Matkustajaliikenteen vapautuminen

Ruotsissa siis joukkoliikennettä kehitetään mahdollistamalla valtionrautateiden entisen kaluston jatkokäyttö. Eräässä toisessa maassa käyttökelpoista kalustoa romutetaan.
 
Se toinen maa lienee aivan "yllättäen" Suomi. Käyttökelpoinen romutettava kalusto käsittää esimerkiksi verureista Dv12 -sarjan, sähkömoottorijunista Sm 1 -sarjan ja vaunukalustosta etenkin siniset vaunut.

Tähän voi tietenkin vastata, että niistä osahan on huonossa kunnossa. Sitä en kiellä, mutta ei mikään kalusto itsestään rapistu käyttökelvottomaksi, vaan ylläpidon laiminlyönnin vuoksi. Kyseistä menetelmää on täällä sovellettu tuloksellisesti vuosikymmeniä romutettavaksi suunnitellun kaluston osalta. (Mm. Dm 7-9, Dr 13 jne.) Kun kalusto on sitten huonossa kunnossa, niin on helppo sanoa, että nämä ovat "vanhaa" ja huonokuntoista kalustoa joka pitää vaan ehdottomasti romuttaa, eikä missään nimessä myydä kellekään.

Dv 12 -sarjasta on poistettu vetureita "vähentyneen tavaraliikenteen vuoksi". (Samaan aikaan monille teollisuuslaitoksille ei ole edes jätetty tarjousta rautatiekuljetuksista).

Lisäksi Sm 1 -junilla on tällähetkellä menossa täysin suunniteltu loppuunajo. Käytännössä vain telejä ja muuta täysin välttämätöntä ylläpidetään, mutta muuten annetaan korin ja tekniikan rapistua. Sisätilat ovat nuhjuisia, väliseinät halkioilla +kaikenlaisia popniittivirityksiä, ikkunat huurussa ja naarmutettuina, usein kompressorin laakerit lopussa, (jonka vuoksi käydessään ravistaa moottorivaunua), maalaus välillä todella irvokkaassa kunnossa (lohkeamia ja naarmuja), jonka vuoksi ruostetta itkee monesta paikkaa. Eroa voi verrata hyvin Sm 2:iin. Ne kun ovat vielä normaalin ylläpidon piirissä.

Myös sinisillä vaunuilla muu, kuin välttämätön ylläpito on lopetettu. Vuonna 1973 Pasilan konepajan vaunujen korroosion kestoa perannettiin merkittävästi, eli vaunut ovat (jos haluttaisiin) erittäin pitkäikäisiä. (Valmetin vaunut olivat jo alunperin tehty korroosiota hyvin kestäviksi).
Kuitenkin tällä hetkellä romutetaan jo aivan Suomen uusimpia 1980 -luvun sinisiä vaunuja. Samaan aikaan Ruotsissa saneerataan 1940-luvun vaunuja. (Eräs tuttuni kehui matkustaneensa Ruotsissa yöjunalla, jonka uusin vaunu oli vuodelta 1953. Täällä vastaavasti jo 1970 -luvun vaunut ovat jo todella harvinaisia). Kyllä ne ruotaslaiset ovat vaan niin hulluja, kun eivät ole ymmärtäneet romuttaa kalustoaan vaan vielä saneeraavat sitä!

Jos olisi halua, voi vaunujen käyttöikää pidentää saneeraamalla tai vaikka vain maalata autuaaseen vihreään, kuten EFits ja Fots -vaunut. Joku muistanee vielä (1989 ja 1994) saneeratut vaunut Eiu 27067 ja Einu:t 27187 ja 27189. Mitäs niille nykyään kuuluu? Aivan oikein, romutettu tietenkin. (Toki Einu:jen alipaine-WC:t olivat usein epäkunnossa, mutta se ei ole syy romuttaa vaunua). Sinisten vaunujen ainoa vikahan on oikeastaan käsin suljettavat ovet. Se, miksi niitä ei muuteta (ja miksi muutetut vaunut on romutettu) kertoo jotain omistajasta. Lisäksi EFiti 23664:ään on tehty muutostyönä liukuovet, mutta minulla ei ole varmuutta onko se jo romutettu vai vielä ajossa. Olisihan syytä hävittää viimeinenkin todistuskappale. :twisted:

Rk -ravintolavaunut (27809-27820) ovat esimerkki, kuinka vaunuja voi modernisoida ajan vaatimuksia vastaaviksi. Alunperin 1975-76 rakennetut Rkt saneerattiin 1996-98. Niiden koko sisustus rakennettiin uudestaan, saivat IC-värit ja niille tehtiin nopeudennosto 160km/h:iin. (Siitäkin huolimatta, että liikenneministerikin on kertonut, ettei sinisille 140 km/h -vaunuille voi tehdä nopeudennostoa. Ja tällävälin Saksassa ajetaan Minden-Deuz -teleillä 200 km/h). Nyt romutetaan saman sarjan uudempia 1982-86 rakennettuja Rkt -vaunuja. Niitä kun ei vaan yksinkertaisesti voi saneerata.

