- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Otetaan rakastamasi Pariisi, jossa mielestäsi kaikki on hyvin: Pariisin metro avattiin 1900, jolloin kaupungin asukasluku oli noin 3,7 miljoonaa. Kun metro oli käytännössä valmis 1937, asukkaita oli 5,8 miljoonaa. Eikä Pariisin metro ole mikään pikaliikennejärjestelmä, vaan sen idea oli olla kaupungin ainoa joukkoliikenneväline, jonka rinnalla ei tarvita täydentäviä järjestelmiä. Siksi keskiasemaväli on 400 m ja linjanopeudet parhaimmillaan 20 km/h. Verkon laajuus on noin 200 km, eli vuonna 1937 asukkaita oli noin 30.000 yhtä metroradan kilometriä kohden. Siis metrolla on samat suorituskykyarvot kuin raitiotiellä, mutta verrattuna Helsingin raitiotiekaupunkiin, asukkaita lähes 10-kertaisesti ratapituutta kohden jo lähes 100 vuotta sitten.
Tämä on hyvä esimerkki. (Minäkin muuten rakastan Pariisia... )
Olen joskus miettinyt sitä, että olisiko Pariisin metron voinut korvata raitioteillä. Kun kerran nopeusarvot ovat suunnilleen samat niin periaatteessa mielestäni olisi voinut. Miksi ei ole korvattu johtuu muutamasta seikasta.
- Reilu 100 vuotta sitten raitiotien kapasiteetti oli paljon pienempi kuin nykyään. Metrolla oli silloin oikeasti etuja.
- Nykyistä modernin raitiotien konseptia ei tunnettu silloin.
- Arvovalinnat. Maan päällä on haluttu antaa tilaa pintaliikenteelle: alunperin hevosille, sittemmin autoille. Jos olisi valittu toisin, ja annettu ratikalle ja kävelylle etusija, jonkin verran nykyistä metroverkkoa tiheämpi raitiotieverkko hoitaisi mahdollisesti metron tehtävät kohtuullisesti.
Suhtaudun avoimesti vastaväitteisiin, kunhan ne perustellaan uskottavasti ja faktoilla. Se että metro on olemassa ei ole peruste sille että sen on pakko olla olemassa. Se on totta että metrolla voidaan saavuttaa korkeampi kapasiteetti, ja nykyään sille todella on käyttöä. Toisaalta metron puutteiden vuoksi on rakennettu 2. asteen järjestelmä eli RER-paikallisjuna. Jos metron sijaan olisi vain raitioteitä, RER saattaisi olla hieman nykyistä laajempi ja sen ensivaiheet olisi saatettu rakentaa jo ennen 1970-lukua.
Petterin logiikka, että saaristot ja hyödynnettävän maan vähäinen %-osuus annetulla säteellä lisäävät korridorien ruuhkaisuutta ja tunnelointitarvetta on osittain mielenkiintoinen, mutta sen perusteleminen sillä että katsokaa mitä näissä kaupungeissa on tehty ei ole uskottava. Ratkaisut on tehty historiallisen kontekstin sisällä eikä silloin ole ymmärretty sitä kaikkea mitä nykyään tiedetään. Aikaisemmin ajateltiin että liikennevälineen pitää olla raskas ja tunneli on tehokas tapa välittää liikennettä. Nykyään ajatellaan että kevyempi järjestelmä on parempi edullisuutensa vuoksi, varsinkin silloin kun kapasiteetti lähestyy raskaan järjestelmän kapasiteettia -- kuten modernit raitiotiet lähestyvät metron kapasiteettia, jopa maan pinnalla.
Sama keventymisilmiö tunnetaan muillakin teknologian alueilla: Clayton Cristensen kuvasi tätä kirjassaan The Innovator's Dilemma. Alkuun on järeitä teknologioita, joilla tehdään machosti "oikeita töitä". Sitten tulee joku rääpäle teknologianpoikanen, josta ei ole mihinkään. Mutta se on halpa ja ajan oloon sen ominaisuudet kehittyvät riittävästi, jotta se rupeaa houkuttamaan kustannustehokkuudellaan entisiä raskaan teknologian käyttäjiä. Tämä tarina toistuu uudestaan ja uudestaan, esim. mainframet korvautuivat PC:eillä, jotka taas korvautuvat pikku hiljaa tableteilla jne. Tällaista nousukasteknologiaa kutsutaan nimellä disruptive innovation, koska se tuhoaa entisiä arvoketjuja ja korvaa ne jollain uudella, ja nimenomaan performanssiskaalan alapäässä. Kunnes tulee joku uusi vielä edullisempi teknologia, joka korvaa sen. Minusta raitiotie on tyyppiesimerkki tästä. Sata vuotta se oli rimpula verrattuna "oikeisiin" metroihin ja juniin, mutta nyt performanssissa ei ole enää niin merkittävää eroa, ettei kannattaisi hyödyntää ratikan tarjoamaa huomattavaa kustannussäästöä siihen, että rakennetaan saman tien kattavampi ja paremmin palveleva joukkoliikenneverkko kuin raskasraiteella ikinä voitaisiin. Tai hyödynnetään sitä paikoissa tai tarkoituksiin, joihin ei olisi ikinä kannattanut raskasraidetta tehdä.