Koska oman kaupungin lehmä ojassa, olisin erittäin tyytyväinen [/COLOR][/COLOR]
M-metron sisarbrändistä L-lähijunasta (lokaltåg, local train), jonka funktio olisi sama kuin oranssilla Metrolla ja joka näkyisi samalla kartalla metron kanssa. L viestisi hyvän palvelutason lähiliikenteestä, joka olisi parhaimmillaan metromaista ja huonoimmillankin 30 min vuorovälillä, mutta aina kiinteästi osa integroitua joukkoliikennejärjestelmää tietyllä palvelulupauksella (Sm-kalusto, korkeat laiturit, kalusto esteetöntä ruuhkavuoroja lukuunottamatta, kahden linjan yhteisen osuuden palvelutaso ruuhka-aikaan 5 min, muulloin 10 min). Vrt. T-bana ja J-bana, U-Bahn ja S-Bahn, Metro ja S-tog, Métro ja RER… Ja kun L olisi etabloitu Helsinkiin, sitä brändiä voisi levittää myös täällä Tampereella ensi vuosikymmenellä, kun Nokialle pääsee vartin välein sekä Lempäälään ja Suinulaan puolen tunnin välein.
Olisikin paljon parempi, jos HSL omisi lähijunabrändin.
Miksei kaukojunissa saa matkustaa HSL-lipuilla? Kysyn vakavissani. Merkittävä osa Turun suunnasta tulijoista jää pois jo Espoossa, samaten pohjoisesta tulevista moni jo Tiksissä, eikä käytännössä ketään tule tilalle.
VR menettäisi lipputuloja, jos HSL ei maksaisi tarpeeksi, joka taas ei HSL:le käy, kun lähijunat riittää. Tiksistä tulee väkeä sisään aina kaukojuniin Helsinkiinkin, kylminä talvipäivinä jopa yli 15 hlö.
Kohdat 1 ja 2 ovat oleellisia sekä metrossa että metromaisessa kaupunkijunaliikenteessä. Laituriovet, asemien fyysinen sijainti, eritasot, lippuportit ja konduktöörit ovat toissijaisia, teknisluonteisia kysymyksiä.
Kyllä nämäkin liittyvät brändiin ja mielikuvaan.
Tai edes joku miehitetty palvelupiste, jotta odotushuone on avoinna matkustavaa yleisöä varten ja tietysti mieluummin jokin muu kuin pseudo-orientaaliseksi sisustettu kebabbila entisen aseman lipunmyynnin paikalla. Taidan joskus vanhana tai edes oikeasti aikuisena toteuttaa unelmani rautatieasemayrittäjyydestä, kunhan muut epäkohdat on ensin hoidettu alta pois.
Minua harmittaa vietävästi, kun rautatieasemia suljetaan odotustiloja myöten. Kyllä esim. Kauniasissa ja monessa muussa vastaavankokoisessa kohteessa voisi vaatia lipunmyyntiä, sisäodotustuoleja ja kahvilaa.
Kannatetaan. Ja tämähän toimisi silloinkin, jos M-kirjaimen sijaan tolpassa lukisi L. Mutta en ala vaatimalla vaatimaan, koska kaikenkattava metro-brändikin voi toimia, jopa ilman kallista Pisaraa.
Tuttu lähijuna-brändi toimii paremmin. Mutta tosiaan, miksei sitä voisi parantaa - lähijuna on kuitenkin vain HSL-alueella liikennöivissä junissa käytössä, vaikkakaan Tampereelle asti ei HSL-lipulla saa matkustaa, Järvenpäähän ehkäpä tulevaisuudessa saakin.
Mitäs ne yhden Sm5-yksikön junina liikennöitävät vuorot ovat?
Metro ei kuitenkaan koskaan tule kulkemaan viidellä yksiköllä, mikä on rautatieverkossa mahdollista.
En usko, että selkeästi kaukoliikenteestä erilleen brändätty lähiliikenteen raskasraidebrändi sekoittaisi ketään, pikemminkin päin vastoin. Metroaseman opasteet toimisivat visuaalisena vihjeenä.
Ihan yhtä hyvin toimii rautatieaseman opasteet, ratainfra ja radan äänet. Rautatieasemillakin on sellainen tolppa ja aseman kuva tolpan nokassa.
