Stadtbahn niin, että keskustassa mennään tunnelissa ja pääreittejä on jonkin verran eristetty, mutta tasoratkaisuja on linjojen päissä 20-25 minuuttia. Stadtbahn kadulla 30-50 minuuttia. Katuversion ajoaika riippuisi paljon liikennetilanteesta, 50 minuuttia on huonoimman talvisen pyrypäivän arvio.
Kaipaan näihin perusteluita. 5 minuutin ero pinta- ja tunneliratkaisun välille on uskottava, koska tunneliratkaisussa on vain puolet tai joka kolmas pysäkki. Eli vaunujen ajoaikaa on vähennetty saavutettavuuden kustannuksella. Mutta se, että tarjoat 50 min. on minusta yhtä uskottavaa kuin Rainerin väite nelosen ja kympin ajoajoista.
Kun Helsingissä ei olisi metroa, raitioliikennettä olisi saanut kehittää kuten muualla Euroopassa, eikä sitä olisi jäädytetty 1940-luvun tasolle. Hankittiinhan 1950-luvulla multippeliajokelpoista kalustoa, jolla olisi muodostettu 60-metrisiä junia (2 moottorivaunua ja 2 perävaunua), mutta koskaan niitä ei multippeliajossa saanut käyttää. Raitiovaunukaistat sentään erotettiin omiksi kaistoikseen jopa metrosta huolimatta, joten miksi niin ei olisi ollut tässä metrottomassa Helsingissäkin.
Minäpä väitän, että Roihuvuoresta ostarin liepeiltä pääsisi Kaivokadulle vähintään 18 minuutissa, vuoden- ja vuorokauden ajasta riippumatta. Matka on 9 km joten keskinopeus on 30 km/h. Tunneliratkaisu voisi tiputtaa tästä pari minuuttia, koska Sörkästä lähtien olisi vain joka toinen pysäkki. Käytössä on ratikkakaista ja eurooppalaiset valoetuudet. Pysähdytään vain pysäkeillä ja niiden välillä ei ole tarpeen väistellä autoja tai kuorma-autojen peilejä, jarruttaa vaihteisiin tai turhiin zikzak-mutkiin. Raitiovaunut on aina tehty toimimaan kuralätäkössä, joten lumi, vesi tai sohjo eivät vaikuta. Eivät ole vaikuttaneet koskaan. Eivätkä vaikuta autotkaan vaihteita tukkimalla tai pysäköimällä radalle, mikä on raitioliikenteen nykyinen talviongelma.
Mistäkö lähde tälle vätteelle?
Reittioppaasta! Vertailu nykyaikaan on myös kiintoisa, sillä
sama matka kestää iltaruuhkassa metron kanssa 28 minuuttia. (Saapas nähdä, kauankohan linkit pelaavat.)
Tunnelihuuma ei Euroopasta loppunut vielä 1980-luvulla vaan vasta 1990-luvun loppupuolella.
Mihinkähän tämä väite perustuu? Minun lähteideni mukaan Stadtbahneja perustettiin 1970-luvulla. Vain yksi Saksan Stadtbahneista, Düsseldorfin tunneli, avattiin 1981. 1980-luvulla alkoi raitioliikenteen renessanssi. Metroja on sen aikana avattu muutamia, raitioteitä kymmeniä.
Kuva kertoo.
Tunnelirakentamisen vähenemiseen on ollut minusta muutamakin eri syy.
Kaikki kaupungint eivät tosiaankaan kasvaneet miljoonakaupungeiksi, mutta muuten selityksesi menevät pahimmillaan päinvastaisiksi todellisuuden kanssa. Ei tunneleita paljoa rakennettu, koska ymmärrettiin, että ne olivat kalliita eikä niistä ollut hyötyä vaan pikemminkin haittaa. Kulunvalvontatekniikan kehittymisellä 1950-luvulla tuskin lienee merkitystä tunnelirakentamisen vähenemiselle, kun Stadtbahnien tunnelirakentamisen kausi oli 1960-luvulta 1970-luvun loppuun. Keskustojen kehityksessä ja joukkoliikenteen kulkumuoto-osuudessa sinulla menevät syyt ja seuraukset sekaisin. Autoistuvien kaupunkien keskustat lähtivät näivettymään. Tunnelijoukkoliikenne ei siitä pysäyttänyt vaan pikemminkin edisti. Tämä huono kehitys saatiin loppumaan pintaliikenteeseen tukeutuvalla kävelykeskustakehityksellä. Se käänsi joukkoliikenteen käytön nousuun, kun tunneliratkaisut eivät siihen kyenneet.
Raitioliikenteen renessanssin aikana 1980-luvulta lähtien on tehty Euroopassa muutamia tunneliratkaisuja. Joissain tapauksissa ne voivat olla perusteltujakin, mutta ainahan tehdään myös virheitä, kuten Helsingissä ja Espoossakin tehdään. Se, että joku tekee virheen ei tarkoita sitä, että virheellinen ratkaisu muuttuu toteutettaessa oikeaksi ja siitä pitäisi ottaa mallia. Tietenkin on rehellisyyden nimessä todettava sekin, mitä opettaa sananlasku miljoonasta kärpäsestä ja lehmänlannasta. Siis ei se, että 1980-luvulta lähtien on avattu 80 uutta raitiotietä tee raitiotiestä hyvää. Hyväksi sen tekevät raitioliikenteen ominaisuudet. 80 uutta raitiotietä ja vain muutama metro ovat seuraus, eivät syy.
Antero