Länsimetro

Vaan mitä olisit itse tehnyt, jos olisit saanut päättää asiasta Espoon diktaattorina? Espoossa ei ole kantakaupunkia, joten sen on vähän pakko jatkaa lähiöstrategialla pelaamista. Ja kun asukkaita virtaa pääkaupunkiseudulle koko ajan, niin lähiöillekin löytyy ottajia, vaikka kantakaupunki olisikin halutumpaa (tässäkin mennään "sitä syöt mitä tarjotaan" -linjalla). Länsimetro sentäs ei synnytä uusia metsälähiöitä, vaan tiivistää entisiä, joten huonomminkin olisi voinut mennä - ilman länsimetroa Espoo varmaan olisi rakentanut lisää lähiöitä metsiinsä, joita sillä kyllä vielä riittää Kehä III:n ulkopuolella.

Myös sitä uutta metsälähiötä suunnitellaan tuhansille asukkaille Länsimetrosta huolimatta https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005439397.html http://www.lansivayla.fi/artikkeli/...uhansille-tornitalot-kallion-huipulta-nakyvat.

Jos tämä Nygrannaksen ja Lukukallion alue toteutuu suunnitellun kokoisena, niin eikö tässä olisi jo riittävästi syytä jatkaa runkolinjaa 560 Myyrmäestä Matinkylään? Olisi harmillista jos uudet alueet jäävät pelkän tynkäliityntälinjan varaan.
 
Osaako joku kuitenkin sanoa miksi väliaikaista kääntöraidetta esitettiin Finnooseen, eikä Matinkylään?
Selvitystä tehdessä Matinkylän ratatunnelit oli jo louhittu eikä niiden väliin olisi enää mahtunut kääntöraidetta. Finnooseen kääntöraide olisi ehditty tehdä.
 
Vaan mitä olisit itse tehnyt, jos olisit saanut päättää asiasta Espoon diktaattorina? Espoossa ei ole kantakaupunkia, joten sen on vähän pakko jatkaa lähiöstrategialla pelaamista. Ja kun asukkaita virtaa pääkaupunkiseudulle koko ajan, niin lähiöillekin löytyy ottajia, vaikka kantakaupunki olisikin halutumpaa (tässäkin mennään "sitä syöt mitä tarjotaan" -linjalla). Länsimetro sentäs ei synnytä uusia metsälähiöitä, vaan tiivistää entisiä, joten huonomminkin olisi voinut mennä - ilman länsimetroa Espoo varmaan olisi rakentanut lisää lähiöitä metsiinsä, joita sillä kyllä vielä riittää Kehä III:n ulkopuolella.

Espoon viiden kaupunkikeskuksen strategiaan Kivenlahden metro istuu oikein hyvin. Metro yhdistää Etelä-Espoon kolme kaupunkikeskusta toisiinsa.

Ensimmäinen virhe on viiden lähiökeskuksen strategia. Se kuulostaa joltain, mikä sopisi Itä-Helsingille, mutta Espoo on itsenäinen kunta, jonka pitäisi ajatella olemassa olonsa vähän ylevämmin kuin kasana Helsingin lähiöitä. Espoolla on korkeakoulu, rutosti rantaviivaa ja maata. Sillä on myös hyvä maine parempituloisten lapsiperheiden asuinpaikkana.

Toinen virhe on uskoa siihen, että lähiöillekin löytyy ottajia. Kun Vantaa rakentaa samaan aikaan Kehäratansa varsia, niin uskallan lyödä aika isoista summista vetoa, että pk-seudun lähiörakentaminen hyytyy muutaman seuraavan vuoden aikana ylitarjontaan. Näin käy varsinkin, jos Helsingillä on tarjota parempaa tonttia. Näyttäisi siltä, että on.

Espoon diktaattorina olisin keskittänyt kaupunkimaisen rakentamisen Lepuskin ja Keilaniemen alueille. Sen ulkopuolelle vain ja ainoastaan pien- ja rivitaloja.