Minusta se ei ole kovin selkeä, kun linjavariaatioita on älytön määrä, vaikka reittejä onkin periaatteessa vain kolme.
Helsinki ja Espoo ovat yhtä kaupunkia, vaikka nimellisesti ovatkin mukamas eri kaupunkeja, mitä ne toki hallinnollisesti ovat. E ei lopulta skippaa kovin montaa asemaa, ja ESKARAn valmistuttua A ja E on yhtä Espooseen tai jopa Kauklahteen ulottuvaa junatyyppiä. Rantaradalla on tällöin todennäköisesti S-junan tyyppinen palvelu 20 minuutin vuorovälillä, jonka lomassa kaukojunat ja taajamajunat.
Toisin kuin Helsinki ja Vantaa, Helsingillä ja Espoolla on ihan oikeasti maantieteelliset erot - Hanasaari <> Laajalahti <> Huopalahti <> Talin mäki <> Lintumetsä.
Tässä on ideaa. Raskasraidekaavion luominen on helpompaa, mutta pidän silti tästä ajatuksesta erittäin paljon.
Kumpi on matkustajille helpompaa? Monia ei kiinnosta jl-asiat yhtään ja matkustavat niin, kuin ovat tottuneet tähänkin mennessä ja jos sekavuusaste/muutosaste nousee tietyn rajan yli, autolla ajelu tulee helpommaksi. Juuri kuuntelin pysäkillä, kun väkijoukko alkoi ajan kuluksi valittaa siitä, kuinka joukkoliikenne uudistuu liian tiuhaan ja turhaan, muutosta muutoksen vuoksi. Linjan 18 kolmas reittimuutos ja 68X:n uusi reitti (kun vielä vanhakin juuri opittiin) häiritsivät ainakin näitä latokartanolaisia.
En usko, että matkustajat ovat näin yksinkertaisia tampioita. Jos jollakulla menee tästä konseptit sekaisin, niin ensimmäiset kuukaudet joka asemalla voisi olla päiviystävä Hösseliläinen kertomassa, mistä nyt on kyse.
Kyseinen hösseliläinen voisi mieluummin jakaa esitteitä siitä, mikä on runkolinja ja jakaa myös uudistuneita karttoja, joissa on kaikki HSL-lippuun kelpuuttavat linjat, millä voi matkustaa.
Mutta juuri näinhän asia on! Keskustan linjakartassa on ratikkain ohella mm. linjat 11, 15,A, 24.
Mutta busseja ei vielä kutsuta ratikoiksi - ja sopiva edistysaskel olisikin maalata ratikat HSL-tilaajaväreihin - vai? Yhtenäinen HSL-brändi vs. perinteet.
Vaatii se yhtenäisen HSL-brändin. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta pätkän vertaa, piirretäänkö lähijunat kartalle oranssilla, vihreällä vai taivaansinisellä – kunhan ne erottuvat sieltä samalla tavalla kuin metro, oli nimi ja väri mikä hyvänsä. Täytynee tehdä tästä havainnekuva paremmalla ajalla. --
Tätähän minä juuri toivon. Niitä logoja ja julisteita on pienillä bussipysäkeilläkin, ja ne ovat osa samaa joukkoliikennejärjestelmää. Miksi niiden siis pitäisi erota tältä osin asemista?
Voitaisiin aloittaa siitä, että lähijunalinjat merkittäisiin pääkaupunkiseudun linjakarttaan samalle pohjalle, kuin muutkin linjat, eikä kulmaan erikseen. Suomenlinnan lauttakin voisi erottua paremmin.
Tietenkin se on eri asia, mutta siihen pitää tähdätä. Maalauspuuhiin voidaan ryhtyä sen jälkeen kun tavoite on suunnilleen saavutettu. Koko kaupunkiratojen rakentaminen perustuu ajatukseen metromaisesta palvelusta, eikä se kyllä kaukana ole. Vuoroväli on hieman pidempi ja muutama juna päivässä hyppii vielä väliasemien ohi, mutta olet itsekin todennut monen muun asian olevan jopa paremmin. Rinnakkaisilla raiteilla kulkeva muu liikenne on irrelevanttia, vaikka ei tietenkään haittaakaan, jos osassa siitä kelpaa sama lippu. Jaottelu on hankalaa juuri siksi, että lähijunia on niin monenlaisia, mutta pääpointti on se, että esim. N-junalla on enemmän yhteistä metron kuin R-junan kanssa (paitsi jos lasketaan yhteisiä asemia).
