Minusta nämä molemmat teoriat unohtavat sellaisen pienen asian kuin ihmisen. Molemmat teoriat kuvittelevat, että ihmiset haluavat ja tekevät pelkästään hyvää - paitsi ne toiset, jotka ovat teorian mukaisen järjestelmän ”vihollisia”. Sinänsä huvittavaa, että vasemmistolaisen teorian mukaan vain yläluokka on itsekäs ja muu kansa ei, kun taas markkinatalouden kannattajat pitävät yläluokkaa pyyteettömänä ja vain työväenluokka on ahne ja ajattelee pelkästään omaa etuaan.
Käsitykseni mukaan näistä vain sosialismilla / kommunismilla on oma kaikenselittävä teoreettinen oppirakennelmansa. Se mitä kapitalismiksi kutsutaan on sosialistien / kommunistien keksimä nimi toiseudelle, jota he itse eivät edusta. Siis leima joka lyödään "pahaan". Kapitalisti tarkoittaa jotakuta joka hamuaa pääomaa eli kapitaalia.
Käytän mieluummin termiä markkinatalous kuin voimakkaasti latautunutta sanaa kapitalismi. Markkinatalous on yhteiskuntajärjestys, jossa hyödykkeiden hinta määräytyy markkinoilla eli kysynnän ja tarjonnan mukaan (vastakohtana esim. sille että hinnat määrittelisi joku keskusjohtoinen elin puhtaan hallinnollisesti).
Vapaassa yhteiskunnassa markkinatalous on periaatteessa ainoa vaihtoehto taloudellisen toiminnan tavaksi, koska muu hinnanmuodostusmekanismi pakottaisi markkinaosapuolet käymään kauppaa muilla kuin niillä ehdoilla jotka ovat kummallekin osapuolelle hyväksyttäviä. Luonnollisesti tällaisessa tilanteessa markkinamekanismi vinoutuu ja jommalle kummalle osapuolelle (tai molemmille) syntyy disinsentiivi osallistua markkinoille. Käytännössä hyödykkeistä on joko rajua yli- tai alitarjontaa, jolloin yhteiskunnan resurssit eivät allokoidu optimaalisti ja koko yhteiskunta kärsii.
Markkinatalous ei tietenkään käytännössä tarkoita sitä, että koko yhteiskunnan tulee väkisin toimia markkinalähtöisesti. On koko joukko palveluhyödykkeitä, joiden voidaan katsoa kuuluvan julkisen sektorin toimialaan, koska muutoin jäisi tuottamatta -- ainakaan riittävässä määrin -- yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta välttämättömiä palveluita.
Markkinamekanismia ovat toki kuvanneet teoreettisesti monetkin kansantaloustieteilijät, kenties ehkä merkittävimpänä Adam Smith, joka esitti käsityksen siitä, miten vapaassa yhteiskunnassa "näkymätön käsi" allokoi resursseja optimilla tavalla ja johtaa näin parempaan hyvinvointiin kuin aikakaudelle tyypillinen keskusjohtoinen merkantilismi. (Marx oli sinänsä Adam Smithin henkisiä perillisiä, mutta -- sen mukaan kuin mitä muistan kansantaloustieteen peruskursseilta -- ymmärsi totaalisen väärin työn luoman lisäarvon käsitteen, joka valitettavasti on keskeisintä osaa marxilaisissa opeissa.) Smithin jälkeen on tullut monta muuta, jotka ovat kaikki esittäneet näkemyksiänsä markkinamekanismin luonteesta, mutta yhteistä kaikille lienee, että kukaan ei kai ole nimenomaisesti yrittänyt kuvata vartavasten mitään erityisen kapitalistista järjestelmää vaan pelkästään taloutta yleisesti ottaen. Pahoittelen suorasukaista mielipidettäni (ehkä tästä voi joku muu olla eri mieltä), mutta minä en näe kapitalismia tai markkinataloutta erillisenä järjestelmänä vaan talouden perusolomuotona, josta kommunismi on väkivaltainen poikkeus.
Oli miten oli, suurten talousajattelijoiden yleinen konsensus lienee edelleenkin, että
1) ihminen on itsekäs, mutta
2) itsekästä etuaan ajaessaankin ihminen ajaa samalla myös yhteiskunnan etua, halusi tai ei.
Tässä ei ole mitään altruismin tai nobiliteetin ajatusta. Jos minä myyn ja sinä ostat, niin minä saan rahaa ja sinä tuotteen tuottaman hyödyn. Jos minä en myisi, niin minulta jäisi saamatta rahat ja sinulta tuotteen hyöty. Molemmat siis hyödymme, jos kaupat tehdään, ja kun kerran molemmat hyödymme niin yhteiskunta kokonaisuutena hyötyy enemmän kaupan tapahtuessa kuin jos se ei tapahtuisi.