---------- Viestit yhdistetty klo 09:56 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 09:21 ----------

Otan osaa suruusi. ;) Täältä Rööperistä on Kaivokadulle noin 17 minuuttia kävellen, keskimäärin 17 minuuttia ratikalla katsomatta aikatauluja ja 9 minuuttia hölkäten/juosten, noin 1,3 killsaa.

Hölkkääminen/juokseminen on toki satunnainen erityistapaus, vaikka aina nopeampaa kuin ratikka, jota käytän myös paljon. Yleisimmin kuitenkin kävelen, mutta jaksan myös juosta.

JK. Miten tämä liittyy Länsimetroon? Ei sitä Etelä-Helsingistäkään ytimessä ihan sekunneissa olla, vaikka toki Länsimetron varrelta kuluu pidempään.

Tällaisissa saavutettavuusvertailuissa on tietysti se ilmeinen ongelma, että kantakaupungissa tarve päästä ytimeen saattaa itseasiassa olla pienempi kuin lähiöstä. Palvelut, työpaikat sun muut löytyvät todennäköisesti lähempää, joko omasta kaupunginosasta, viereisestä tai ainakaan niihin ei tarvitse kulkea ytimen kautta. Esim punavuorelaisella lääkärillä on potentiaalisia työpaikkoja kantakaupungin alueella lukuisia, myös omassa kaupunginosassaan, mutta vaikka hän kävisi Meilahden sairaalakeskittymässä, niin sinnekin olisi suora (joskin hidas) yhteys.

Nuorena poikana Kalliossa mulla oli työkaveri, joka ylpeili sillä, ettei ole yli kahteen vuoteen käynyt Pitkänsillan eteläpuolella. Itse asun tällä hetkellä Punavuoren ja Kampin rajalla, enkä muista, että olisi käynyt Tennaria tai Bier-bieriä lähempänä ydintä aikoihin.
 
Luettuani Petterin eilisen raivokohtauksen on selvää ettei hänen kanssa kannata keskustella. Onneksi joutuu harvemmin lukea tämmöistä tekstiä, täytyy vaan ihmetellä.
 
Ihmettelin nimimerkki Petterin ajatusmaailmaa. Kaupunkilaiset tarvitasevat asuntonsa lähellä olevia virkistysalueita. Siksi esikaupunkiasuminen houkuttelee. Siinä yhdistyy luonnon helppo saavutettavuus urbaniin palveluiden läheisyyteen. Moni arvostaa hyviä joukkoliikenneyhteyksiä, läheskään kaikilla ei ole omaa autoa, ei edes ajokorttia koska joukkoliikenne toimii. Eikö mielestäsi asunnon lähellä oleva ulkoilualue/merenrantapuisto t.m.s. ole miellyttävä asia?
 
Ihmettelin nimimerkki Petterin ajatusmaailmaa. Kaupunkilaiset tarvitasevat asuntonsa lähellä olevia virkistysalueita. Siksi esikaupunkiasuminen houkuttelee. Siinä yhdistyy luonnon helppo saavutettavuus urbaniin palveluiden läheisyyteen. Moni arvostaa hyviä joukkoliikenneyhteyksiä, läheskään kaikilla ei ole omaa autoa, ei edes ajokorttia koska joukkoliikenne toimii. Eikö mielestäsi asunnon lähellä oleva ulkoilualue/merenrantapuisto t.m.s. ole miellyttävä asia?

Kysymys ei ole siitä, ettei virkistysalueita tarvita, vaan siitä että niitä on Helsingissä nykyään aivan liikaa. 20 % nykymäärästä riittää esikaupungeissa. Ei joka nurkalla tarvita omaa lähimetsää, kyllä merenrantaan tai puistoon voi hyvin puoli kilometriä tai kilometrin kävelläkin.

