Vs: Automaattinen metro
Eikä sinänsä ole mitään syytä, miksei voimakas hajautuminenkin voisi jatkua. Taloudellisesti ja kehityksessä selvästi Eurooppaa edellä olevassa USA:ssa maankäyttö on kaupungeissakin keskimäärin huomattavasti Eurooppaa hajautuneempaa. Eurooppalaisilla arvoilla mitattuna maankäytön hajautuminen tuo paljon ei-toivottuja ilmiöitä, mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö kehitys siihen suuntaan voisi jatkua.
Suomessa kuntien itsenäisyys johtaa kaupunkiseuduilla siihen, että kunnat kilpailevat keskenään asukkaista ja siksi esim. Espoo ja Vantaa yrittävät tarjota parastaan, minkä seurauksena niihin rakennetaan jatkuvasti lisää lähiöitä. Lähiö raskaan raideliikenteen varrella on parempi kuin lähiö bussiliikenteen varassa. Helsinki taas ei ole kyennyt tarjoamaan uusia asuntoja sitä tahtia mitä kysyntää on, joten luonnollisesti kasvu hakeutuu sitten naapurikuntiin.
Suomalainen konsensuspolitiikka vaikeuttaa myös kantakaupungin laajentamista tiivistämällä sen reuna-alueita. Helsingissähän pyritään siihen nyt valmisteilla olevassa yleiskaavassa ja naapurikuntia ei miellytä, että kaupunkibulevardit heikentäisivät Helsingin keskustan saavutettavuutta heidän asukkailleen. Helsingille taas voi olla vaikeaa toteuttaa kaupunkibulevardeja, jos naapurikunnat vastustavat niitä voimakkaasti, koska isot liikenneratkaisut tällä seudulla ovat tyypillisesti syntyneet konsensuspäätöksinä.
Oslo itse kertoo olevansa Euroopan nopeiten kasvava kaupunki. Ainakin myös Wien kertoo kasvavansa hyvin nopeasti.Voin toiste yrittää kaivaa vähän dataa, mutta äkkiseltään väitän, että Tukholma ja Oslo ovat molemmat Helsinkiä edellä.
Nurmijärvi-ilmiö ja kantakaupungin tiivistäminen eivät tietenkään ole ainoita vaihtoehtoja, vaan välistä löytyy paljon muutakin. Helsingin seudulla on pitkään rakennettu lähiöitä lähemmäksi kuin kehyskuntiin ja Nurmijärvi-ilmiön laannuttua se vaikuttaisi taas olevan vallalla oleva maankäytön laajenemisen muoto.Mutta kun se nurmijärvi-ilmiö ei voi jatkua. Pitää tiivistää, ja pitää rakentaa lähemmäs kantakaupunkia.
Eikä sinänsä ole mitään syytä, miksei voimakas hajautuminenkin voisi jatkua. Taloudellisesti ja kehityksessä selvästi Eurooppaa edellä olevassa USA:ssa maankäyttö on kaupungeissakin keskimäärin huomattavasti Eurooppaa hajautuneempaa. Eurooppalaisilla arvoilla mitattuna maankäytön hajautuminen tuo paljon ei-toivottuja ilmiöitä, mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö kehitys siihen suuntaan voisi jatkua.
Suomessa kuntien itsenäisyys johtaa kaupunkiseuduilla siihen, että kunnat kilpailevat keskenään asukkaista ja siksi esim. Espoo ja Vantaa yrittävät tarjota parastaan, minkä seurauksena niihin rakennetaan jatkuvasti lisää lähiöitä. Lähiö raskaan raideliikenteen varrella on parempi kuin lähiö bussiliikenteen varassa. Helsinki taas ei ole kyennyt tarjoamaan uusia asuntoja sitä tahtia mitä kysyntää on, joten luonnollisesti kasvu hakeutuu sitten naapurikuntiin.
Suomalainen konsensuspolitiikka vaikeuttaa myös kantakaupungin laajentamista tiivistämällä sen reuna-alueita. Helsingissähän pyritään siihen nyt valmisteilla olevassa yleiskaavassa ja naapurikuntia ei miellytä, että kaupunkibulevardit heikentäisivät Helsingin keskustan saavutettavuutta heidän asukkailleen. Helsingille taas voi olla vaikeaa toteuttaa kaupunkibulevardeja, jos naapurikunnat vastustavat niitä voimakkaasti, koska isot liikenneratkaisut tällä seudulla ovat tyypillisesti syntyneet konsensuspäätöksinä.