Minusta tämä on hyvin opettavainen tarina. Matkustajaa yritettiin palvella, mikä on aivan oikein. Mutta operaattorin järjestelmä ei kykene hoitamaan tätä palveluyritystä. Lipunmyyjä teki minusta siinä mielessä oikean päätöksen, että hän varmaankin tiesi, ettei yksi ylimääräinen pysähdys ole Pendolle onegelma. Pysähdys lisää ehkä 2,5 min ajoaikaa, jonka tuolla välillä pystyy ottamaan kyllä kiinni. Mutta ongelma lähti kertautumaan siitä, ettei tietoliikenne lipunmyynnistä konduktöörille ja edelleen kuljettajalle toimi.
Minusta keskustelussa kaukojunat vai paikallisjunat tulee erottaa kaksi asiaa: aikataulusuunnittelu ja ongelmatilanteet.
Aikataulusuunnittelussa voidaan sijoittaa verkolle ensin joko paikallis- tai kaukojunat ja sitten toiset ensin sijoitettujen lomaan. Tässä tilanteessa priorisointivalinta on tärkeä, ja jos operaattorin ydinliiketoiminta on kaukoliikenne, se varmaan sijoittaa kaukoliikenteen tärkeänä ensin ja paikallisjunat sitten miten sopii. Liikennejärjestelmän palvelun kannalta en pidä tällaista järjestystä oikeana, vaan lähtökohdaksi tulee ottaa se, kummassa liikkuu enemmän ihmisiä. On myös varsin selvä, että monen tunnin aikataululla kulkevan kaukojunan sovittelu muutamalla minuutilla ei ole sen matkustajille ongelma. Mutta jos paikallisjunat ajavat täysinä 10–20 minuutin vuoroväliä, niiden sovittelu aiheuttaa vuorojen kuormituksen vaihtelua, joka jo on luotettavuusriski paitsi, että se on palvelutason heikennys.
Ongelmatilanteissa tulee valita, noudatetaanko sekvenssiperiaatetta vai myöhästyjä maksaa -periaatetta. Sekvenssiperiaatteessa junat kulkevat aikataulun mukaisessa järjestyksessä, vaikka kellosta oltaisiinkin myöhässä. Myöhästyjä maksaa -periaatteessa myöhässä kulkekoon vain se juna, joka jostain syystä jää myöhäään, muut junat kulkevat ajallaan.
Näyttää siltä, että VR-Yhtymä noudattaa sekvenssiperiaatetta, joka takaa kaukojunien jatkoyhteydet ja tuntien vuoroväleillä tämä on perusteltua. Paikallisliikenteessä matkustajapalvelu ei edellytä sekvenssiperiaatetta, mutta ilmeisesti VR-Yhtymä on järjestänyt kalustokierron niin, että pitäisi noudattaa sekvenssiperiaatetta. Mutta sekvenssiperiaate käy mahdottomaksi, kun ongelmia tulee liikaa suhteessa aikataulun vuorotarjontaan.
Monen operaattorin kanssa yleinen periaate on myöhästyjä maksaa. Näin esimerkiksi lentoliikenteessä. Sekvenssiperiaatetta noudatetaan harkinnanvaraisesti: jos jatko-operaattori on sama tai suostuu, ja tämänkin tarvetta voidaan arvioida, kun tiedetään, onko vaihtajia. Sekvennsiperiaatetta ei noudateta, jos se johtaa lumipalloefektiin. Eli periaate on minimoida vahingot, mikä on peruste mahdolliselle sekvenssiperiaatteen käytölle ja myöhästyjä maksaa on ensisijainen periaate.
Olen edellisen kappaleen järjestelyn kannalla myös meidän junaliikenteessämme. Meillä on jo Helsingin seudulla kaksi operattori-intressiä. Eli onko tärkeämpää HSL-liikenne vai VR-Yhtymän oma liikenne. HSL:n (ja sen asiakkaiden) kannalta VR-Yhtymän intressi ei ole tärkeä ja päin vastoin. Siksi myöhästyjä maksaa on oikeudenmukainen periaate. HSL voi myös tilaajana puuttua kalustokiertoon, jos myyjän omien intressien mukainen kalustokierto onkin tilaajan vahingoksi. Ostaja (HSL) voi edellyttää, että kalustosta aiheutuvat riippuvuudet eri vuorojen välillä tulee poistaa, eikä niitä hyväksytä syiksi häiriötilanteiden kertautumiselle. Jos meillä ei olisi monopolia, HSL voisi kilpailuttaa operoinnin ja arvioida, kuka tarjoaa luotettavimman liikenteen. Mutta nyt... junista on tullut vitsi.
Antero
PS: Kuunnelkaa YLE Radio 1:tä tänään klo 12:15.