Muutenkin esimerkiksi Keskuspuisto ei Laakson pohjoispuolella ole järin hyvä virkistysalue. Sitä olisi hyvin varaa pienentää ja parantaa jäljelle jäävä osa Töölönlahden ympäristön näköiseksi hoidetuksi puistoksi, jossa ihmiset oikeasti viihtyvät. Jos haluaa nimenomaan mennä metsään voi sitten mennä Nuuksioon tai Luukkiin.

Ja jos katsotaan asuntojen hintoja, esikaupunkiasuminen ei näytä kovinkaan houkuttelevalta, ihmisten omissa valinnoissa, jotka he tekevät omilla rahoillaan. Samaan aikaan ei voida sekä rakentaa tiheästi että ylläpitää valtavasti metsiköitä ja pusikoita, pitää tehdä valintoja. Minusta ihmisille on syytä tarjota lisää mahdollisuuksia asua kohtuullisella etäisyydellä ja varsin tiheästi. Se vaatii lisärakentamista myös nykyisiin metsiin, pusikoihin ja muille alikäytössä oleville alueille sekä osalla alueista uudelleenkaavoitusta ja purkua. Se ei onnistu, jos melkein kaikki suojellaan.

Myös luonnonsuojelualueet metropolin sisällä on syytä ottaa uudelleenarvioinnin kohteeksi. Minusta ihmisten asuminen on vaan tärkeämpää kuin liito-oravat, viitasammakot, ruisrääkät tai mitä kaikkia hyödyttömiä muka rakentamista estäviä pikkuotuksia sitä onkaan.

Euroopassa isoimmissa kaupungeissa ensimmäisen maailmansodan ja voimakkaammin toisen maailmansodan jälkeen syntyi kaupunkisuunnittelussa esikaupunki-innostus, kun uunilämmitys hiilellä sekä puulla ja teollisuuden hiilenpolton saasteet tekivät tiheistä kaupungeista epäterveellisiä paikkoja. Lontoon, Pariisin ja Berliinin savusumu oli talvella samanlaista kuin muuta vuosi sitten pahimmillaan Beijingissä ja merkittävältä osin samasta syystä, hiilen hallitsemattomasta poltosta johtuen. Helsingin kantakaupungissakin lumi peittyi talvella mustaan nokitöhnään nopeasti, vaikka kaupunki sijaitseekin tuulisella niemellä

Tältä pohjalta esikaupunkeja ja lähiöitä alettiin sitten rakentaa vähän kauemmas ja ratojen varsille ja jätettiin paljon metsää ja puistoa sitomaan ilmansaasteita ja eihän vähemmän tiheästä asutuksesta niin paljon lämmityssaastettakaan lähi-ilmaan tullut. Nykyään keskuslämmitys, teollisuuden päästönormit ja autojen katalysaattorit ja muut ilmanpuhdistimet ovat pitkälti poistaneet ilmanlaatuongelmat, joten tiheälle asumiselle, josta ollaan nykyään hyvin valmiita maksamaan ei ole enää samoja perusteita kuin esikaupunki-innostuksen aikoina. Nyt on minusta aika laajentaa tiheän asutuksen aluetta, se onnistuu ihan markkinaehtoisestikin, kunhan kaavoituksella ja suojelulla ei sitä estetä.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelin nimimerkki Petterin ajatusmaailmaa. Kaupunkilaiset tarvitasevat asuntonsa lähellä olevia virkistysalueita. Siksi esikaupunkiasuminen houkuttelee. Siinä yhdistyy luonnon helppo saavutettavuus urbaniin palveluiden läheisyyteen. Moni arvostaa hyviä joukkoliikenneyhteyksiä, läheskään kaikilla ei ole omaa autoa, ei edes ajokorttia koska joukkoliikenne toimii. Eikö mielestäsi asunnon lähellä oleva ulkoilualue/merenrantapuisto t.m.s. ole miellyttävä asia?

Jotkut kaupunkilaiset tarvitsevat. Niille on sitä esikaupunkia. Esikaupunkia ei ole tarve kieltää.

