Minun mielestäni ratikoiden ongelma on sama kuin joukkoliikenteen ylipäätään, eli että sympatia ei kanna juhlapuheita pidemmälle. Nopeuttamistavoite kyllä hyväksyttiin, mutta sitten kun tullaankin yksittäisiin päätöksiin, niin esim. torikortteleiden elävöittäminen onkin tärkeämpää kuin raitioliikenteen nopeus. Ratikoiden nopeuttamispäätös on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi eikä siitä tullutkaan toivottua kattopäätöstä, jolla voitaisiin perustella yksittäisiä toimenpiteitä.
Tohon spesifiseen juttuun liittyen niin se Katariinankadun kiskojen siirto on kai käytännössä kuopattu, virallisesti se on siirretty vähän niin kuin Töölön metron rakentamista on siirretty. Ja toikin piti hoitaa KH:n kautta vielä sen Lehmuskosken täystyrmäyslausunnon jälkeenkin. Mutta kieltämättä jos joka ikinen kiskonpätkä pitää käydä erikseen tappelemassa niin ei tää oikein etene.
Minä en tästä halua ketään varsinaisesti syytä ja tähän on varmaan perustelunsa, mutta kyllä se vastine KH:n kyselyyn oli aika vaisu, tosin se koko verkon nopeus on vähän typerä mittari. Eli vähän radikaalimpiakin toimia olisi voinut esittää, esimerkiksi tulee mieleen että Liisankatu välillä Snellmanninkatu - Unioninkatu pitäisi muuttaa kävelykaduksi tai vähintään kieltää pysäköinti. Se korjausidea että paikat nostetaan korokkeelle ei toimi. Ja ei tuo nyt esimerkiksi ole mitenkään kauhean radikaalia, saattaisi jopa parantaa autoliikennettäkin.
Voi tietenkin olla että tulee bumerangina takaisin, mutta on ainakin kissa nostettu pöydälle. Varsinkin ylempi virkamieskunta ja poliittiset päättäjät on täynnä ennustajia jotka on tietävinään mikä menee läpi ja mikä ei, ja he ovat yllättävän usein väärässä.
Lautakunnat ym. valitsevat itse johtavat virkamiehet, joten jos vaan sopivia hakijoita on, voivat lautakunnat valita sellaiset esittelijät, joiden toimintakulttuuri miellyttää lautakuntaa. Siitä voisi päätellä, että poliitikot pitävät nykyisestä toimintakulttuurista, jossa tärkeistä päätöksistä keskustellaan kulisseissa tai iltakouluissa poliitikkojen kanssa jo valmistelun aikana ja päätösehdotus osataan siksi sorvata valmiiksi sellaiseksi, että se todennäköisesti menee läpi.
Varmaan vähän lautakuntakohtaista, osa lautakunnista on vähemmän tärkeäksi koettuja ja osaa jäsenistä ei kiinnosta. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole että asiat käydään läpi muissa yhteyksissä kunhan ne käydään.
Yhtenä merkittävänä tekijänä kompromissihakuisuuteen näkisin, että poliitikot juoksevat pitkälti yksittäisten kansalaisten lähettämien mielipiteiden perässä asioissa, joissa heillä ei ole itsellään tuntemusta. Merkittävätkin uudistukset voivat jämähtää sitten pienen joukon vastustukseen. Ylipäätään muutosten tekeminen vaatii aina asiantuntemusta. Muuten muutoksia ei uskalleta tehdä, ettei vaan muuteta huonommaksi. Jos muutosta yrittää ilman asiantuntemusta, niin sitten kriittisten mielipiteiden tullessa niihin ei ole antaa kunnon vastauksia, ja homma keskeytetään.
Tota, poikkeuksiakin toki varsinkin tällä foorumilla on, mutta kyllä virkamieskunnalta tulee aivan mitä sattuu vastauksia ihan asialliseenkin kritiikkiin. Tavalleen sen ymmärtää kun suurin osa kritiikistä on ihan mitä sattuu. Mutta mä olen esimerkiksi Östikasta kuullut lähes kaikki viralliset ja epäviralliset vaihtuvat meriselitykset, ja ihan hauskaa on ollut.
Yksi syy miksi niitä ristiriitojakin pitäisi puida julkisemmin on että semmoista yleisasiantuntijaa joka ihan oikeasti ymmärtäisi kaikki uusiin alueisiin liittyvät liikenteelliset, taloudelliset, ympäristö, esteettiset, jne. näkökohdat ei oikein voi olla olemassakaan. On se sitten virkamies, konsultti, päättäjä tai joku netin paremmintietäjä.