Älykorttihan on erittäin nerokas lippujärjestelmä. Sinne voidaan ohjelmoida melkein mitä hyvänsä. Ei se ohjelmointi nyt niin vaikeaa ole, sitähän varten ohjelmoijat ovat olemassa ja voidaan kehittää joku selkeä tekniikka, jolla ei-ohjelmoijatkin voisivat luoda uusia lipputuotteita esimerkiksi liikenneyhtiökohtaisesti. Esimerkiksi puoleen hintaan myytävä vain arkisin 9-14 voimassa oleva lippu, jolla voisi matkustaa tietyn bussiyhtiön busseilla tietyllä välillä.
En kiistäkään sitä, etteikö kyseessä olisi nerokas teknologia. Kyllähän se pääosin hyvin toimii enkä millään muotoa vastusta kortteja.
Mutta nyt kun tähän argumenttiin tartuin, tekee mieli väittää, että eihän uusien lipputuotteiden luomismahdollisuus varsinaisesti ole kiinni siitä onko käytössä älykorttisysteemi vai perinteinen leimattava pahvi- tai paperilippu. Periaatteessa puolihintainen keskipäivälippu onnistuisi ihan helposti ilman etälukutekniikkaakin: laitetaan lipunmyyntilaite vain tulostamaan nuo ehdot lippuun, ja sitten satunnaisilla lipuntarkastuksilla valvotaan, ettei tuotetta käytetä väärin. Avorahastuksessa on aina loppujen lopuksi kyse luottamuksesta ja pistokokeista. Älykorteissa on se etu, että niiden käytöstä saadaan kerättyä paljon paremmat tilastotiedot.
Suljetussa rahastuksessa älykorteista on aitojakin etuja: etäluettava kortti on kätevä porteissa. Tosin maailmalla nämä ovat satunnaisten havaintojeni mukaan vielä harvinaisia. Pekingissä asennettiin etälukukäyttöisiä portteja, kun olin siellä tammikuussa työmatkalla, ja Singaporessa sellaiset on ollut käytössä jo ennenkin. Lontoossa ja Pariisissa on etäluettavia kortteja kyllä, mutta valtaosa on tavallisia magneettiraitaisia pahvikortteja, ja New Yorkin MetroCard on puhtaasti magneettiraitaan perustuva.
Jos oletetaan, että taustalla on kunnollinen tietojärjestelmä, onko käytännössä radikaalia hyötyä siitä, että käytetään älykorttia verrattuna esim. magneettiraitaiseen korttiin, jonka käyttö voidaan rekisteröidä ja tallentaa aivan samalla tavalla? Väärentäminen on vaikeampaa, mutta onko muuta eroa? (Jätän huomiotta lähinnä teoreettisen mahdollisuuden ladata samalle kortille useita palveluita, koska ei tuollainen näytä juuri käytännössä toteutuvan missään.)
Täytyy vielä mainita käytännön esimerkkinä München: Saksaa on totuttu pitämään esimerkillisenä high tech -maana, mutta tuolla joukkoliikenteen liput ovat postimerkkivihkon kokoisia paperinpaloja (ei edes pahvia), johon vain tulostetaan eri teksti riippuen siitä, mikä lipputuote on kyseessä. Jos esim. saavun keskiviikkona ja palaan Suomeen perjantai-iltana, minulle myydään lentoaseman lipputiskillä kolmen päivän liput siten, että saan kolme erillistä, erikseen leimattavaa lippua: yhden kolmen päivän lipun vyöhykkeille 1-4 ja kaksi yhden päivän lippua vyöhykkeille 5-8, hinta yhteensä 22,50 €. Yksinkertainen, joustava ja toimiva ratkaisu, ja taatusti edullinen hallinnoida, kun leimauslaitteet ovat niin perusmallia kuin mahdollista, liput voidaan tulostaa millä tahansa edullisella standardilaitteella (lipunmyyntipisteessä tavallisella laser- tai matriisikirjoittimella) eikä jollain spesiaalilla ja kalliilla magneettiraitakirjoittimella, ja paperikin on varmaan edullisempaa kuin kartonki, jota monessa muussa paikassa tapaa lippumateriaalina. Käytössä onkin avorahastus, jolloin kukaan ei -- mahdollista lipuntarkastusta lukuunottamatta -- katso onko minulla oikeat liput hallussa vai ei.
Tai ihan mitä vaan, mielikuvitus vain asettaa rajat. Hienoa olisi, jos lippujärjestelmä olisi sellainen, että asiakkaat voisivat kotitietokoneiltaan ladata lippua ja valita siihen eri lipputyyppejä, tarkistaa voimassaoloa jne. Ehkäpä olisi aika siirtyä Matkahuollon kontaktikortista etäluettaviin korttiratkaisuihin? Perusidea kuitenkin pysyisi samana, uudistettaisiin vain tuota kömpelöksi käynyttä kontaktitekniikkaa. Ehkä otettaisiin myös VR ja lentoyhtiöt mukaan samaan systeemiin.
Tai sitten mihin tarvitaan sirullista korttia, jos taustalle saadaan rakennettua kunnollinen, reaaliaikainen tietojärjestelmä? Tulostetaan vain 2D-viivakoodi paperille joko kotona tai lipunmyyntilaitteella, ja väläytellään tuota lukijalle, joka rekisteröi tiedot keskitettyyn tietojärjestelmään ja samalla tarkastaa validiteetin. Uskon, että väärinkäytöksten mahdollisuuskin voidaan rajoittaa minimiin esim. siten, että jonkin algoritmin mukaan varmistetaan, että samaa lippua ei voi käyttää sillä tavalla useita kertoja, ettei sama ihminen olisi kyennyt olemaan kaikissa leimauspaikoissa saman aikaikkunan sisällä (vrt. New Yorkin MetroCard --> samaa korttia ei voi noin varttitunnin sisällä validoida samalla asemalla kuin kerran, millä varmistetaan että samasta portista ei samalla kortilla voi kulkea useampi henkiö).
