Miksikä sitä taloutta sanotaan, jossa käydään markkinoita säännöllisesti kaupunkien toreilla eli turuilla? Minusta kyseessä on markkinatalous, ehkä tarkennetusti vaihdantatalous. Vaikka maksuvälineenä ei ole virallisesti säädetty valuutta vaan suola, vilja, oravannahat ja muut hyödykkeet, eikö kuitenkin kyse ole markkinataloudesta, jos ihmiset luopuvat vastikkeellisesti tuottamistaan hyödykkeistä?
Toki, mutta mitään 1500-lukua edeltänyttä järjestelmää ei suoranaisesti voi pitää vapaana markkinataloutena (myönnän, että operatiivinen termi "vapaa" olisi ollut syytä lisätä alkuperäiseen viestiini - tai vaihtoehtoisesti minun olisi pitänyt käyttää termiä kapitalismi eikä Jani Hyvärisen siihen rinnastamaa markkinatalous-termiä). Viestissäsi mainitset, kuinka markkinat järjestettiin tiettyyn määrättyyn aikaan turuilla ja toreille - nimenomaan, ne järjestettiin esivallan määräämään aikaan esivallan määräämällä paikalla, useim myös esivallan asettamin hinnoin. Samoin sitä, kelle tavallinen heinähattu sai tuotteitaan myydä, rajoitettiin. Toki tämä ei tarkoita, etteikö näitä rajoituksia kierretty tai yritetty kiertää, mutta se ei muuta järjeselmän epävapaata perustaa miksikään.
Vaikka maanviljelijät saattoivat saada (suhteellisen) vapaasti myydä omia tuotteitaan, oli minkä tahansa muun liiketoiminnan harjoittaminen rankasti rajoitettua. Erilaiset kilta-, kasti- ja maaorjuusjärjestelmät rajoittivat myös ihmisen oikeutta harjoittaa ammattia. Maanviljely onnistui jossain määrin keneltä tahansa - ei tosin aina sekään - mutta kaikkiin muihin ammatteihin pääseminen oli rankasti rajotiettua. Mikäli ymmärrän markkinatalouden (modernin) käsitteen oikein, ei suoranaisesti ole sen mukaista, ettei ihminen saa antaita elantoaan haluamallaan tavalla. Lähes kaikkialla maailmassa harjoitettu orjien pito ei myöskään antanut (orjien kannalta) mahdollisuutta harjoittaa taloutta vapaasti.
Mitä suurenmman mittakaavan kaupasta puhutaan, sitä suuremmat olivat myös rajoitukset. Useimmiten yksittäisen tuotteen (tai kauppareitin tai alueen) kaupankäynti oli joko esivallan tai kauppiasryhmän, joka oli saanut esivallalta monopolin, hallussa. Erityisesti valtoiden välillä kulkevaa kauppaa rajoitettiin raskaalla kädellä; monissa valtioissa (muinainen Egypti ja siitä mallia ottaneet afrikkalaiset valtakunnat) ulkomaankauppa oli kokonaisuudessaan hallitsijan monopoli. Vielä niinkin myöhään kuin 1858 Iso-Britannian - joka oli markkinatalouden edelläkävijä - Itä-Intian kauppa oli valtion myöntämän monopolin hallussa (Britannian Itä-Intian kauppakomppania).
Kaikki edeltävä tietenkin pätee ainoastaan järjestäytyneissä yhteiskunnissa. Kivikautisista metsästäjä-keräilijäkulttuureista on sinällään vaikea saada tietoa, lukuunottamatta joitakin yhä jäljellä olevia eristyneitä heimoja. Kutienkin näiden kulttuurien yhteinen piirre on, ettei niissä yleensä sallita ryhmän sisäistä kilpailua, sillä se heikentää ryhmän mahdollisuuksia kilapilla elintalasta muiden ryhmien kanssa. Metsästäjä-keräilijäryhmissä ei myöskään yleensä tuoteta mitään asiaa enemmän, kuin mitä on pakko, sillä ylijäämästä ei ole suoranaista hyötyä - ellei se ole jotain todella harvinaista, muut heimot tuskin ovat siitä kiinnostuneita, ja ylijäämän mukana kuljettaminen vie energiaa, jota voitaisiin käyttää hyödyllisempiinkin tarkoituksiin.
Toki historiallisen kehityksen pohjalta voidaan myös havaita yleinen trendi kohti vapaampaa, vähemmän rajoitettua taloutta - tai näin ainakin itse asian tulkitsisin. Vapaa markkinatalous, tai kapitalismi tai miksi sitä haluaakaan kutsua, saattaa olla osa talousjärjestelmien "luonnollista" kehitystä. Sitä ei kuitenkaan minusta voi, ainakaan menneisyydessä vallinneiden talousjärjestelmien pohjalta, pitää "talouden perusolomuotona". Kapitalistisen järjestelmän "ikiaikaisuus" on pikemminkin illuusio, joka on joko ihmiselle luontaista kykä olettaa asioiden aina olleen samalla tavalla, tai on vallalla olevan järjestelmän pyrkimystä pönkittää omaa asemaansa.
