Jos nyt on otetaan esimerkkinä tämä länsimetro, niin monet metrokriittisethan väittävät, viitaten 30-40 vuoden takaisiin Helsingin metrosotkuihin, että metropäätösten takana olevat politikot sekä sen kanssa työskentelevä virkamieskunta olisi korruptoituneita tai vähintään joidenkin tiettyjen taloudellisten intressien ohjaamia.
Mutta jos tarkastelee asiaa toisinkinpäin, niin metron kaatumisestakin, jos se johtaa kaupunkirakenteen hajaantumisen jatkumiseen, hyötyisivät monet intressiryhmät, eivät vähiten kaikenmaailman "ideaparkkien" rakentajat sekä auto- ja öljyalan yritykset.
Eikö silloin olisi loogisa, että kiistanalaisissa hankkeissa, jos sen vastustajilla on ns omia lehmiä ojassa, pitäisi koskea samanlaiset jääviysvaatimukset kuin päätösten toimenpanijoilla?
Tämä on kestämätöntä logiikkaa ja varmaan sen tajuat itsekin, kun vähän pohdit. Valituksessa ei ole kyse vallankäytöstä vaan laillisuusvalvonnasta. Se että valituksista tulee haittaa hankkeen toteutuksen kannalta johtuu lähinnä itse prosessin raskaudesta, ei valituksesta sinänsä. Tehostamalla valitusten käsittelyä saataisiin nämä haitat minimoitua silti vaarantamatta laillisuusvalvonnan toimivuutta.
Jos prosessin raskaus ja hitaus otetaan annettuna, ja yritetään siihen vedoten rajoittaa valitusoikeutta ja laillisuusvalvontaa, niin sehän johtaa demokraattisen kontrollin heikkenemiseen ja parantuneisiin toimintaedellytyksiin kaikenmaailman lahjustelijoille.
On aika kaukaa haettua ja totalitarismilta kalskahtavaa esittää, että yksittäinen valittaja ryhtyisi lahjottuna tai muuten jonkun ulkopuolisen vaikutuksen alaisena ajamaan valitusta establishmentia vastaan. Tällaista argumentointia kuulee lähinnä itänaapurissa ja kauempana samassa suunnassa, jossa mielenosoittajat ovat ulkomaiden kätyreitä, jotka yrittävät rapauttaa hyvin toimivaa järjestelmää sisältäpäin.
Kiistatonta on että itse kullakin on omat intressinsä ajaa erilaisia hankkeita tai niistä luopumista. Tämä pätee sekä kannattajiin että vastustajiin. Ulkopuolisesta vaikutuksesta täysin vapaata päätöksentekoa ei ole. Poliittinen päätös on ideaalisti kohtuullinen kompromissi erilaisten intressien kesken, joka ainakin muodollisesti tehdään lakien mukaan ja puolueettomasti. On kaikkien osallisten oikeus saattaa selvitettäväksi se onko näin toimittu eikä tämän oikeuden toteuttamisen kohdalla sovi kysyä motiiveja. Jos asiat on oikeassa järjestyksessä päätetty, niin tuomioistuin kyllä ilmoittaa sen ja hanke pääsee etenemään. Ja jos hanke on väärin päätetty mutta jonkun mielestä silti substanssiltaan oikea, niin silloin ei ole muuta tietä kuin palauttaa se uudelleen valmisteltavaksi, jotta päätös voidaan tehdä laillisessa järjestyksessä.
Tarkennettakoon, että en tunne Espoon valtuutettuja tai heidän taustojaan, joten en osaa ottaa mitään kantaa valtuutettu Bymanin persoonaan, tavoitteisiin, toimintatapoihin tai niiden oikeutukseen. Mutta laillisuusvalvonnan kannalta hänellä on oikeus valituksiin.
Myöskään bulvaanihypoteesiin en usko, koska jos taustalla olisi joku suuri intressitaho, niin mikä estäisi ko. intressitahoa itseään valittamasta?
Erään toisen espoolaisvaltuutetun Hesarin keskustelupalstalla kirjoittaman viestin mukaan niistä kaavoista joista Byman valittaa tehtiin asianmukaiset päätökset myös valtuustossa, Bymaninkin ollessa läsnä. Eli tapauksessa ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Tällaiset puheet ovat irrelevantteja. Kenellä olisi juridisessa mielessä auktoriteetti todeta, että näin asiat ovat? Eihän edes koko valtuusto voi itse itseään valvoen päättää, että sen päätökset ovat todella lainvoimaisia.
Summa summarum: ymmärrän että länsimetron kannattajia harmittaa, jos joku valittaa hankkeesta. Harmitus voi tietyssä mielessä olla jopa ymmärrettävää tai legitiimiä. Mutta se ei ole mikään syy polkea kenenkään laillisia oikeuksia valittaa päätöksistä, olkoon asian substanssi tai valittajan motiivi mikä hyvänsä. Asiat etenevät rataansa valituskoneistossa, päätökset tulevat ja sitten niiden perusteella hanke pääsee etenemään lailliseksi todettuna.
