Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Kustannukset ja erot
Rainerin laskelman erot länsimetron hankeselvitykseen joka löytyy raideyvan www-sivuilta ( http://www.raideyva.fi/selvitys/selvitys.htm ) johtuvat sekä siitä, että selvityksen yksikkökustannukset eivät ole samat kuin metroliikenteestä 2004 lasketut Rainerin käyttämät kustannukset sekä siitä, kuten Arttu on valaissut, että selvityksessä on laskettu koko liikenne metrona liityntäbusseineen ja pelkin bussein.
Rainerin alkuperäinen ajatus oli sinänsä oikein. Eli että verrataan metron ja metron korvaaman bussiliikenteen kuluja. Periaatteessa juuri tästähän on kyse: Metrolla korvataan osa bussiliikennettä. Mutta tarkoituksenmukainen liityntäbussilinjasto ei ole sama asia kuin suorien bussien ne osuudet, jotka eivät aja moottoritietä.
Länsimetroraportin tuloksen jäljittäminen on mahdotonta, jos ei ole tiedossa sekä metrotonta bussilinjastoa että liityntäliikenteen linjastoa. On toki mahdollista rakentaa oma malli. Nykyinen linjasto on helppo mallintaa aikataulujen ja linjojen pituuksien perusteella. Liityntälinjasto on suunniteltava itse, ja tästä suunnitelmasta riippuu, miten tehokas se on.
Periaatteessa itämetron tyyppisessä tilanteessa metron osuus koko linjastossa on niin suuri, että liikennöintikustannuksia säästyy suoriin busseihin verrattuna. Länsimetron tapaus on ongelmallinen sikäli, että käytännössä sen pitää toimia itämetron parina. Ainoa keino sovittaa kapasiteettitarpeen eroa on ajaa kahta linjaa: Toista idästä keskustaan ja toista Espooseen asti. Länsimetron kapasiteettia ei siis voi sovittaa tarpeeseen, ja käytännössä ajetaan ylikapasiteetilla ja siten ylikustannuksilla.
Jotta länsimetro olisi kuntataloudellisesti kannattava, liikennöinnistä pitäisi saada säästöjä niin paljon, että ne kattavat tarvittavat investoinnit sekä asemien ja radan nettoylläpitokustannukset. Huomioiden myös vastaavien kulujen aleneminen bussiliikenteestä. Metron rahoitusraportissa on arvioitu todellisia kassavirtoja, tosin nimenomaan rahoitusvaihtoehtojen näkökulmasta. (Tätä rahoitusraporttia ei ole YVA-sivulla, vaan LVM:n sivuilla: http://www.mintc.fi/www/sivut/dokumentit/julkaisu/julkaisusarja/2004/1504.pdf ) Oma raporttia käsittelevä sivuni on http://www.kaupunkiliikenne.net/lmrahoitus.htm
Yhteiskuntataloudellinen laskelma on eri asia kuin tämä. Yhteiskuntataloudellisessa laskelmassa hyötyihin lasketaan eriä, joilla ei makseta metrojärjestelmän kuluja. Kuten henkilöauton käyttäjien aikasäästö muutettuna rahaksi. Mainitussa metroraportissa (s.46) 3 min metrolla nämä ovat 9,6 Me ja 6 min metrolla 5,8 Me. Yhteiskuntataloudellinen laskelma siis antaa aina paremman tuloksen kuin todellinen rahankäyttöön perustuva laskelma, jota Rainer on pyrkinyt tekemään.
Jos ei Rainer päätynyt kovin optimistiseen tulokseen, ei siihen ole päätynyt hankeraporttikaan. Metro on jopa yhteiskuntataloudellisesti kannattamaton, ellei asukas- ja työpaikkamäärä kasva. No tähän kasvattamiseenhan on päädytty. Eli Espoota rakennetaan metron ympärille, jotta metro olisi kannattava.
Antero
Rainerin laskelman erot länsimetron hankeselvitykseen joka löytyy raideyvan www-sivuilta ( http://www.raideyva.fi/selvitys/selvitys.htm ) johtuvat sekä siitä, että selvityksen yksikkökustannukset eivät ole samat kuin metroliikenteestä 2004 lasketut Rainerin käyttämät kustannukset sekä siitä, kuten Arttu on valaissut, että selvityksessä on laskettu koko liikenne metrona liityntäbusseineen ja pelkin bussein.
Rainerin alkuperäinen ajatus oli sinänsä oikein. Eli että verrataan metron ja metron korvaaman bussiliikenteen kuluja. Periaatteessa juuri tästähän on kyse: Metrolla korvataan osa bussiliikennettä. Mutta tarkoituksenmukainen liityntäbussilinjasto ei ole sama asia kuin suorien bussien ne osuudet, jotka eivät aja moottoritietä.
Länsimetroraportin tuloksen jäljittäminen on mahdotonta, jos ei ole tiedossa sekä metrotonta bussilinjastoa että liityntäliikenteen linjastoa. On toki mahdollista rakentaa oma malli. Nykyinen linjasto on helppo mallintaa aikataulujen ja linjojen pituuksien perusteella. Liityntälinjasto on suunniteltava itse, ja tästä suunnitelmasta riippuu, miten tehokas se on.
Periaatteessa itämetron tyyppisessä tilanteessa metron osuus koko linjastossa on niin suuri, että liikennöintikustannuksia säästyy suoriin busseihin verrattuna. Länsimetron tapaus on ongelmallinen sikäli, että käytännössä sen pitää toimia itämetron parina. Ainoa keino sovittaa kapasiteettitarpeen eroa on ajaa kahta linjaa: Toista idästä keskustaan ja toista Espooseen asti. Länsimetron kapasiteettia ei siis voi sovittaa tarpeeseen, ja käytännössä ajetaan ylikapasiteetilla ja siten ylikustannuksilla.
Jotta länsimetro olisi kuntataloudellisesti kannattava, liikennöinnistä pitäisi saada säästöjä niin paljon, että ne kattavat tarvittavat investoinnit sekä asemien ja radan nettoylläpitokustannukset. Huomioiden myös vastaavien kulujen aleneminen bussiliikenteestä. Metron rahoitusraportissa on arvioitu todellisia kassavirtoja, tosin nimenomaan rahoitusvaihtoehtojen näkökulmasta. (Tätä rahoitusraporttia ei ole YVA-sivulla, vaan LVM:n sivuilla: http://www.mintc.fi/www/sivut/dokumentit/julkaisu/julkaisusarja/2004/1504.pdf ) Oma raporttia käsittelevä sivuni on http://www.kaupunkiliikenne.net/lmrahoitus.htm
Yhteiskuntataloudellinen laskelma on eri asia kuin tämä. Yhteiskuntataloudellisessa laskelmassa hyötyihin lasketaan eriä, joilla ei makseta metrojärjestelmän kuluja. Kuten henkilöauton käyttäjien aikasäästö muutettuna rahaksi. Mainitussa metroraportissa (s.46) 3 min metrolla nämä ovat 9,6 Me ja 6 min metrolla 5,8 Me. Yhteiskuntataloudellinen laskelma siis antaa aina paremman tuloksen kuin todellinen rahankäyttöön perustuva laskelma, jota Rainer on pyrkinyt tekemään.
Jos ei Rainer päätynyt kovin optimistiseen tulokseen, ei siihen ole päätynyt hankeraporttikaan. Metro on jopa yhteiskuntataloudellisesti kannattamaton, ellei asukas- ja työpaikkamäärä kasva. No tähän kasvattamiseenhan on päädytty. Eli Espoota rakennetaan metron ympärille, jotta metro olisi kannattava.
Antero