Tässä ketjussa on kaksi varsin epärakentavaa asennetta, jotka toki ovat ennenkin esiintyneet foorumilla:
- Halutaan kieltää "sopimattomien" ulkomaisten kokemusten soveltaminen Helsingin seudulle ja sallia vain "sopivien" ulkomaisten kokemusten hyödyntäminen.
- Muutetaan Helsingin seudulla nykyisin toteutetut raideliikenteen ratkaisut normatiivisiksi: näistä vaihtoehdoista tulee tulevaisuudessakin valita
Korostaisin itse sitä, että joukkoliikennettä kehittäessä on tärkeää koota laajasti kokemuksia eri puolilta ja erilaisista kaupungeista. Esimerkiksi Helsinki voi oppia myös sitä merkittävästi pienemmistä kaupungeista kuten Freiburgista ja Baselista (miten kehittää metristä raitiotietä) kuin merkittävästi suuremmistakin kuten Pietarista (miten korruptio ja autoliikenteen etusijalle asettaminen on joukkoliikenteen suurin uhka).
Petterin listaan:
Jos laittaa raideliikennevälineitä, järjestykseen tulee ainakin 5 ryhmää.
Ratikka katuverkossa
Ratikka katuverkossa etuuksilla ja omalla kaistalla
Helsingin metro tai A-, M- tai I-juna
Taajamajuna(K- E- L- R- H- Z-)
Intercity tai Pendolino
Kaikille noille löytyy oma paikkansa. Ne on vaan tarkoitettu eripituisille matkoille.
peruskommentti:
Helsingin seudulla pyritään aina nykyisten ratkaisujen (metro ja VR Oy:n monopoli) kalleuden puolustelemiseksi tehokkaasti unohtamaan, että kaikki eri kaupunkiraideliikenteen muodot (paikallisjuna, metro ja raitiotie) ovat saman teknologian eri sovelluksia. Ks. Wikipedia - artikkeli
kaupunkiraideliikenne
Paikallisjuna on tarkoitettu liikenteeseen yleisen rautatieliikenteen rataverkolla
Raitiotie on tarkoitettu liikenteeseen katuverkolla
Metro on kokonaan muusta liikenteestä erotettu ratkaisu
Niistä voidaan tehdä yhteensopivia, jos halutaan.
Yhteensopivin ratkaisu on katukelpoisten ja suorituskykyisten vaunujen käyttäminen kaupunkiraideliikenteen kalustona. Tällaiset vaunut voivat kulkea sekä katuradalla, eristetyllä radalla että yleisen liikenteen rautateillä (duoraitiovaunut). Tällaiset vaunut soveltuvat kaikkeen raideliikenteeseen jossa tarvittava huippunopeustaso on 100 km/h tai alle.
Sitä nopeampaan liikenteeseen eli pidempimatkaiseen taajamaliikenteeseen sekä pikajunaliikenteeseen ei ole katukelpoista kalustoa tarjolla.
Linjanopeuden ratkaisevat pysäkkiaika, etuudet, kiihtyvyys ja huippunopeus. Sillä, onko vaunun nimi "metro", "Sm4" tai "raitiovaunu" ei ole merkitystä kun nämä ominaisuudet ovat samat.
Katukelpoisen kaluston eristäminen muusta liikenteestä on oleellisesti edullisempaa kuin katukelvottoman metrokaluston. Turvallisuusharkinnan mukaan voidaan sallia esimerkiksi laituripolut asemilla (kuten Göteborgin muuten eristetyillä radoilla) tai tasoristeykset autoliikenteen kanssa. Samoin katukelpoisen kaluston geometria mahdollistaa oleellisesti edullisemmat ratkaisut.
Helsingin seudulla ajankohtaisimpia yhdistämisratkaisuja ovat:
- Helsingin metron ja lähijunaliikenteen yhdistäminen Kombi-pisara - ratkaisulla
- Nykyistä paremmin etuuksin varustettujen pikarataosuuksien toteuttaminen 1000 mm raitiotielle, esimerkiksi Raide-Jokeri, Viikki, Laajasalo, Haaga-Pitäjänmäki - suunta, Maunulan suunta jne.
Näiden asioiden selvittämistä on pyritty estämään, koska ne uhkaavat:
a) Kalliita ja hyödyltään kyseenalaisia metroinvestointeja, varsinkin Töölön - Pasilan - Viikin metroa
b) VR Oy:n monopolia
Petterin kommentteihin vielä yksi tärkeä näkökohta.
Pikarata voidaan tehdä katukelpoiselle vaunulle olennaisesti edullisemmin kuin metromitoitetulle.
Göteborgista pari esimerkkiä:
- Angeredin / Bergsjön suunnan raitiotie ohittaa rautatiekäytävää hyödyntävää pikarataa pitkin viisi pysäkkiä. Ohitusraide maksaa vähemmän kuin yksi metroasema.
- Suunniteltu Järntorget - Brunnsparken - yhteys Operalänken ohittaa yhden pysäkin sisältävää rataa pitkin 3 - 5 pysäkkiä.
Sekä pikaradalla että tavallisella radalla voidaan käyttää samanlaisia vaunuja.
Pikarataosuuksien hinta on molemmissa tapauksissa halvempi kuin yksi Helsingin metroasema.