovaunu (esim. Pohjois-Helsingin linjasto).
OT, mutta joo ja ei. Pohjois-Helsingin linjasto on semmoinen spagetti ja siten kuormat on niin pieniä että jo telibussikin on iso useilla linjoilla. Se linjasto pitäisi järkeistää selkeämmäksi runkolinjoiksi. Eli niin että yksinkertaisesti määritellään haluttu linjasto ja sitten ihmetellään että mille ne kannattaa toteuttaa.

Esimerkiksi runkolinja 70 Kamppi tai Rautatientori - Pihlajisto - Pihlajamäki - Pukinmäki - Malmi - Siltamäki - Suutarila. Korvaa linjat 70T, 70V, 71 ja 71V sekä suurimman osan linjaa 73. Matkustajia noin 20 000 korvattavilla linjoilla. Riippuen vähän siitä kuinka paljon matkustajia tulee lisää niin tehdään sitten bussilla tai ratikalla.
 
Ymmärrän tämän vitsiksi kun kirjoitat sen täällä. Mutta kuten linkatusta uutisesta nähdään, toimittajat ajattelevat ihan vakavissaan näin.

Mutta niinhän se on, että raiskauksistakin pitää rankaista raiskattua tyttöä, joka on ottanut riskin syntymällä tytöksi, joka herättää oikeutetun ja välttämättömän ...
Varoitus tiukkapipoille: EI SOPIVAA LUETTAVAA!

Tosielämässä nuoret vähäpukeiset tytöt ovat tietoisia riskeistä ja osaavat kyllä puolustaa itseään kun liikkuvat iltaisin kaupungilla. He liikkuvat isoissa laumoissa tai sitten jonkun korston kanssa. Suurin osa raiskatuista on keski-ikään ehtineitä madameja joilla on muutenkin aika hälläväliä asenne.

Helsinki suojelee kalleuksiaan eli raitiotietään samalla kogiikalla kuin jälkimmäinen tapaus, Raitiotiet ovat olleet käytössä vuodesta 1 ja 2 joten ei se ole nin nuukaa jos vähän rytisee. Jos Helsingin raitiotiet olisivat uusia tai korkeintaan teinitytön ikäisiä, niin liikenteen katkeamisen riskejä olisi eliminoitu, niin ulkopuolisista syistä johtuvat kuin itse raitioteistä johtuvat.

t. Rainer
 
Helsinki suojelee kalleuksiaan eli raitiotietään samalla kogiikalla kuin jälkimmäinen tapaus, Raitiotiet ovat olleet käytössä vuodesta 1 ja 2 joten ei se ole nin nuukaa jos vähän rytisee. Jos Helsingin raitiotiet olisivat uusia tai korkeintaan teinitytön ikäisiä, niin liikenteen katkeamisen riskejä olisi eliminoitu, niin ulkopuolisista syistä johtuvat kuin itse raitioteistä johtuvat.
Onkohan tällekin väitteelle jokin perustelu?

Tämän HIAB-pystyssä ajelun merkitystäkin kannattaa miettiä selvittämällä ensin, kuinka usein tällaista tapahtuu. Ja toinen ajattelun aihe on verrata ajolankavaurioiden estämistä muihin onnettomuuksiin, vaikkapa liikennekuolemiin. Auton alle jäämisetkin voidaan estää lopettamalla autoilu tai jalankulku. Kumpi valitaan?

Antero
 
Onkohan tällekin väitteelle jokin perustelu?

Tämän HIAB-pystyssä ajelun merkitystäkin kannattaa miettiä selvittämällä ensin, kuinka usein tällaista tapahtuu. Ja toinen ajattelun aihe on verrata ajolankavaurioiden estämistä muihin onnettomuuksiin, vaikkapa liikennekuolemiin. Auton alle jäämisetkin voidaan estää lopettamalla autoilu tai jalankulku. Kumpi valitaan?