Eikä sillä kartalla ole itäsuunnan raskasraidetta, jolloin kahden universumin yhdistäminen on matkustajan omalla vastuulla, se maaginen marssi Helsingin päärautatieaseman hallin läpi lähijunasta metroon.
Mielestäni N- ja R-junalla on nimenomaan enemmän yhteistä toistensa kanssa, kuin N-junalla metron kanssa, katsoi sitä miten päin tahansa. Varsinkin, kun mietitään normaalia matti meikäiläis-matkustajaa. Se saattaa johtua lähijunabrändistä, mutta se toimii. Metro ja lähijuna palvelevat niin eri alueita, että niitä ei tarvitsekaan sekoittaa. Lisäksi se maaginen vaihto lähijunasta metroon onnistunee kaikilta, ja varsinkin, kun Reittiopaskin osaa vaihtoa ehdottaa ja varmasti helsinkiläinen, jonka kylään maalainen x voisi olla menossa, osaa sen verran ohjeistaa, että Rautatieasemalta pääsee metrolla perille. Palvelupistekään tuskin sekoittaa pakkaa. Ja edelleen, yhteinen kartta ei vaadi yhteistä brändiä.
"Niin on ollut aina" onkin hyvä tapa perustella asioita. Miksi lippu pitäisi välttämättä saada junasta, jos sen saa laiturilta? Nykyään ei tosin useinkaan saa, mille pitäisi tehdä jotain. Junahenkilökunnan läsnäolon voi kyllä perustella vaikkapa niillä turvallisuussyillä, ja lipunmyynti on sitten lisäpalvelua. Mutta ei kukaan yritä ostaa Espoossa bussikuskilta lippua Oulun pendolinoon. Miksi saman palveluntarjoajan toisella linjalla vastaavan pitäisi välttämättä olla mahdollista? Semminkin, kun kymmenen vuoden päästä lähijunalla ja Oulun pendolinolla saattaa olla aivan eri operaattorit. Toki samassa yhteydessä voisi myös poistaa lippuvaatimuksen metrolaitureilta, kun ei sitä käytännössä valvota paljonkaan tehokkaammin.
Mielestäni lippuvaatimus laiturialueella on yksinkertaisesti hyvä metroasemilla ja huono lähijuna-asemilla. Lisäksi Espoon bussista ei osteta Pendolinolippua, koska bussi ei kolistele satasta kiskojen päällä rautatieasemien välillä. Kun astuu junaan, on hyvää palvelua, että pääsee perille asti samalla lipulla ja lipunmyyntipalvelu on samaa luokkaa kaikissa junissa.
Jos tulee teknisiä ongelmia, niin miksi heijastuisi? Ei yhteinen brändi edellytä yhteistä tekniikkaa.
Mitä et ymmärtänyt? 1. Lehti uutisoi, että taas on metrosotkut pahalla päällä ja katkoksia tulee metroliikenteeseen automatisoinnista johtuen ja aikataulu venyy pari vuotta ja myöhästymisiä... 2. Joku uuno matkustaja luulee, että tämä uutinen liittyy jotenkin
erillisellä verkolla kulkevaan lähijunaan, jota on alettu kutsumaan metroksi.
Miltähän vuosikymmeneltä se lauta on niin tuttu? Ehkä sitten olen itse ihan kakara, mutta minusta on täysin luonnollista hakeutua junalaiturilla portaille. Korkeat laiturit myös vaatisivat hiukkasen pidemmät rampit tälle laudalle kuin matala kiveys/lautakehikko jonka päältä pitää harpata junaan. Esteettömyyttä, katsos. Kaiken lisäksi monet kaupunkiratojen asemista ovat penkan päällä tai kallioleikkauksessa niin, ettei vieressä edes olisi juuri mitään, minne kävellä samassa tasossa. Laituriovet ovat minunkin mielestäni pientä liioittelua suomalaisilla ruuhkautumisasteilla. Eipä niitä kyllä ole toisaalta kukaan tainnut esittääkään pakolliseksi osaksi metromaista palvelua. Automaattimetroa kylläkin, mutta sen pitäisi voida elää saman (HSL-)brändin sisällä toteutuessaankin.