Enkä missään nimessä yritä edeltävällä osoittaa, että kommunismi olisi tällä perusteella yhtään sen luonnollisempi, parempi tai oikeampi järjestelmä kuin kapitalismi. Molemmat ovat suhteellisen nuoria keksintöjä, eikä niitä voi suoranaisesti soveltaa yks yhteen sen kanssa, miten aiempien aikojen järjestelmissä on toimittu.
Esimerkiksi Antiikin Roomassa käytiin kauppaa, ei siellä ollut mitään oppia siitä, että kaiken pitää olla yhteisomistuksessa. Eikä roomalainen kalakauppias ollut senaatin torppari vaan yksityisyrittäjä.
Toisaalta roomalainen kalakauppias saattoi toimia kalakauppiaana vain, jos hän kuului tiettyyn yhteiskuntaryhmään, jolla oli oikeus toimia kalakauppiaana.
Keskiajalla ei edes ollut kansallisvaltioita, jotka ovat huomattavasti nuorempi keksintö, eikä näin ollen voinut olettaa että valtio ohjaa asioita johonkin suuntaan.
Nyt täytyy sanoa, etten ymmärrä millä perusteella ei-kansallispohlainen valtio ei kykenisi ohjaamaan asoita - myös kaupankäyntiä - haluamaansa suuntaan. Valtioita, olivat ne sitten pieniä ruhtinaskuntia Italiassa tai Kiinan kaltaisia laajoja imperiumeja, ohjasi aina keskusvalta. Tämä samainen keskusvalta asetti edellisessä viestissäni kuvaamiani rajoituksia kaupankäynnille ajaen omaa etuaan. näin tekivät erityisesti itsekkin mainitsemasi Italian ruhtinaat, jotka suruttä käyttivät hyväkseen asemaansa valtioiden johtoissa itsensä ja sukunsa hyvinvoinnin lisäämiseksi (muiden) kauppiaiden kustannuksella. Kansallispohja ei ollut (eikä ole) tälle toiminnalle millään tapaa välttämätöntä.
Merkantilismi oli 1500-1700 -luvuilla tunnettu oppi jonka mukaan valtion tulee ohjata taloutta, mutta se oli pääosin poliittisesti motivoitunutta. Merkantilismissa myönnettiin yksityisille tahoille yksinoikeuksia tai kiintiöitä johonkin liiketoimintaan, mikä johti mustan pörssin kauppaan ja säädösten kiertämiseen, ei kansan hyvinvoinnin paranemiseen. Tällä on hyvin vähän tekemistä kommunismin kanssa, lähes täysin päinvastoin.
Valtiojohtoiset monopolit eivät missään tapauksessa rajoitu ainoastaan merkantalimismin aikaan - toki ne olivat tälläin muita aikakausia yleisempiä, ainakin lännessä. Merkantilismia kuitenkin edelsi (Euroopassa) kiltapohjainen järjestelmä, joka rajoitti yksityisyritteliäisyyttä lähes yhtä pahasti kuin merkantilismi. Ja kuten todettua, maailman pitkäikäisin valtakunta Egypti (3000 vuotta, olemassa siis yli puolet historiallisesta ajasta) rakensi kaupankäyntinsä hyvin pitkälti Faaraon kauppamonopolin varaan. Nämä järjestelmät eivät missään nimessä olleet kommunistisia (tai sosialistisia tai edes "kommunistisia"), mutta eivät myöskään kapitalistisia.
Tosin täytyy muistaa, että eri aikakausina markkinatalous (jos tätä anakronistista termiä nyt on pakko käyttää: termihän on tarpeellinen vain jotta erotetaan jokin "muu" järjestelmä sosialismista / kommunismista) on näyttäytynyt eri tavoin: ymmärrettävästi ei liene tehty yhtään havaintoa esim. foinikialaisesta pörssimeklarista.
Talouskin kehittyy ja muuttaa muotoaan ajan kuluessa.
Tässä tiivistyykin mielipiteidemme ero; minusta aiempia enemmän tai vähemmän vapaita talousjärjestelmiä ei voida verrata nykyiseen markkinatalouteen/kapitalismiin. Termit eivät minusta ole millään tapaa anakronistisia, sillä ne kuvaavat yhtä vaihetta taloushistoriassa, joka eroaa omilla tavoillaan edeltäneistä (ja todennäköisesti myös tulevista - en usko että elämme "historian loppua") järjestelmistä. Aiempien järjestelmien vetäminen osaksi suurta ja ihanaa markkinatalouden voittokulkua on keinotekoista ja yksinkertaistaa liikaa niin menneitä kuin nykyistäkin järjestelmää.
Samalla tavoin aiemmat järjestelmät eroavat myös sosialismista ja "kommunismista". Metsästäjä-keräilijäkulttuureiden tarvetalous sen sijaan muistuttaa jossai nmäärin Marxin kommunismia - tätä ei kuitenkaan voida lukea minusta kummallekaan järjestelmälle kehuksi, koska en suoranaisesta kannata Marxin kommunismia enkä paluuta metsästä-keräilijäkulttuuriin.