Myös ne ihmiset jotka pärjäävät vähemmällä ansaitsevat kaupunkia. He eivät ole väärässä. Se kaupunki pitää rakentaa sinne, missä on nykyään esikaupunkia tai kaupungin puistoja. Niille joille tämä ei enää kelpaa voivat muuttaa esim. esikaupunkiin. Ei ole pakko asua siellä, mikä ei enää sovi itselle.
 
Espoon diktaattorina olisin keskittänyt kaupunkimaisen rakentamisen Lepuskin ja Keilaniemen alueille. Sen ulkopuolelle vain ja ainoastaan pien- ja rivitaloja.

Keilaniemi on kyllä aivan liian pieni pläntti ratkaisemaan mitään, jos nyt puhutaan oikeasti vaan Keilaniemestä eikä Otaniemi-Keilaniemi-Tapiola kolmiyhtenäisyydettömyydestä. Keilaniemen nyt toteutuvat suunnitelmat (asuintornit, Kehä I kansi) näyttävät lähinnä siltä, että kaupunkimaisinta niissä on mahdollisuus päästä metrolla äkkiä pois.

Leppävaara olisi ehkä hyvinkin saattanut / saattaa vielä olla sinänsä tarpeeksi suuri ja yhteyksiltään riittavä kantakaupunkimaiseksi paikaksi. Ongelma vaan on kaupunkisuunnittelussa. Urbaania paikkaa ei osata tai haluta tehdä, vaan synnytetään Sellon kaltaisia umpilaatikoita. Uusi iso askel suorastaan takaperin on paraikaa rakentuva Perkkaan alue Leppävaaran keskustan vieressä. Itse hieraisin silmiäni kun näin uusia rendereitä kokonaisuudesta. Valkoisia elementtilaatikoita ja pistetaloja 70-lukulaisena aluerakentamisena, paitsi parkkipaikat vissiin pantu kellareihin. Kunnollista/välttävää katutilaa ei sitäkään vähää kuin 20 vuotta sitten suunnitellussa Leppävaaran keskustassa.
 
Jos tämä Nygrannaksen ja Lukukallion alue toteutuu suunnitellun kokoisena, niin eikö tässä olisi jo riittävästi syytä jatkaa runkolinjaa 560 Myyrmäestä Matinkylään? Olisi harmillista jos uudet alueet jäävät pelkän tynkäliityntälinjan varaan.

560 on tarkoitus jatkaa Matinkylään kun länsimetron jatke aloittaa. TTS:sä rahat on varattu vuodelle 2020, mutta metro vissiiin myöhästyy siitä. Nuo kaksi asuinaluetta ovat kuitenkin jätetty päätöksenteossa pöydälle 2015 ja ovat vasta uudelleen valmistelussa eli aikaisintaan rakennusvaiheessa kun 560 alkaa kulkemaan Espooseen.
 
Viimeksi muokattu:
Keilaniemi on kyllä aivan liian pieni pläntti ratkaisemaan mitään, jos nyt puhutaan oikeasti vaan Keilaniemestä eikä Otaniemi-Keilaniemi-Tapiola kolmiyhtenäisyydettömyydestä

Koko aluetta tarkoitin. Karhusaaresta tjsp. Metro areenalle josta Villa Elfvikille. Noin karkeasti. Voisi myös ajatella, että Länskärin, Kehä I:n ja Turunväylän varret välillä Helsingistä Helsinkiin.

Espoo on monella tapaa houkuttelevampi alue yrityselämälle mitä Helsinki. Hyvä tarjonta työntekijöistä, TKK ja kohta myös kauppakorkeakoulu kokonaisuudessaan. Espoolla olisi hyvät edellytykset puhaltaa ilmat pois Helsingin bulevardihankkeesta rakentamalla itse kaupunkia, mutta sen sijaan se tyytyy valittamaan heikkevistä autoilumahdollisuuksista ja rakentaa omat maansa tukkoon leveitä asfalttiväyliä ja harvakseltaan ripoteltuja pistetaloja, tuhlaa rahansa tunneleihin joita ei järkevämmällä kaupunkisuunnittelulla tarvittaisi.
 
