Koska tutkimusnäyttöäkin on, niin voisit tietysti viitata siihen.
Tässä lainaus HSL:n viimeisimmän joukkoliikenteen kaluston laatututkimuksen
esityksestä: "Erot eri bussiliikennöitsijöiden välillä ovat kaventuneet pieniksi". Asiakastyytyväisyystutkimuksessa näyttää olevan sama trendi.
Vanha maine ei tietysti karise helposti.
Tässä Nobina-keskustelussa on ainakin osittain kuitenkin kyse eri asiasta – eihän autoilijoilta kysellä, millaisina he kokevat eri bussiliikennöitsijät, ja nythän keskustelemme ainakin osittain juuri siitä. Kuten yllä totesin, yhden haitta on toisen etu, eli kiireettömälle bussimatkustajalle tuo kuhniminen on hyväkin asia, muille tienkäyttäjille sitten taas ei.
Oliskos tuosta asiasta tutkimustietoa, kun tuo väite muuten tuntuu tyypilliseltä heitolta, joita täällä somessa viljellään ?
Tämä on niin klassinen nettikeskusteluheitto, etten voi kuin nauraa. Ihanko oikeasti vänkäät nyt, että pitää olla tutkimus siitä, millä tavalla bussiliikennöitsijät palkitsevat ja sanktioivat kuljettajia ajotyylistä?
Ehdotan, että odottelet kunnes Vristo joko vaihtaa alaa tai siirtyy eläkkeelle. Hänellähän on paras ja tuorein tieto nyt kahdesta eri liikennöitsijästä, mutta kuten vanha viisaus sanoo, jonka leipää syöt, sen lauluja laulat. Ei siis kannata vielä kysellä. Itse luotan paitsi omiin satunnaishavaintoihini auton ratin takaa, myös mm. siihen toisella firmalla työskentelevään bussinkuljettajaan, joka pitää minun väitettäni hidastelevasta Nobinasta oikeana.
Matkusta[n] päivän aikana useasti joskus jopa 15 joukkoliikennevälineellä enkä ole huomannut oleellista eroa Nobinan palvelutasossa.
On myös niin, että tuo kuhniminen ei taida välittyä samalla tavoin jalankulkijalle taikka bussimatkustajalle. Jos sinulla on autoilevia tuttavia, voisit pyytää heitä kiinnittämään asiaan huomiota ja saada sitä kautta puolueetonta, empiiristä tietoa.
Helsingin liikennettä suunnitellaan siten, että joukkoliikenne on etusijalla.
Ei kannata kuitenkaan Salomaankaan uskoa poliitikkojen juhlapuhelöpinää. Ei Helsingin liikennettä suunnitella siten, että joukkoliikenne on etusijalla. Sitä suunnitellaan sekametelisoppana, loputtomien kompromissien suona, jossa joka arpa joskus voittaa mutta useimmiten häviää. Kaikkein suurin valta on yksittäisellä liikennesuunnittelijalla ja heitähän on moneen lähtöön, monen eri sukupolven edustajia omine ihanteineen ja niin edelleen.
Tuo nimenomainen esimerkki eli tavanomainen kaksisuuntainen katu, yksi kaista suuntaansa, joka bussipysäkin kohdalla jaetaan liikenteenjakajalla kahtia erillisiksi ajoradoiksi, ei ole joukkoliikenteen suosimista. Ei siitä ole bussille mitään hyötyä. (Jopa voisi ajatella, että siitä on takana tulevalle toisen linjan bussille haittaakin, ainakin jos edustaa sitä näkökulmaa, että bussi on parempi kuin ratikka, koska bussi voi ohittaa pysäkillä seisovan bussin. Sellaistakin kirjoittelua on tällä foorumilla nähty.)
Tuollaisen järjestelyn tarkoitus on ainoastaan estää vastaantulevaa kaistaa pitkin tapahtuva bussin ohitus, jotta jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden ei tarvitse katua ylittäessään varautua siihen, että väärästä suunnasta tulee ajoneuvo. Ajatus on hyvä ja kaunis. Noiden ohitustilanteiden riskihän liittyy siihen, että jalankulkija ylittää kadun suoraan bussin edestä ja on silloin aika pahasti piilossa, joten se ohittava autoilija ei huomaa jalankulkijaa, ja sitten käy huonosti.
Suurimmaksi osaksi tuollainen pitkä liikenteenjakaja pysäkin kohdalla varmaan toimiikin ihan hyvin, mutta jalankulkijan on silti hyvä varautua siihenkin, että sieltä väärästä suunnasta sittenkin tulee joku sääntöjenvastaisesti. Liikenteenjakajan ansiosta näkyvyys on ainakin vähän parempi ja liikenteenjakaja luo myös turvatilan siihen kadun keskelle.
20 sekunnin odottamisesta menee autoilijan hermot ?
Ei toki. Enkä niin sanonutkaan, minkä varmasti huomaat, kun luet viestini uudelleen. Vaikka luonnollisesti kiinnitin huomiota siihen, miten kauan noin yksinkertaisessa asiassa oikein meni.
Ei tulisi Helsingin joukkoliikenteen kehittämisestä mitään, jos sitä ruvettaisiin suunnittelemaan autoilijoiden ehdoilla.
Tästä ollaan sentään samaa mieltä.
Minusta on tullut vuosien varrella kyyninen. [...] Sanotaanko vaikka niin, että mulle on kasvanut aika paksu nahka.
En yhtään ihmettele. Se on varmaan niin, ettei tuossa työssä kestä, ellei noin käy.
Toki tähän voi vaikuttaa myös asiakkaan toiminta. Osa asiakkaista tulee sisään, leimaa/näyttää lipun ongelmitta ja jatkaa istumaan. Nykyisin tulee turhan paljon etenkin Helsingin puolella niitä, jotka avaa mobiililippunsa tai kaivelee matkakorttia vasta sisään astuttuaan.
Hyvä pointti, voi olla, että tässä oli juuri näin!
Unohtamattakaan HSL:n kehnoakin kehnompaa kortinlukijaa, jonka kanssa joillakin menee välillä useita kertoja ennen kuin lipun saa leimattua. Ainiin ja nettilataus... Miten siitäkin on saatu niin julmetun hidas. Menee useita sekuntteja kun tieto siirtyy kortille. Sitten useimmiten heti perään virhe ja virhekoodi kun matkustaja ei pidä sitä korttiaan siinä lukijassa siirron ajan, kuten kortinlukija käskee tekemään vaan alkaa ihmettelemään ja repimään korttiaan pois sekä tekemään mitä ihmeellisimpiä temppuja. Siinä onkin mennyt helposti minuutti yhden asiakkaan kyytiin ottoon.
Mikähän siinä onkin, että mitä uudempi systeemi, sitä hitaampi ja kankeampi? Ei koske vain joukkoliikennettä... Tuntuu, että hyvin usein käy niin, että uuteen järjestelmään siirtyminen merkitsee hidastumista ja kömpelyyden lisääntymistä, vaikka pitäisi olla juuri päinvastoin.
Edes kertalippua ei saa ostettua lippuautomaatista ilman sen seitsemää painallusta, joista suuri osa on täysin tarpeettomia. Oli se helppoa ennen: painaa yhdestä napista, minkä lipun haluaa, ja sitten syöttää kolikot.