Viimeviikoisten ajolankaonnettomuuksien vaikutukset ovat olleet laajoja ja pitkäkestoisia. Ja jostain syystä niitä sattui kaksi samalla viikolla, joten ihan sattumasta ei voi olla kysymys. On mahdollista että molempia autoja ajoi saman liikennöitsijän tai rakennusliikkeen kuljettajat joilla oli kireät aikataulut ja Helsingin liikenteen tuntemus huono tai olematon, mahdollisesti ulkomaisia kuljettajia, mutta on mahdollisuutta myös että kuljettajilla ja autoilla ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Ajolangat voivat tietenkin tippua alas muistakin syistä, samoin jokin ajoneuvo voi juuttua raitiotiekiskojen päälle, tai autot voivat kolaroida kadulla paikassa jossaa menee raitiotie tms.

Helsingissä raitiotieliikenteen riskien todennäköisyyttä nostavat erittäin vilkas liikenne kaduilla ruuhka-aikaan, sekä erilaisten katu ja muiden rakennustöiden esiintyminen, varsinkin lumettomaan aikaan. Myös pohjoisen valaistusolot ja näkyvyyshaitat lisäävät riskejä. Esim Helsingin raitiovaunujen perinteinen vihreä-keltainen maalaus on kuin naamiointväri jonka takia ne ei erotu ympäröivästä syksyisestä maastosta.

Riskien vaikutusta nostaa se että onnettomuuden sattuessa keskustassa, se heijastuu kaikkiin raitiolinjoihin, eli mistään pistemäisestä vaikutuksesta ei voi puhua. Samantyyppisiä riskejä on myös rautatieliikenteessä esim Helsingin pääarautatieaseman ratapihan kohdalla, siellä sattunut onnettomuus vaikuttaa koko Suomen junaliikenteeseen.

Raitioteiden riskien hallinnassa olisi pitänyt lähteä siitä että riskit selvitetään sekä todenäköisyyden että vaikutuksen perusteella ja arvioidana tärkeys, ja miten ne ehkäistään.

Monissa suurkaupungeissa joissa on raitioteitä rakennettu viimeisten 15 vuoden aikanan, niitä ei ole edes yritetty rakentaa paikkoihin joissa on paljon autoliikennettä. Joko kieltämällä autoilu raitiotien poikki vaarallisissa risteyksissä tai rakentamalla eritasoratkaisuja. Joissakin kaupungeissa joissa on ollut raitiotie pitkään raitiotiet on siirretty vähemmän riskialtiisiin paikkoihin tai osittain tunneleihin esimetrojen tapaan, tai rakennettu autoliikennettä varten läpiajotunneleita kaupungin keskustaan.

Mitä liikennekuolemiin tulee niin ne ovat vähentyneet viimeisen 40 vuoden aikana n kolmannekseen, vaikka autojen liikennesuorite on moninkertaistunut. Se on tapahtunut tiukentamalla liikennesääntöjä, rakentamalla teitä turvallisemmiksi ja autojen turvallisuuden parantuessa. Autoliikenteesä on siis yhä onnettomuusriski mutta koska autot ovat niin olennainen osa elämänmenoa niin autoja ei voi kieltää. Ainoastaan vakavien ympäristösyiden pakotaessa, tai vaikean energiahuoltotilanteen tai vakavan poliittisen kriisin tai sotatilan takia takia voi autoilu vähentyä oleellisesti nykytilanteeseen verratuna.

t. Rainer
 
Esim. Helsingin raitiovaunujen perinteinen vihreä-keltainen maalaus on kuin naamiointväri jonka takia ne ei erotu ympäröivästä syksyisestä maastosta.

Selvästi ratikat pitäisi maalata kauttaaltaan voimakkaan oranssin värisiksi, kuten täällä on usein esitetty. Luulisi tulevan nopeutushankkeisiin vauhtia. Ja mahdollisesti pitäisi myös kaataa oransseja lehtiä syksyisin tuottavat vaahterat raitiolinjojen näköpiiristä.
 
Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että tehtäisiin taas kerran uusi "kokonaiskehittämissuunnitelma", jossa pyrittäisiin noihin Mikon mainitsemiin tavoitteisiin. Mutta en pidä sitä oikein tarpeellisenakaan, kun kaikki on jo kertaalleen tehty.

Minun mielestäni ei ole tehty. HKL:n vuoden 2006 selvitys kertoo, minkä tyyppisiä ongelmia pitäisi ratkoa. Linja 8 on sen jälkeen ensimmäinen linja, josta on tehty konkreettinen suunnitelma, missä on listattu mitä toimenpiteitä tehdään missäkin. Siinä jo on syntynyt kuilu todellisen tarpeen ja konkreettisen suunnitelman välillä: kasilla (joka linjana on vielä kaikkein helpoin) päästään parantamaan lähinnä joitakin pieniä ongelmapaikkoja eikä tehdä toimenpiteitä, joilla linja saataisiin kulkemaan ennustettavasti koko osuudellaan.

