Lentokentän kaukoliikennerataa unelmoitaessa ollaan 20 vuotta myöhässä. Sitä olisi pitänyt päästä rakentamaan viimeistään 90-luvun alussa, jotta se olisi tehnyt Tikkurilan ja Keravan kaupunkiradat tarpeettomiksi. Kun viimeksi mainitut ehdittiin tehdä, tulee seuraava järkevä ajankohta lentokentän kaukoliikenneradalle vasta siinä vaihessa, kun Helsingin ja Keravan välinen osuus pitäisi muuttaa 6-raiteiseksi. Sitä ennen tarvittanee Pisarakin, koska Helsingin ratapihan ruuhkaongelma on ensin ratkaistava.
Hieman kapea näkökulma asiaan tarkastella sitä vain Helsingin seudun raidekapasiteetin kannalta.
Lentoaseman kaukoliikenneyhteyden pääasiallinen funktio ei ole tarjota lisää kapasiteettia jossakin muualla lähiliikenteen käyttöön. Toki sillä sellainenkin vaikutus on, mutta tuo on sekundäärinen hyöty. Pääasiassa kaukoliikenneyhteyttä tarvitaan nimenomaan kaukoliikenneyhteyden tarjoamiseksi suoraan lentoasemalle kaikista niistä kaupungeista joista junia ajetaan Helsinkiin tuota rataa pitkin. Siis nykyisellään kaikista muista suunnista paitsi rantaradalta päin. Kyse on intermodaliteeetista ja järkevästä liikennepolitiikasta oloissa joissa lentoliikenteen karsiminen lyhyiltä väleiltä on realiteetti.
Näissä ratahankekeskusteluissa eniten muutenkin häiritsee se, että kaikille hankkeille löytyy aina iso nippu sekundäärisiä perusteluja, joiden mukaan sitten yleensä hankkeet valitaan, vaikka alkuperäinen tarkoitus sitten vesittyisi jopa kokonaan. On toki luonnollista että kaikki hyödyt pitää kvantifioida mukaan laskelmiin, mutta liian usein tuntuisi että varsinainen julkilausuttu tavoite on vain keppihevonen, jolla budjetti saadaan hyväksyttyä. Kun rahat on saatu, alkuperäinen tavoite on menettänyt merkityksensä.
Tämä pätee ainakin kehärataan: perustelu ensin lentoaseman junayhteytenä siitä huolimatta että parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut, ja loppujen lopuksi saadaan rata joka palvelee lähinnä kiinteistöbisneksiä, eikä niinkään hyvin itse lentoaseman yhteyksien parantamista. Kova hintalappu kovin heikkohyötyisellä hankkeella.
Lahden oikorataan en osaa ottaa suoraan kantaa muutoin kuin siltä kannalta että vaikka toki pääradan kapasiteettipulmat helpottuivat, niin samalla yhteydet Tampereelta Lahteen, Pietariin ja Itä-Suomeen heikkenivät dramaattisesti. Vaikka kuinka pitäisi oikorataa hyvänä asiana niin täytyy ainakin sanoa, että se on junailtu kasaan aika lailla Helsinki-keskeisesti.
Pari validia kysymystä tulee mieleen:
- Miksi Tampereen, Porin ja Pohjanmaan suunnasta ei ole vaihdotonta junayhteyttä Lahteen?
- Miten voidaan pitää perusteltuna heikentää yhteyksiä Länsi- ja Itä-Suomen välillä siten, että matkustajien oletetaan joko vaihtavan kaksi kertaa tai käyvän kääntymässä Tikkurilassa?
- Onko mitenkään legitiimiä että Tampereelta Pietariin matkustaessa täytyy vaihtaa kaksi kertaa (Riihimäellä ja Lahdessa) sekä kulkea tuo välipätkä epämukavasti paikallisjunassa - tai sietää runsaasti pidempi matka-aika vaihtaen vain kerran Tikkurilassa?
Huom. Nämä kysymykset eivät välttämättä kyseenalaista oikorataa sinänsä vaan sen tavan jolla VR ei palvele poikittaisyhteyksillä. Tampereelta (tai jopa Seinäjoelta / Porista) Lahteen ja vaikkapa edelleen Kouvolaan jne. voitaisiin vallan hyvin operoida IC/IC2-junia samaan tyyliin kuin Turusta Tampereen kautta Kuopioon. Riihimäellä joko käytettäisiin uutta kolmioraidetta tai sitten käytäisiin kääntymässä Riihimäen asemalla, jossa vaihdettaisiin suuntaa. (Tässä vaihtoehdossa olisi se etu että Riihimäki-Lahti -välillekin joko saataisiin lisätarjontaa tai sitten nykyisiä paikallisjunavuoroja voitaisiin korvata IC/IC2-junilla.) Suunnan vaihto olisi pienempi ongelma jos VR olisi vaivautunut hankkimaan ohjausvaunuja mahdollistamaan joustavamman kahdensuuntaisen operoinnin. Oleellista on ymmärtää että vaihto Riihimäellä ei ole omiaan lisäämään matkustusmukavuutta vaikka junan kääntö veisi saman ajan: erona on se, että jos jatketaan samalla junalla, ei tarvitse herätä tai raahata matkatavaroita junasta toiseen.
Matkalla Pietariin kaksi vaihtoa erityisesti verottaa muuten mukavaa matkaa. Vaihto kerran Lahdessa olisi parempi kuin nykyjärjestely, mutta paras olisi että päivittäin ajettaisiin aamuin-illoin vuoropari Pietariin suoraan Tampereelta, joko itsenäisenä junana tai sitten kytkien tämä juna yhteen Helsingistä tulevan kanssa Lahdessa.