Ajattelun taustalla on ajatus jonkinlaisesta tasa-arvosta ja kohtuullisuudesta markkinaosapuolten kesken. Jos toinen osapuoli on vahvassa etulyöntiasemassa toiseen nähden, voidaan kysyä onko silloin kyseessä markkinatalousajattelun tarkoittama vapaiden osapuolten välinen kauppa.
Ylilyöntejä voi käytännössä sattua ja normaali oman edun ajaminen voi väistyä kiivaan ja keinoja kaihtamattoman saalistuksen tieltä. Tältä yhteiskunnan on varjeltava heikompaa osapuolta, ja siksi kaupankäynnille voidaan asettaa julkisen vallan toimesta rajoituksia.
Tämän ajattelun mukaan yhteiskunnan pääasialliset roolit ovat turvata markkinoiden tasapainoinen ja oikeudenmukainen toiminta, suojella heikompaa osapuolta ja tuottaa ne palvelut joita markkinat eivät yksin pysty tuottamaan tyydyttävällä tavalla.
Totuus on minun näkemykseni ja kokemukseni mukaan se, että sekä yläluokka että työväenluokka kuin myös keskiluokka ovat kaikki yhtä ahneita oman edun tavoittelijoita. Ja molemmissa järjestelmissä – siis teoreettisessa tilanteessa – yksilön etu on ristiriidassa yhteisen edun kanssa. Kumpikaan ei sen vuoksi toimi, kun toiminta perustuu olettamukseen yhteisen edun mukaisista yksilön päätöksistä.
Tämä on totta. Ahneutta on kaikenlaisissa yhteiskunnissa. On ollut kautta aikojen. Markkinataloudessa ahneutta säätelevät yhteiskunnan asettamat normit jotka kanavoivat sinänsä normaalin vietin yhteiskunnan kannalta hyväksyttävään suuntaan. Diktatuurissa johtavilla henkilöillä taas on mahdollisuus täysin pidäkkeettömään ahneuteen, joka korruptoi aina.
Kun ymmärtää ja myöntää ihmisen ahneuden, ymmärtää myös, miksi valistunut diktatuuri on ainoa hyvin toimiva järjestelmä. Siinä itsevaltias ajattelee vain yhteistä hyvää ja pakottaa kansan toimimaan yhteisen hyvän puolesta ja estää ihmiselle luontaisen itsekkään toiminnan.
Mutta valistunut itsevaltiuskin on vain teoria. Ei ole olemassa sellaista diktaattoria, joka varmasti aina tietäisi mikä on oikein. Ja jos olisi, ei ole mitään keinoa siihen, että sellainen yli-ihminen nousisi valtaan.
Valistunut diktatuuri (teknokratia?) voi tiettyyn rajaan asti saada aikaan suuret määrät hyvinvointia. Mutta kuten sanot, tällaisia diktaattoreita ei käytännössä juuri ole, eikä edes voi olla olemassa, sillä yksi diktaattori ei voi tietää mikä olisi hyvä kullekin alaiselleen yksilöllisesti. Markkinamekanismi puolestaan mahdollistaa edes sen, että tuo alainen voi vapautettuna tavoitella omaa parastaan ilman että kukaan estää, jos hän vain pysyy yhteiskunnallisesti hyväksyttävien rajojen sisällä eli ei tuota harmia lähimmäisilleen.
Ja toiseksi omaa etuaan tavoittelevat ihmiset keksivät läjäpäin keinoja, joilla he ”huijaavat” demokratiaa. Esimerkiksi lupaamalla yhtä ja tekemällä toista heti kun ovat valtaa saaneet.
Mutta taitaa olla niin, ettei parempaakaan ole.
Totta. Mutta ei kai tämä sinänsä johdu demokratiasta itsestään? Tällaisia yksilöitä on kaikissa järjestelmissä. Ihmiset osaavat olla pahoja toisilleen. Paras tapa turvata kaikkien oikeudet on antaa yksilölle itselleen laajat oikeudet päättää tekemisistään ja tehokas suoja niitä vastaan jotka pyrkivät omilla toimillaan näitä oikeuksia rajoittamaan. Siksi tarvitaan julkista valtaa, joka sinänsä ihmisten oikeuksien rajoittajana on paha, mutta pienempi paha kuin yksilöiden keskinäinen mielivalta. Demokratia on kaikkein vähiten huono järjestelmä tarjoamaan tuo julkisen vallan palvelu kansalle.