Kaikista rataosuuksista pitäisi siis tehdä yksityiskohtaiset suunnitelmat, joissa on toimenpiteet infran parantamiseksi tasolle, jossa muu liikenne ei vaikuta vaunun kulkuun ja nopeustaso on riittävä. Mieluiten samaan pakettiin sitten vielä pysäkki- ja liikennejärjestelyt niin, että vaunukokoa voidaan kasvattaa. Luulenpa vaan, että jos sellaiset suunnitelmat tehtäisiin, niin lupaa niiden toteuttamiselle ei tulisi, koska ne mainitsemasi lukuisat muut tekijät ovatkin helsinkiläisessä liikennepolitiikassa tärkeämpiä kuin ratikat.
 
Tähän voin kyllä yhtyä kaikilta osin.

Kasin suunnitelma on parannusta, mutta liian kompromissihakuinen ja jää puolitiehen. Ajatus siitä, että koko rataverkko käytäisiin samalla systeemillä läpi, mutta rohkeammin, ja tehtäisiin konkreettiset uudistussuunnitelmat, on hyvä. Ne kannattaisi tehdä myös, vaikka toteutus olisi epävarmaa, sillä jos suunnitelmat on hyvin tehty, niin niistä saadaan kuitenkin ulos puhtaita lukuja eli vuositasolla yhteensä miljoonien säästöjä liikennöintikuluissa. Aina on mahdollista, että nämä luvut saavat päitä kääntymään siihen malliin, että liikennepolitiikan suunta voisi muuttua.

Jos tällainen suunnitelma tehtäisiin, niin vaikka sitä ei toteutettaisikaan tai toteutettaisiin vain osittain, tästä voisi olla myös sellainen hyöty, että konkreettisesti näkisi, millainen merkitys on sillä, miten uudet radat suunnitellaan. Tämä voisi siis toimia raitioliikennesuunnittelijoiden painostustyökaluna arkkitehtien ja liikennesuunnittelun suuntaan sekä vanhoille kaduille rakennettavien uusien ratojen että uusien asuinalueiden ratojen kanssa.
 
Tähän voin kyllä yhtyä kaikilta osin.
Minusta olennainen kysymys on, miksi näistä asioista ei välitetä ja miksi metroon pannaan 200 miljoonaa automaattipelleilyyn mutta jokainen sata tuhatta on liikaa raitioliikenteeseen. Tai miksi kaupunki itse selvittää, että ratikka on metroa parempi ja halvempi, mutta kumminkin pitää vaan tehdä metro.

Jos ei tiedetä, miksi mikään ei mene läpi muussa joukkoliikenteessä kuin metrossa ja metrossa menee mikä hyvänsä ropellihattuidea, on turha edes esittää mitään hyötyjä ja laskelmia. Johan esim. KANJOn raitioliikenteen nopeuttamissuunnitelmassa 1997 todettiin, että homma maksaa itsensä takaisin vuodessa. YHTALI-menetelmän H/K-kannattavuusluku siis ei ole jotain 2 tai 3, vaan pikemminkin 23. Eikä siihen tarvita mukaan yhtään aikasäästösekunteja, vaikka niitäkin tulee 20 % raitioliikenteessä vietetystä ajasta ja päälle vielä muun liikenteen nopeutuminen, kun sekään ei seiso turhaan odottelemassa tyhjiä risteyksiä. Siinä loppuu jo ropellihattukonsultilta varpaatkin kesken H/K-luvun laskennassa.

Minusta tämä on asennevamma. Tai sitten joku lahjoo, uhkaa, houkuttelee tai pakottaa jollain muulla keinolla toimimaan väärin. Vai keksiikö joku parempia selityksiä?