Länsimetron avautumisen kunniaksi historiapläjäys vuodelta -82 https://www.youtube.com/watch?time_continue=19&v=WBlPuog7fJ0

Waudzi, tämä arkistojen aarre on kyllä tänä vuonna ehdottomasti hauskimpia ja huvittavimpia nähtyjä komedia/propaganda-sekoiluja!!!

Sillä tämä YYA-vuosien ja KekkoSlovakian aikana tehty raina on ilmiselvästi käsikirjoitettu ja ohjattu Moskovan Filmikoulusta saatujen parhaiden propagandakäännytysoppien mukaisesti, ja varmaankin tämä dokumentti on 1980-luvulla voittanut lukuisia palkintoja mm. Tallinnan, Vilnan, Varsovan, Leningradin, Itä-Berliinin, Prahan, Budapestin ym. mainoselokuvafestivaaleilla.

Sillä totta tosiaan: ”Metro Tulee Ja Metro Pelastaa !!!”

Tosin tuosta "dokumentista" unohtui ihan kokonaan, että täällä Helsingin seudulla joudumme ”Metro-Pelastuksen” jälkeenkin myrskytuulten sekä sade-, räntä- ja lumisateiden alla myös jatkossa sinne liityntäbussilinjan ankealle pysäkille tallustelemaan ja palelevana odottamaan, mutta kun nykyään Etelä-Espoossa päästyäsi linja-autoon voit kuitenkin nauttia suorista, nopeista ja mukavista Länsiväylän yhteyksistä Kamppiin, niin tässä ”Länsimetro-Pelastuksessa” joudutkin taas uudelleen liityntälinjan metropysäkillä samojen ulkokelien sekä pitkien ja vaivalloisten rullaporrasmatkojen kautta vielä uudelleen turhaan odottamaan sitä ”Metro-Pelastaa!!!” miljardien hintaista hukkaputkijoukkoliikennevälinettä.

Samoin tuo Moskovan Filmikoulun propagandavuodatus ”Metro Tulee Ja Metro Pelastaa!!!” sisälsi ilmiselvästi erittäin epäilyttävää metropysäkkien kauppiaiden mainosta, sillä ainakin omilla päivittäisillä työmatkoillani Etelä-Espoon ja Pitäjänmäen välillä arvostan erityisesti oman polkupyöräni (tai tarvittaessa runkolinjan 550) vikkelää ja tehokasta arkipäiväistä liikkumista mahdollisimman suoraan ja nopeasti kodin ja työpaikan välillä, mihin kukaan ei ole määrännyt mitään hidastavia liityntäliikennevaihtoja saatikka ko. liityntöihin kuuluvia pakollisia kauppakeskuskierroksia.

Sillä ainakin omasta mielestäni joukkoliikenteen (kuten kaiken muunkin liikenteen) tarkoitus on vain olla väline meille siirtyä mahdollisimman tehokkaasti ja samalla mukavasti paikasta A paikkaan B.
 
Viimeksi muokattu:
HS muistelee metron avajaisia vuonna 1982: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005452485.html

Alla ote vuoden 1982 päivittelystä. Tempora mutantur?

HS sanoi:
Syitä laimeaan lähtöön oli monia. Helsingin metro valmistui rankasti myöhässä, keskeneräisenä, vajaalla kalustolla ja budjettikin oli ylittynyt roimasti.

Metroyhteyttä oli HS:n mukaan myyty päättäjille aikanaan 300 miljoonan markan hankkeena, mutta lopputulos eli rata Itäkeskuksesta Kamppiin maksoi yli kaksi miljardia markkaa. Hinta siis lähes kaksinkertaistui, kun huomioon otetaan rahan arvon muutos.

”Hinta laskettiin etukäteen päin seiniä. Jos sitä ei tehty tahallaan, niin asiantuntemuksesta ei laskelma ainakaan kerro”, suomi HS:n toimittaja Seija Sartti juuri ennen avajaisia.
 
Takaisin
Ylös