En tarkoittanut lainkaan tätä, kannatan korkeita laitureita, ja mielestäni ne kuuluvat junaliikenteen brändiin jo nykyisellään, ollessaan niin yleisiä. Tarkoitin laiturin vaihtamista laituritasossa, mielestäni se ei ole sen vaarallisempaa kuin tien ylitys, kun kyseessä on hitaammat metromaiset lähijunat. Tarvittavalla hälytyslaitteistolla, toki. Ja aina on jommassa kummassa päässä alikulku, jos ei halua ylittää rataa alkeellisesti.
Tätäkin voi ihmetellä. Bussikartoissa ei näy ratikoita, ja ratikkakartassa joka linja on oma värillinen viivansa bussien ollessa yhtä sinistä spagettia. Ratikoille on myös jostain syystä oma lipputuotteensa. Pysäkit sentään ovat suht samantasoisia ja linjanumerointi osittain yhteinen. Tähänkin voisi toki toivoa parannusta samassa yhteydessä.
Yksi kaksivärinen kartta liikennemuodosta riippumatta: Oranssit runkolinjat ja siniset ei-runkolinjat. Brändit pidettäisiin nykyisellä, tarpeeksi selkeällä tavalla ennallaan. Kartasta voisi sitten osata vaihtaa lähijunasta metroonkin. Näin on jo Tampereella, vaikkakin vain bussejahan siellä kulkee, mutta siellä on bussilinjat kolmessa kategoriassa kartoitettu.
Ne ovat eriarvoisia siten, että metro on HSL:n joukkoliikennejärjestelmässä "omaa ja hienoa ja erityistä johon ei vahingossakaan saa sotkea muuta", mutta lähijunat ovat VR:ltä ostettua ulkopuolista palvelua, jossa vain sattuu käymään samat liput. Niitä markkinoidaan aivan eri tavalla, vaikka ne palvelevat aivan samaa tarkoitusta.
Arvaat varmaan, suostuttaisiinko edes HSL:n puolesta liittämään lähijunat metrobrändiin? Käytännössä luulen, että silloin kaikki pitäisi olla tiptop kuin "aidossa" metrossakin, ja siitä vasta lasku syntyisi.
Kunhan Kerava eroaa höselistä niin toi ei ole ongelma.
Tuostakaan ei voi olla satavarma, vaikka siltä vaikuttaakin. Eli ette aikoneet Keravan kaupunkirataa liittää metrobrändiin sitten, kuin vain puoliksi? Selkeämmäksi vain menee.. Tosin metro, jolla ei saa matkustaa koko matkaa HSL-lipulla, se vasta selkeää olisikin
Aika yllättävää! Ulkopaikkakuntalaisena mulle Helsingin metro taas oli myöhäisteiniksi asti ihan vieras, maaginen maahisten valtakunta, joka vie Syvään Itään, mutta matkustettuani sillä ensi kertaa varhaislapsuuden jälkeen koin sen hyvin samanlaisena Itä-Helsingissä kuin lähijunan, mutta kuitenkin tietyllä tapaa erilaiselta (kalusto, brändi ja niihin liittyvä aistimaailma).
Minua hämmentää tässä eräänlainen kaksoisstandardi: teknisesti ja toiminnallisesti kaupunkiratajunat ja metrot ovat lähes identtisiä. Joten jos metrossa ei tarvita konduktööriä, niin miksi kaupunkijunissa tarvitaan? Ja jos kaupunkijunissa konduktööristä on paljonkin hyötyä, niin kaiken järjen mukaan silloin metroihinkin kannattaisi palkata konduktöörit. Mutta sen sijaan vähän laiskasti vain ajatellaan, että varmaan kaikki on hyvin kun jatketaan niin kuin aina ennenkin ja kerätään muutama nykytilaa puoltava argumentti. On todella helppo kehittää viitisen ihan mitä tahansa väitettä tukevaa argumenttia. Samoin kuin väitteen vastaisiakin. Harvemmin näkee pohdintaa, mihin suuntaan hyötyjen ja haittojen puntari lähtee kallistumaan.
Oletko varma, että tulevaisuudessakin kaupunkiratajunat ja metrot ovat lähes identtisiä teknisesti? Samanlaiset laituriovet ja automaattilähijunat? Sitä "tekniset ratkaisut" mielestäni tarkoittaa, muun muassa.