1 kellonaika hh:mm.ss
2 oma sijainti sekunteina suhteessa aikatauluun
3 edellä menevän junan etäisyys sekunteina
4 takana tulevan junan etäisyys sekunteina.
Tästä tulee mieleen, että kuinkahan suuren osan ongelmista selittää yksinkertaisesti käyttöliittymä. En tiedä, miten nämä kellot toimivat, mutta oletan, että nämä näyttävät käytännössä sekunteja miinus- tai plusmerkillä varustettuna. Psykologisesti tällaisessa on sellainen ongelma, että kokonaisuus antaa lähes koko ajan negatiivista palautetta ja neutraalia/positiivista vain silloin, kun aikataulussa mennään sekunnilleen. Ja sekunnilleen käsittääkseni mennään harvemmin, eikä se ole edes tarkoituskaan. Hankalaksi tilanteen tekee vielä se, että tämä palaute tulee hyvin suoraan ohi tietoisen järkeilyn, jonka tasolla kuljettaja saattaa hyvinkin ymmärtää, että tarkalleen sekuntien mukaan kulkeminen ei ole tarpeen, eikä sitä vaadita. Mutta kellot pitävät koko ajan esillä tavoitteen, jota ei pysty aivan saavuttamaan, hieman videopelien tapaan sillä erolla, että niiden antama jatkuva huomaamaton positiivinen palaute puuttuu. Erilaiset pelikoneet ja vastaavathan on suunniteltu juuri päinvastoin, eli antamaan välitöntä positiivista palautetta sopivasti säännöstelemällä, joka koukuttaa jatkamaan, vaikka järjen tasolla ymmärtäisikin, että asiat menevät huonompaan suuntaan (rahaa kuluu). Tavoite, jossa jatkuvasti epäonnistutaan, on raskasta varsinkin perfektionistisille luonteille, vaikka poikkeama olisikin melko minimaalinen.
Ainakin nämä puheet siitä, kuinka "vaaditaan liikaa" ja "kuljettajien työtä ei arvosteta" viittaisivat vähän tähän suuntaan, varsinkaan, jos ei tunnu olevan oikein mitään konkreettista, josta ongelma johtuu. Eli jostain syntyy jatkuvaa psykologista stressiä, joka saa tuntemaan riittämättömyyden tunnetta ja arvostuksen puutetta.
Jos näin on, kun edellä arvelen, ratkaisuna voisi olla yksinkertaisesti se, että kello näyttäisi selvästi hyväksyttävän tai hyvän suorituksen rajat, vaikkapa niin, että numeroiden värit olisivat vihreitä, kun ollaan riittävän lähellä aikataulua ja kaukana muista junista, ja oranssia ja myöhemmin punaista, kun halutusta erotaan. Näin tulee selvä positiivinen signaali, kun asiat ovat kunnossa ja itse kellon näyttämät sekunnit vapautuvat kuljettajan päässä varsinaista tarkoitustaan varten, eli ennakointiin. Myös se vähentää stressiä, jos vaikkapa nyt värien vaihdokset osaltaan vahtivat, että ajo sujuu aikataulussa, jolloin kelloa ei tarvitse vahtia yhtä intensiivisesti.
Voi tietysti olla, että jokin vastaava järjestely jo nyt käytössä, ja ehkä on hyvä sanoa sekin, että HKL:ssä saattaa hyvinkin olla myös (tai pelkästään) aivan todellisia työyhteisöön ja johtamiseen liittyviä ongelmia, en tiedä. Kuitenkin minusta tuntuu, että kellojen käyttäminen tällä tavalla ei ehkä ole aivan viisasta, ainakaan ilman selkeää ohjeistusta siitä, mikä on tavoiteltu virhemarginaali. Tavallaan kyse on huonosta mentaalisesta työergonomiasta.