Suomessa käyttökelpoinen kalusto siis monopoliyhtiön intressien vuoksi hävitetään. Tällä on hallintaneuvoston, liikenneministerin ja siten koko eduskunnan hyväksyntä, sillä "asiantuntija" eli VR kertonut, että näin on toimittava. Ja sehän onkin absoluuttunen totuus.

Kuinka ollakaan, Sm 1:set (poislukien 6X01) ja siniset vaunut eivät juhli juhlavuotta, toisinkuin muu tarroitettu vaunukalusto. Ei liene sattumaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos seikkaperäisestä vastauksesta. Hyvin useaan kohtaan kuitenkin tekisi mieli liittää perään "[citation needed]". Tuollaisenaan viesti on kovin mustavalkoinen. On kuitenkin niin, että kaluston elinkaaren aikana jossain vaiheessa tulee piste, jolloin ajan oloon tulee edullisemmaksi ostaa uutta kalustoa, kuin ylläpitää vanhaa. Tähän laskelmaan kun otetaan - ja pitääkin ottaa - mukaan matkustajien käsitykset kaluston houkuttelevuudesta.
 
Tuollaisenaan viesti on kovin mustavalkoinen. On kuitenkin niin, että kaluston elinkaaren aikana jossain vaiheessa tulee piste, jolloin ajan oloon tulee edullisemmaksi ostaa uutta kalustoa, kuin ylläpitää vanhaa. Tähän laskelmaan kun otetaan - ja pitääkin ottaa - mukaan matkustajien käsitykset kaluston houkuttelevuudesta.

Kannattanee myös huomioida, että trendinomaisesti ylläpito ja kunnostaminen on tullut vuosien kuluessa yhä kalliimmaksi ja uuden kaluston rakentaminen on suhteessa halvempaa. Tämä johtuu sekä työvoimakustannusten noususta että valmistustekniikan kehittymisestä. Vanhojen vaunujen kunnostaminen on varsin käsityövaltaista työtä ja osillekaan ei ole valmista alihankintaketjua.

Vanhan kaluston huolto vaatii vielä usein enemmän työtä. Otetaan esimerkki automaailmasta. 1960-luvun autoja piti huoltaa muutaman tuhannen kilometrin välein ja huoltamoita oli tosi paljon tien varsilla. Nykyään autolla ajaa ensimmäiset 100 000 kilometriä, öljynvaihdoilla. Toki junat eivät ole autoja ja rautatieliikenteessä on vähän erilaista kalustoa, mutta kyllä uuden kaluston säännöllinen huoltotarve on silti paljon pienempi kuin vanhan.

Usein on taloudellisesti parempi romuttaa (ja samalla myös kierrättää materiaalit) vanhojen junat ja korvata ne uudemmalla kalustolla.
 
GT8N:n teksti on täyttä asiaa.
Mielenkiinnolla odotan, mitä käy esimerkiksi Sm2 junille sitten kun HSL:n lähijunaliikenne viiden vuoden päästä kilpailutetaan, jos VR häviää, menevät ne nykytoimintatapojen mukaisesti romuksi.
 
Mielenkiinnolla odotan, mitä käy esimerkiksi Sm2 junille sitten kun HSL:n lähijunaliikenne viiden vuoden päästä kilpailutetaan, jos VR häviää, menevät ne nykytoimintatapojen mukaisesti romuksi.

Kuinka suuri osa liikenteestä on mahdollista hoitaa Sm5-sarjalla? Eikö VR:n omistamia junia tarvita joka tapauksessa tuon kilpailuttamisen jälkeenkin, kun sopivaa kalustoa ei mistään kovin nopeasti tule lisää?
 
Kyllä muuallakin luovutaan vanhemmasta kalustosta. Esimerkiksi Tukholman lähijunaliikenteessä pitkän päivätyön tehneet X1-junat (jotka ovat Sm1:sen aikalaisia) poistettiin käytöstä viime vuonna ja viimeiset yksilöt odottavat romutusta. Saksassa puolestaan DB AG:n sähkömoottorijunasarjan, BR420, viimeisiä yksilöitä ollaan poistamassa ensi vuoden kuluessa.

Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi rantaradan lähijunat, S-U-Y-E-L, kaipailisivat jo modernimpaa ja ennenkaikkea esteetöntä junakalustoa. Tässä eräänä päivänä katselin kun lukemattomia lastenvaunuja punnerrettiin sellaisiin. Sm5-kalusto on aivan ylivoimaista käyttömukavuutensa suhteen tähän verrattuna.

http://en.wikipedia.org/wiki/SL_X1

http://de.wikipedia.org/wiki/DB-Baureihe_420
 
Paikallaan lienee myös todeta, että Ruotsissa yhä käytössä olevat huomattavan iäkkäät vaunut (1940-50-luvuilta) ovat makuuvaunuja, lepovaunuja, ravintolavaunuja, matkatavaravaunuja ja erikoisvaunuja (suomalaisittain A-vaunuja). Saman ikäiset istumavaunut ovat sen sijaan historiaa. Jos tarkkoja ollaan, meillä Suomessa politiikka on olennaisesti aivan sama siinä mielessä, että kakkosluokan istumavaunujen elinkaari on muita vaunuryhmiä lyhyempi. Siniset kakkosluokan vaunut katoavat vähitellen, mutta makuuvaunuilla on edessä vielä jonkinmoinen tulevaisuus sesonkijunissa, ex-sinisiä ravintolavaunuja käytetään IC-junissa. Sinisiä matkatavaravaunuja (Fots ja EFits) on maalattu vihreisiin väreihin. Salonkivaunujakaan ei ole kovin suuressa mittakaavassa vaihdettu uusiin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

---------- Viesti lisätty kello 14:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:07 ----------

Samoin Dv12-sarjan romutuksen tapauksessa en ole aivan vakuuttunut siitä, että VR toimii ainakaan erityisen poikkeuksellisesti. Vetureita on poistettu noin kymmenen kappaletta, ja saneerausprojektit vetureille ovat olleet mittavia. Ruotsissa vastaavissa tehtävissä toimiva T44-dieselveturityyppi ei taida olla yhtä onnekas. Siitäkin sarjasta on osa vetureista romutettu, muille toimijoille lienee koskaan myyty vain yksi veturi LKAB:lle ja yksi NSB:lle (sekin LKAB:n vaihtoveturina malmiradalla nykyisin). Lisäksi vain vuonna 1977 tai myöhemmin valmistuneita vetureita on kelpuutettu saneerattaviksi sarjaan Td. Jos VR olisi seurannut samaa logiikkaa Suomessa, 25-sarjan ja 27-sarjan Dv12-vetureiden elinajanodote olisi aika lailla heikompi kuin on nyt. Se relevantti ero Ruotsiin ja sen täysin avattuihin rautatiemarkkinoihin nähden tietysti vallitsee, että meiltä puuttuvat vanhahkot hajasarjat käytöstä, kun yksityisiä toimijoita ei ole. Vielä. Ratarahti Oy:n kaupallinen liikennöinti valtiollisella rataverkolla lienee kuitenkin vain ajan kysymys. Heidän kalustonsa on hyvin samantapaista kuin yksityisten ruotsalaisten. Vanhoja valtiollisten rautateiden ja teollisuuslaitosten dieselvetureita, siis.
 
Osittain vanhan vaunukaluston poistovauhtiin Suomessa myös vaikuttaa se, että valtio on käytännössä pakottanut VR:n hankkimaan paljon uutta kalustoa Transtechia tukeakseen. Jos VR olisi itse saanut päättää hankinnoista, vanhoja vaunuja olisi käytetty jonkin verran pidempään.
 
Veit sanat suustani. Koskee erityisesti makuuvaunuja, joita meillä muutoin olisi vain 20 kaksikerroksista. Se on pienempi määrä kuin mitä Ruotsiin on hankittu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana uusia makuuvaunuja. Vanhan makuuvaunukaluston käyttö on sielläkin rajattu pitkälti sesonkijuniin ja toissijaisiin yhteyksiin.
 
Romuttamisesta ja saneerauksesta olen kinannut aikaisemminkin, mutta sanon nyt tämänkin keskustelun perusteella, että ei muutamia esimerkkejä esitellen voi sanoa, että jompi kumpi on parempi. Tlajusen tapaan ”citation needed” koskee myös romuttamista puolustavia esimerkkejä. Ja toisaalta, NGT8:n mainitsema esimerkki Dv12-sarjasta on itse asiassa esimerkki siitä, miten saneeraus on ollut ”kannattavaa”, kun niin on vain haluttu. Mitä taas tulee Transtechin elättämiseen, niin eiköhän ihan rehellisesti ottaen yhtä lukuunottamatta kaikki vaunutilaukset Transtechille ole tapahtuneet VR-Yhtymän omasta aloitteesta.