Antero
 
Minusta tämä on asennevamma. Tai sitten joku lahjoo, uhkaa, houkuttelee tai pakottaa jollain muulla keinolla toimimaan väärin. Vai keksiikö joku parempia selityksiä?
Suunnittelukulttuuri Helsingissä näyttää minusta kovin kompromissihakuiselta, ja tämä ei koske vain ratikoita, tulee mieleen esimerkiksi palveluverkon uudistaminen eli että mitään ei voi tehdä. On siinä hyvätkin puolensa, mutta kun suunnittelu kuitenkin on valintoja niin niiden välttäminen on tavallaan epäsuunnittelua, esimerkiksi päättäjille suunnitelmat tulee hyvin valmiiksi pureskeltuina ilman vaihtoehtoja, ikäänkuin pelättäisiin että ne penteleet vielä päättää jotain. Kaupungin organisaatioista HELEN on minusta poikkeus, ja se on yksi parhaiten hoidettuja yrityksiä koko maassa. Minusta tämän pitäisi mennä niin että virkamiehet valmistelee vaihtoehdot ja tuo esiin sen mitä voitetaan ja mitä hävitään, ne maallikkopäättäjät sitten päättää mitä tehdään ja mikä on tärkeää, mikä on poliitikkojen ydinosaamista.

Ratikoiden ongelma ei ole poliittisen tuen tai tahdon puute, päinvastoin esimerkiksi KH on ainakin kertaalleen kovistellut että mikä siinä nopeutuksessa kestää ja ainoa mieleen tuleva hanke viime vuosilta jota lautakunta on erikseen kiirehtinyt on Munkkivuoren ratikka, Laajasalon ratikkasillan suunnittelun haettiin erikseen rahat Vihreiden toimesta koko kaupungin budjettiriihessä jossa muut asiat on ihan eri suuruusluokkaa, jne. Jos nyt ottaa käytännön pienen esimerkin, niin väitän että jos siinä kasin suunnitelmassa olisi lukenut että ne Hesarin järjestelyt nyt vaan tehdään eikä venata, niin olisi mennyt yksimielisenä läpi. Tai toinen, HSL:n parannuskorttien syövereistä löytyy että Pasilan sillasta tulisi tehdä joukkoliikennekatu hetimiten, miksi tuotakaan ei voi vaan viedä päätettäväksi?

Yksi semmoinen käytännön ongelma on se että bussipuolella on tyydytty nykytilaan, tarkoittaa käytännössä sitä että aikatauluilla on heitetty vesilintua ja linjoja pätkitään osiin että kiertoajat olisivat edes jotenkin vakioita. Jos vaikkapa Hämeentiellä bussit liikkuu ihan miten sattuu niin ei sinne voi tehdä valoetuuksia ratikoillekaan ilman että bussit kärsii.
 
Ratikoiden ongelma ei ole poliittisen tuen tai tahdon puute, päinvastoin esimerkiksi KH on ainakin kertaalleen kovistellut että mikä siinä nopeutuksessa kestää ja ainoa mieleen tuleva hanke viime vuosilta jota lautakunta on erikseen kiirehtinyt on Munkkivuoren ratikka, Laajasalon ratikkasillan suunnittelun haettiin erikseen rahat Vihreiden toimesta koko kaupungin budjettiriihessä jossa muut asiat on ihan eri suuruusluokkaa, jne. Jos nyt ottaa käytännön pienen esimerkin, niin väitän että jos siinä kasin suunnitelmassa olisi lukenut että ne Hesarin järjestelyt nyt vaan tehdään eikä venata, niin olisi mennyt yksimielisenä läpi.
Eli miksi ei ole näin lukenut?

Keksin kaksi selitystä. Joko oikeasti virkamiehet eivät tahdo toteuttaa näitä tai sitten heiltä puuttuu se johtajuus tehdä, mitä tahtovat. Minusta Vepsäläinen osasi tämän asian. Hän esitti kaiken metroon liittyvän siinä muodossa, että näin tehdään. Muilla asioilla ei näyttänyt olevan niin väliksi.

Antero
 
Suunnittelukulttuuri Helsingissä

Tähän Temen analyysiin voin yhtyä kaikilta osin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on esimerkki lautakunnasta, jolle ei juuri koskaan esitellä vaihtoehtoja. Virkamiehet myös etukäteen arvaavat, mikä lautakunnassa menee läpi ja mikä ei. Jos arvataan, ettei mene läpi, ei esitetä ollenkaan. Toimintakulttuurin muutokseen pitäisi tulla aloite lautakunnalta itseltään.
 
