- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 5,978
Kallio, Sörnäinen, Vallila, Alppila, Hermanni, Pasila ym ovat halpoja alueita kantakaupungissa. Ovat halvempia kuin monet Vantaan ja Espoon lähiöt. Johtuen usein että talot ovat huonokuntoisia ja naapurusto epämääräistä sakkia. Vastaavasti lähiöistä Tapiola ja oikeastaan koko Espoo lukuunottamatta muutamia keski-Espoon lähiöitä ja kehäkolmosen ulkopuoli on kallista. Vantaa lukuunottamatta Tikkurilaa ympäristöineen ja Itä-Helsingin lähiöt lukuunottamatta Vuosaaren Aurinkolahtea ovat halpoja tietenkin.
Helsingistä ulkomaille muuttaneilla on yhteistä se että eivät näe nykyistä Suur-Helsinkiä kokonaisuutena. Nähdään vain se puolen miljoonan pikkukaupunki josta lähdettiin ja kuvitellaan että tiedetään kaikki asiat paljon paremmin. Virallinen kantakaupungin raja menee ymmärtääkseni Arabia-Käpylä-Pasila-Pikku-Huopalahti- linjaa pitkin sisällyttäen nämä. Ja jos sitä laajennetaan niin ei ole takeita että uudet "kaupunginosat" olisivat yhtä houkuttelevia kuin vanhat ja arvostetut. Ongelma on siinä että Helsinkiä ei osata rakentaa yhtä viihtyisäksi ja kiinnostavaksi kuin muita Euroopan suurkaupunkeja, osataan rakentaa vain käytännöllistä ja rumaa ja asuttaa epämääräisellä sakilla. Turku ja monet pienemmät kaupungit Suomessa ovat viihtyisämpiä ja asuminen on halvempaa tietenkin siksi että niissä ei ole työllistymismahdollisuudet Helsingin luokkaa. Turun pääkaupunkiaseman menetys ja sitä seurannut palo1820-luvulla ja Viipurin menetys 1944 olivat pahimmat takaiskut Suomen urbanismin kehitykselle. Molemmat venäläisten aiheuttamia. Mutta silti, ainakin 1970-luvulle asti pystyttiin Helsinkiä rakentamaan samoja tyylisuuntauksia noudattaen kuin Tukholmaa ja muita pohjois-Euroopan kaupunkeja. Sen jälkeen iski metsälähiövimma ja keskustasta pako. Silti, meidän lähiöt eroavat esim Ruotsin lähiöistä siten että ne rakennettiin suomalaisia varten, ei siirtolaisia, ja ympäristö suunniteltiin huolellisemmin. Se on taannut että kokonainen sukupolvi, pari ovat viihtyneet niissä, tai eivät ainakaan koe kantakaupungissa asumisen olevan ylihinnan maksamisen arvoista.
Helsingin seudulla ja myös kaupungissa asuu nyt saman verran väkeä kuin Tukholman seudulla ja kaupungissa asui 1970-luvulla. Silloin Tukholman keskustaan pääsi nopealla raideliikenteellä eli metrolla ja pendeltågilla + Saltsjöbananilla yhteensä 9 ilmansuunnasta keskustaan, ja se työmatkojen helppous on ollut yksi koko Ruotsin talousmenestyksen edellytys, siis se ettei työmatkoihin uppoa ruuhkien vuoksi tunteja. Helsingissä pääsee vain neljästä suunnasta junalla ja metrolla, länsimetron valmistuttua viidestä. Silti jää aukkoja ja ihmiset istuvat tuntikaupalla päivää kohden autoissaan ja busseissa ja raitiovaunussa. Voin kuvitella että Nokian työntekijöistä osa tympääntyi huonoista liikenneyhteyksistä ja lähtivät parempien liksojen tai myös parempien työskentely- ja elinympäristöjen perään muualle maailman ja siitä Nokian alamäki alkoi. Pienelle pohjoismaalle on tärkeää että pääkaupunki joka on koko maan hermokeskus toimii ja matkoihin ei tuhraudu puolta päivää. Etelä-Euroopassa ihmisillä on aikaa istua vaikka koko viikko ruuhkassa, mutta ei täällä, näin se on.
t. Rainer