Se, onko kannattavampaa ylläpitää vanhaa vai tilata uutta, on jotakuinkin tapauskohtaista. Jos konstruktio on epäonnistunut, sarja menee romuksi nopeasti. Onnistuneella rakenteella on ansaittu pitkä ikä. Mutta sellaisenkin kohtaloksi saattaa koitua käyttövaatimusten muuttuminen.

Matkustusmukavuuden perään en huutele romutusperusteena. Sisustuksen uusiminen on helppoa, halpaa ja nopeata. Sama pätee ulkokuoreen. Vihreällä teippauksella VR-Yhtymä on nytkin luonut uuden imagonsa. Vai olisiko pitänyt vaatia, että teippauksen sijasta on ostettava uudet vaunut?

Ja toinen puoli on siinä, että kivat värit ja mukavat penkit eivät lohduta, jos junaa ei tule tai ole ollenkaan. Ulkonäköjutut ovat tärkeitä vasta sen jälkeen, kun palvelu toimii muuten.

Antero
 
VR toki toteuttaa omaa linjaansa kalustohankinnoissa ja -poistoissa mutta miksi romutettavaksi päätetty (virasto-VR:ltä peritty ja veronmaksajien kustantama) kalusto romutetaan, eikä siirry kalustokalustoyhtiöön on mielenkiintoinen juttu. Yhtä mielenkiinoinen on myös se seikka, että kuntayhtymiltä ja yksityisiltä matkustajaliikenteen operaattoreilta on liikenneviraston rataverkolla liikennöinti kielletty lain nojalla.

Hyvin useaan kohtaan kuitenkin tekisi mieli liittää perään "[citation needed]". Tuollaisenaan viesti on kovin mustavalkoinen.
Tämän asian näen enemmän kuin mustavalkoisesti. Onhan kyse viimekädessä kanslaisille ja yrityksille tuotettavista ja tuottamatta jätettävistä raideliikennepalveluista.

Ei tästä foorumista tarvitse ehkä kuitenkaan kirjoitusasultaan mitään wikipediaa tehdä, mutta edellisen viestini lähteiksi voin mainita mm. Svenska lok och motorvagnar med personvangnar (2009), Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto (1996) Resiina -lehdet 1/2002 ja 2/2002 ja omat muisitiinpanot.

Kyllä muuallakin luovutaan vanhemmasta kalustosta. Esimerkiksi Tukholman lähijunaliikenteessä pitkän päivätyön tehneet X1-junat (jotka ovat Sm1:sen aikalaisia) poistettiin käytöstä viime vuonna ja viimeiset yksilöt odottavat romutusta.

On kuitenkin syytä muistaa, että X1:llä oli varsinkin alkuvuosina merkittäviä ongelmia. Esim. alunperin t-bana vaunujen kaltaisen ilmanoton vuoksi pöllyävä lumi kulkeutui suoraan ratamoottoreihin ja oli huomattava ongelma. Vaunusarja oli myös muuten ilmeisen epäluotettava, vaikka siihen tehtiin vuosien saatossa lukuisia muutostöitä. Sm 1 -junat ovat puolestaan olleet koko ikänsä huomattavasti parempi ja luotettavampi konstruktio, jota ruotsalaisetkin hämmästelivät jo 1970-luvulla.

Paikallaan lienee myös todeta, että Ruotsissa yhä käytössä olevat huomattavan iäkkäät vaunut (1940-50-luvuilta) ovat makuuvaunuja, lepovaunuja, ravintolavaunuja, matkatavaravaunuja ja erikoisvaunuja (suomalaisittain A-vaunuja). Saman ikäiset istumavaunut ovat sen sijaan historiaa. Jos tarkkoja ollaan, meillä Suomessa politiikka on olennaisesti aivan sama siinä mielessä, että kakkosluokan istumavaunujen elinkaari on muita vaunuryhmiä lyhyempi. Siniset kakkosluokan vaunut katoavat vähitellen, mutta makuuvaunuilla on edessä vielä jonkinmoinen tulevaisuus sesonkijunissa, ex-sinisiä ravintolavaunuja käytetään IC-junissa. Sinisiä matkatavaravaunuja (Fots ja EFits) on maalattu vihreisiin väreihin. Salonkivaunujakaan ei ole kovin suuressa mittakaavassa vaihdettu uusiin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Tässäkin tilanne on kuitenkin hullunkurinen Ruotsiin nähden. Toki merkittävästi on poistettu juuri toisen luokan päivävaunuja (Eit, Eift, Eip), mutta samalla hukataan tai on jo hukattu muita vaunusarjoja huomattavasti. Nythän romutetaan juuri uusimpia 1980-luvun "erikoisvaunuja" eli CEmt, Rkt, EFit ja Fot -sarjoja. Kun Suomessa jäljelläolevat "erikoisvaunut" ovat käytännössä 1970-1980 -luvuilta, niin samalla logiikalla täällä pitäisi poistaa jo 1990-2000 -lukujen tavallisia päivävaunuja! Tähän pisteeseen ei kuitenkaan romutusinnossa ole vielä päästy.