Monet tehtävissä olevat toimenpiteet ovat pieniä, kuten että kaarteisiin ja vaihteisiin voi ajaa hieman suuremmalla nopeudella. Tai sitten valoetuudet, mitkä lähinnä lisäävät matkustan kokemaa matkustusnopeutta.
Oleellisesti taasen raitioverkkoa voi nopeuttaa muusta liikenteestä erotetuilla raitiovaunukaistoilla. Sekin on vähäistä, mutta liikennevaloetuuksien kanssa jotain. Kaikista oleellisimmin raitioverkkoa voidaan nopeuttaa paremmalla joukkoliikenteen tarjonnalla, mikä Helsingissä ja seudulla lähestulkoon tarkoittaa kiskoja. Suunnitelmat esim. Munkkivuoren raitiolinjasta ja esim. raidejokeri ovat hyviä.
Enemmän tulisi kuitenkin resurssoida täysin uusiin rataväyliin, joista mm. Pisara ja toinen "metro"linja ovat varteenotettavia länsimetron ja kehäradan nyt valmistuessa.
Myös Espoon kaupunkirata Histan ja Lohjan jatkeella, ja Klaukkalan kaupunkirata muun muassa, ovat hyviä suunnitelmia.
Tietullien käyttöönottamisesta on ollut viimeaikoina keskustelua. Tietullit jos eivät vähennä autoilua ja katuverkon kuormitusta, ainakin hillitsevät kasvua. Tietullit eivät kuitenkaan olisi käytössä kuin noin 10 vuoden päästä. Siihen asti autoilijat nauttikoot maksuttomasta ajoajasta.
Tietulleilla perustellaan myös hybridi- ja sähköautojen verotusta. Valtion tulot polttoaineverotuksesta pienenevät.
On perusteltua laskuttaa teiden käytöistä, sillä samalla logiikalla josta nyt autoilijat keskustelevat, joukkoliikenteen bussit ja junat infroineen - on nekin kustannettu verorahoilla. Ja verorahoilla kustannettu raitioliikenne on hidasta muun muassa koska yksityisautoilijat eivät maksa tiestön käytöstä.
 
Ratikoiden ongelma ei ole poliittisen tuen tai tahdon puute, päinvastoin esimerkiksi KH on ainakin kertaalleen kovistellut että mikä siinä nopeutuksessa kestää

Minun mielestäni ratikoiden ongelma on sama kuin joukkoliikenteen ylipäätään, eli että sympatia ei kanna juhlapuheita pidemmälle. Nopeuttamistavoite kyllä hyväksyttiin, mutta sitten kun tullaankin yksittäisiin päätöksiin, niin esim. torikortteleiden elävöittäminen onkin tärkeämpää kuin raitioliikenteen nopeus. Ratikoiden nopeuttamispäätös on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi eikä siitä tullutkaan toivottua kattopäätöstä, jolla voitaisiin perustella yksittäisiä toimenpiteitä.

Lautakunnat ym. valitsevat itse johtavat virkamiehet, joten jos vaan sopivia hakijoita on, voivat lautakunnat valita sellaiset esittelijät, joiden toimintakulttuuri miellyttää lautakuntaa. Siitä voisi päätellä, että poliitikot pitävät nykyisestä toimintakulttuurista, jossa tärkeistä päätöksistä keskustellaan kulisseissa tai iltakouluissa poliitikkojen kanssa jo valmistelun aikana ja päätösehdotus osataan siksi sorvata valmiiksi sellaiseksi, että se todennäköisesti menee läpi.

Yhtenä merkittävänä tekijänä kompromissihakuisuuteen näkisin, että poliitikot juoksevat pitkälti yksittäisten kansalaisten lähettämien mielipiteiden perässä asioissa, joissa heillä ei ole itsellään tuntemusta. Merkittävätkin uudistukset voivat jämähtää sitten pienen joukon vastustukseen. Ylipäätään muutosten tekeminen vaatii aina asiantuntemusta. Muuten muutoksia ei uskalleta tehdä, ettei vaan muuteta huonommaksi. Jos muutosta yrittää ilman asiantuntemusta, niin sitten kriittisten mielipiteiden tullessa niihin ei ole antaa kunnon vastauksia, ja homma keskeytetään.
 
Takaisin
Ylös