Väitän, että jos kaikki hukattava kalusto menisi kalustoyhtiöön, löytyisi kilpailijoilla varmasti niille käyttöä ihan sellaisenaan tai saneerattuna. Nyt se on kuitenkin laitonta.

Osittain vanhan vaunukaluston poistovauhtiin Suomessa myös vaikuttaa se, että valtio on käytännössä pakottanut VR:n hankkimaan paljon uutta kalustoa Transtechia tukeakseen. Jos VR olisi itse saanut päättää hankinnoista, vanhoja vaunuja olisi käytetty jonkin verran pidempään.

Kun "uusi juna-aika" koitti ja sisämaan yöjunaliikenne loppui, hävitti VR pikavauhtia ensimmäisen rakennussarjan CEmt-makuuvaunut (24001-24040). Myöhemmin oli ministereillekin helppo perustella, että liikennettä ei voi enää aloittaa uudelleen, koska siihen tarvittavaa kalustoa ei ole. Tämä siis tapahtui aiemmin, kuin valtio määräsi VR:n hankkimaan Edm-vaunuja. Siten "sinisten vaunujen pelastaja" päätti, että se keskeyttää uudemman CEmt -sarjan (24041-24114) saneerauksen ja alkaa poistamaan uudemman sarjan vaunuja. Se siitä "halusta".

Se, että yöjunat myydään loppuun usein jo päiviä ennen junan lähtöä (ja sesonkeina vielä aiemmin) kertoo siitä, että tarjota ei kohtaa kysyntää. Tässä valossa makuuvaunujen romuttaminen on vielä kyseenalaisempaa. Uuden kaluston hankkiminen ei ole mikään automaattinen syy hukata vanhempaa kalustoa, vaan loisi nimenomaan mahdollisuuden vastata kysyntään sekä palauttaa liikenteen entinen laajuus. Tosin kun halua ei ole niin "ylimääräinen" kalusto hävitetään.
 
On kuitenkin syytä muistaa, että X1:llä oli varsinkin alkuvuosina merkittäviä ongelmia. Esim. alunperin t-bana vaunujen kaltaisen ilmanoton vuoksi pöllyävä lumi kulkeutui suoraan ratamoottoreihin ja oli huomattava ongelma. Vaunusarja oli myös muuten ilmeisen epäluotettava, vaikka siihen tehtiin vuosien saatossa lukuisia muutostöitä. Sm 1 -junat ovat puolestaan olleet koko ikänsä huomattavasti parempi ja luotettavampi konstruktio, jota ruotsalaisetkin hämmästelivät jo 1970-luvulla.

Sm1:ä ja Sm2:ä pysähtelee radoille talvella aika säännöllisesti sähkövikojen vuoksi. Eli nuo ovat myös aika epäluotettavaa talvikalustoa ja ne on kyllä syytä korvata uudella kalustolla.

Muutenkin nuo vaikuttavat ihan romuilta nyt kun Sm5 on vertailukohtana. Korkea lattiakin noissa vanhoissa junissa on, mitä nopeammin Sm1 ja Sm2 junat poistetaan, sen parempi.



---------- Viesti lisätty kello 22:02 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 21:44 ----------

. Mitä taas tulee Transtechin elättämiseen, niin eiköhän ihan rehellisesti ottaen yhtä lukuunottamatta kaikki vaunutilaukset Transtechille ole tapahtuneet VR-Yhtymän omasta aloitteesta.

Käsittääkseni noita tilauksia, joissa valtio on ollut vaikuttamassa on enemmän. Ainakin kaikki makuuvaunutilaukset, yksi kaksikerrosvaunutilaus ja varsin mahdollisesti viimeisinkin ravintolavaunutilaus ovat olleet enemmän tai vähemmän valtion sanelemia.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös