Paikallisjunaliikenteen kilpailuttaminen: kannanotto

Tuskin on, jos olemassaolevia yhteyksiä siirretään viraston tilaamaksi. VR on ollut ja pysynyt käytännössä monopolina sekä hallinnollisen roolinsa (nyk. mm. RHK) että vakiintuneiden yhteyksien avulla. Lienee varsin keinotekoista.

Kilpailutus on helppo tehdä huonosti: merkittävät ja vähemmän merkittävät laatupiirteet jäävät itsestäänselvyyksinä helposti pois ehdoista, ja optimoituvat käytännössä pois. Kalustokysymys on myös hankala junien hinta- ja laatuluokassa: oletettavasti tilaajan olisi investoitava kalustoon jota liisaa liikennöitsijöille. Näin liikennöitsijöille ei jää merkittävää valmiiksi kuoletettua pääomaa myöhempiin kilpailuihin eduksi. Käytännössä tähän päästääkseen on VR:ltä riistettävä merkittävä osa kalustoa yhteiskäyttöön. Tilaajavärein tietenkin.
 
Vs: Pääkaupunkiseudun uudet lähijunat

Aika lohduton tulevaisuudenkuva, jos valtion kirstunvartijat eivät keksi muuta tapaa rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa kuin autoilun määrän kasvattaminen.

Tästäkin seuraa ongelmia Helsingille ja muille isoille kaupungeille: koko julkisen liikenteen järjestämisen ja katuverkkojen rakentamisen lisääntyville automäärille ne joutuvat rahoittamaan itse, mutta autoverojen tuotto menee täysimääräisenä valtiolle. Taas maaseutukunnat kuten Nurmijärvi saavat ison osa teistä yleisinä teinä valtion laskuun, lisäksi tulee joukkoliikenteen järjestämiseen valtionapua, kun se on linjalupaliikennettä eikä omaa tuotantoa. Ruuhkatkin nämä syöpäläiskunnat voivat ulkoistaa emäkaupungilleen.
 
Onko VR Oy:n monopoli luonnollinen monopoli? Mielestäni ei, koska ei ole mitään estettä sallia liikennettä muillekin operaattoreille. Monissa maissa on rautateillä useita liikennöitsijöitä. Rataverkko on syytä pitää valtion omistuksessa mutta liikennöinti pitäisi sallia muillekin kuin VR Osakeyhtiölle.

Linkki http://www.turunsanomat.fi/talous/liite/?ts=1,3:1018:0:0,4:18:68:1:0,104:18:414041,1:0:0:0:0:0:

Ei kannattane hikeentyä liikaa puhtaasta sivuheitosta kansantaloustieteen opiskelijan lehtikirjoituksessa. Jutun tarkoitus ei liene ollut linjata valtakunnan liikennepolitiikkaa tulevaisuuteen.

Jos VR omistaisi edelleen radan kuten historian hämärissä oli, niin silloin voitaisiin tosiaan puhua luonnollisesta monopolista, kun VR:n kanssa kilpaillakseen täytyisi rakentaa oma rata, mikä tulisi jokseenkin kalliiksi kannattavaa liiketoimintaa ajatellen.

Nykyään kun radan omistaa RHK ja VR vain ostaa siltä ratakapasiteettia, ei oikeastaan ole mitään perusteltua syytä miksi samalle radalle eivät voisi päästä muutkin operoimaan. Rahtiliikenteessä teoriassa jo pääsevätkin. Siinä mielessä nykyhetkellä VR:n monopoli on enemmän epäluonnollista kuin luonnollista laatua, ja pitäisi purkaa pikimmiten.

Vai miksi sitten jos kerran halutaan vertikaalisesti integroitunut monopoli operoimaan raideliikennettä kannattaisi muka jakaa se kahteen osaan, VR:ään ja RHK:een? Koko hallinnollisen rakenteen takana on ajatus markkinoiden luomisesta sinne, missä niitä ei ennen käytännössä ollut. Homma on vain jäänyt puolitiehen.

Mitä kansantaloustieteelliseen näkökulmaan tulee, viimeisten parin-kolmenkymmenen vuoden aikana on yleisemminkin ravisteltu ennen annettuina otettuja oletuksia siitä, millä aloilla voi toimia markkinaehtoisesti ja millä taas vallitsee luontojaan monopoli. Pilkkomalla arvoketjuja voidaan luoda markkinoita ja supistaa niiden ulkopuolelle jäävän talouden osuutta kokonaiskakusta ja näin toivottavasti luoda kilpailun kautta tehokkuutta ja parantaa palvelua. Vai olisiko joku voinut muutama vuosikymmen sitten kuvitella voivansa kilpailuttaa kotitaloussähkönsä? Sieltähän se tuli lähimmästä Tampereen sähkölaitoksen voimalasta. Ja teknisesti ottaen kaiketi pääosin tulee edelleenkin -- koko homman ympärille on vain luotu (sähkön siirto ja tuotanto erottaen) markkinaehtoinen järjestelmä, jossa eri toimijat käyvät markkinaehtoisesti kauppaa toistensa kanssa ja lopputuloksena kuluttaja voi tilata Tampereelle sähkönsä vaikka Turku Energialta, jos haluaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pilkkomalla arvoketjuja voidaan luoda markkinoita ja supistaa niiden ulkopuolelle jäävän talouden osuutta kokonaiskakusta ja näin toivottavasti luoda kilpailun kautta tehokkuutta ja parantaa palvelua.

Suomi on vain niin pieni maa, että meillä tämä luonnollinen kilpailu on aika vähäistä. Monin paikoin bussipuolellakin on tarjoajia ainoastaan yksi, kun näitä ostoliikenteitä kilpailutetaan. Olisiko ennemmin viisasta tämän sähkönkin suhteen palata osuuskunnalliseen tai julkisen vallan operoimaan toimintaan, joka takaa edullisen sähkön mm. Helsingin ja Keravan asukkaille. Markkinoille sähkölaitoksensa myynyt Espoo kärsii siitä ja siitä ollaan katkeria vielä edelleenkin. Ikävä kyllä markkinatalous ei ole niin siunauksellista kuin jotkut ajattelevat valtakunnan johdossakin, tuloksista huolimatta ajetaan kapitalismia kuin sosialismia aikoinaan, puhtaasti ideologisista syistä, vaikka niille järkiperusteita yritetään keksiäkin. Yhdysvalloissakin on tajuttu, että markkinat ovat hyvä renki, mutta isäntäkin on hyvä olla talossa pitämässä jöötä.
 
Olisiko ennemmin viisasta tämän sähkönkin suhteen palata osuuskunnalliseen tai julkisen vallan operoimaan toimintaan, joka takaa edullisen sähkön mm. Helsingin ja Keravan asukkaille. Markkinoille sähkölaitoksensa myynyt Espoo kärsii siitä ja siitä ollaan katkeria vielä edelleenkin. Ikävä kyllä markkinatalous ei ole niin siunauksellista kuin jotkut ajattelevat valtakunnan johdossakin, tuloksista huolimatta ajetaan kapitalismia kuin sosialismia aikoinaan, puhtaasti ideologisista syistä, vaikka niille järkiperusteita yritetään keksiäkin. Yhdysvalloissakin on tajuttu, että markkinat ovat hyvä renki, mutta isäntäkin on hyvä olla talossa pitämässä jöötä.

En ole perehtynyt espoolaisten sähköongelmiin, mutta koska sähköä sinänsä saa markkinahintaan koko Suomessa, ongelma lienee siirron kanssa, joka on edelleen täyttä monopolitoimintaa. Toki markkinataloudessakin voi tehdä typeriä päätöksiä, joista sitten kärsitään jälkikäteen. Kun Espoo myi monopoliasemassa olevan yhtiön, niin mitä muuta voi odottaa kuin rajuja hinnankorotuksia? Vai onko asiakkailla muka vaihtoehtona olla ostamatta sitä kallista siirtopalvelua? Olisiko kannattanut harkita yhtiön pilkkomista kahtia ja siirron säilyttämistä kunnallisena laitoksena? Siten olisi saatu halpaa markkinasähköä ja suitsittu siirron hinta sille tasolle, mitä poliittisesti päätetään. Tosin silloin yhtiön markkinahinta olisi ollut reilusti matalampi eikä siitä olisi kilahtanut Espoon kassaan sitä summaa kuin kilahti. Ahneudesta maksetaan nyt sitten kallista hintaa jälkikäteen osamaksulla.

Jotenkin Suomessa näitä yksityistämisiä tehdään ihan puolivillaisesti. Ei muisteta kultaista sääntöä, että vain idiootti yksityistää monopolin avaamatta sitä ensin kilpailulle. Vaikka VR minusta pitäisi yksityistää niin RHK:ta ei ikinä, ei ainakaan niin kauan kuin se on määräävässä markkina-asemassa.

(Sitävastoin sallisin kyllä yksityisten ratayhtiöiden perustamisen, jos joku uhkarohkelikko haluaisi vaikka rakentaa uuden oikoradan Lahdesta Mikkeliin puhtaasti kaupallisena yrityksenä. Vertikaalista integraatiota liikenneoperaattorin kanssa en sallisi ratayhtiölle vaan radallepääsyn pitäisi perustua neutraaliin kohteluun ja tasapuolisiin ehtoihin. Eli regulaatiota tarvitaan kyllä markkinoiden toiminnan takaamiseksi.)

Minusta markkinoita pääosin parjataan turhaan. Avoimet markkinat mahdollistavat kaikenlaista, niin fiksua kuin tyhmääkin. Ostajan, omistajan ja regulaattorin täytyy tehdä viisaita päätöksiä tai muuten niistä saa kärsiä nahoissaan. Monopolin kanssa toimimiseen taas ei tarvita älyä ollenkaan, mutta aika turha on kuvitella että sellainen yleisesti ottaen olisi parempi vaihtoehto kuin avoimesti toimivat markkinat. Yleensä markkinataloudessa ongelmat syntyvät juuri siitä, jos markkinat eivät toimi kunnolla, ei siitä että ne toimivat hyvin.

Espoon tapauksessa ongelma ei tule markkinoista vaan siitä että sähkönsiirrossa niitä ei käytännössä ole eli on alueellinen monopoli, siis markkinavääristymä. USA:ssa taas ongelmat syntyivät siitä, että tehokkaasti toimivilla markkinoilla eräät osapuolet loivat liian monimutkaisia tuotteita, joita muut markkinaosapuolet eivät ymmärtäneet mutta hyvässä uskossa (siis tehden typeriä päätöksiä) ahmivat silti. Kumpikin tapaus todistaa sen puolesta, että regulaatiota tarvitaan markkinoiden toimivuuden takeeksi, toisaalta puolustamaan heikompia osapuolia yhden ison mielivallalta ja toisaalta varmistamaan jonkinlainen tiedollinen symmetria markkinaosapuolten kesken vedätyksen estämikseksi.

Sosialisoinnin esittäminen ratkaisuna, vaikka sitä rupeaa entistä enemmän kuulemaan maailmaltakin, on harhaanjohtavaa sillä se ei auta yhtikäs mitään. Muutaman vuoden päästä taas havaitaan, että toiminta on tehotonta ja kallista. Ja sitten ryhdytään yksityistämään. Sen sijaan kunnollisen, mahdollisimman neutraalin ja tasapainottavan regulaation luominen olisi järkevää.
 
Raideryhmän sivuilta joskus laskin muutaman taajamajunareitin kilometrihinnaksi yhteiskunnalle yli 7 euroa. Liikennöitsijä siis pitää lipputulot tuon päälle. Samaan aikaan linja-autojen ostoliikenteen kilometrihinta vaihtelee yleensä alle eurosta 2,50 euroon. Korkeimmalla hinnalla saa jo tehottoman liikenteen linjalle, jolla ei ole juuri matkustajia.

Hanko-Karjaa oli muistaakseni mukana tuossa paketissa. Nykytilanteessa junaliikenteen lakkauttaminen johtaisi siihen, että tarpeellinen vuorotarjonta (kerran tunnissa aamusta iltaan) toteutuisi pitkälti itsekannattavana liikenteenä. Osa vuoroista toki pitäisi ostaa, mutta paljon junaliikennettä halvemmalla.

Pikavuoroliikenne Hanko-Tammisaari-Helsinki lähtisi varmastikin nousuun ja täydentäisi tuota junayhteysliikennettä. Samalla luultavasti suorat vuorot Tammisaari-Salo-Turku muuttuisivat entistä kannattavammiksi. Junaliikenteen lopettamisella saattaisi olla suorastaan liikkumista helpottavia vaikutuksia.

Mielestäni tuo tunnin välein kulkeva liikenne pitäisi toki hoitaa junalla. Mutta jokin muutos junaliikenteen kustannuksiin pitäisi saada. Kilpailuttamalla tai muutoin. Joukkoliikenteen määrärahat ovat tiukilla, tuntuu hullulta ostaa sellaista liikennettä, jota vaivoin voi kutsua peruspalveluksi, miljoonilla, kun samaan aikaan joudutaan lopettamaan hyvinkin tarpeellisia bussivuoroja. Juna on parempi kuin linja-auto, muttei niin paljon parempi, että siitä kannattaa maksaa kuinka paljon hyvänsä.
 
Jotenkin Suomessa näitä yksityistämisiä tehdään ihan puolivillaisesti. Ei muisteta kultaista sääntöä, että vain idiootti yksityistää monopolin avaamatta sitä ensin kilpailulle. Vaikka VR minusta pitäisi yksityistää niin RHK:ta ei ikinä, ei ainakaan niin kauan kuin se on määräävässä markkina-asemassa.

Sosialisoinnin esittäminen ratkaisuna, vaikka sitä rupeaa entistä enemmän kuulemaan maailmaltakin, on harhaanjohtavaa sillä se ei auta yhtikäs mitään. Muutaman vuoden päästä taas havaitaan, että toiminta on tehotonta ja kallista. Ja sitten ryhdytään yksityistämään. Sen sijaan kunnollisen, mahdollisimman neutraalin ja tasapainottavan regulaation luominen olisi järkevää.

Telealallahan tehtiin pöhköjä yksityistämisiä, kun esimerkiksi valtiollinen Tele ensin yhtiöitettiin ja sitten yksityistettiin nykyiseksi Soneraksi. Mukana meni pinta-alalta katsottuna suurimmasta osasta Suomea televerkkoinfrastruktuuri ja valtion runkoteleverkko yksityisten sijoittajien käsiin. Samoin kävi useille paikallisille puhelinosuuskunnille ja -yhdistyksille, kun ne yhtiöitettiin ja sulautettiin yhteen nykyiseksi Elisaksi, jolla on verkkomonopoli esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä.

Tampereella tehtiin kummallisesti jokunen vuosi sitten, kun sähkölaitoksen sähköverkkotoiminnot yhtiöitettiin, mutta itse sähköntuotanto ja myynti jäi kaupungin liikelaitoksen hoitamaksi. Nythän koko sähkölaitos on yhtiöitetty, mutta itse olisin yhtiöittänyt ennemmin sähkönmyynnin ja tuotannon ja jättänyt sähköverkon kaupungin sähköverkkoliikelaitoksen hoidettavaksi. Toki tämä on mahdollista korjata vieläkin.

Sosialisoinnin tehottomuudesta en ole vieläkään vakuuttunut. Kaikkialla sitä hoetaan, mutta en vain voi ymmärtää, miksi yhteiskunnan hoitama toiminta olisi yhtään sen tehottomampaa kuin yksityisen yrityksen hoitama sama toiminta, jos molemmissa on vastaavat tuottotavoitteet. Ei kunnan ole pakko ylläpitää tarpeetonta hallintokoneistoa tai liikaa käsipareja vaan sekin voi virtaviivaistaa tuotantoaan samalla tavalla kuin yksityinen tuottaja. Jos lainsäädäntö sen vain mahdollistaisi, tulisi kunnan voida muuttaa inhouse-liikelaitoksiaan markkinoilla toimiviksi liikelaitoksiksi. Sitten tulee taas joku välkky väittämään kunnan harjoittavan ristiinsubventioita. :roll:

Ja nyt mentiin jo rajusti ohi aiheen.
 
Mielestäni taajamajunan kilometrihinta 7e voi olla järkevä verrattuna linja-auton kilometrihintaan 2,5e, jos juna houkuttelee matkustajia kolminkertaisen määrän vastaavaan linja-autovuoroon verrattuna. Dm12-vaunun kapasiteetti on ainakin lievästi linja-auton matkustajakapasiteettia suurempi, mutta en tiedä, kuinka paljon täydempiä nämä junat ovat linja-autoon verrattuna. Luulen junien kuitenkin olevan jonkin verran täydempiä raidekertoimen yleisen vaikutuksen lisäksi junan nopeammuuden takia: Hanko-Karjaa-väli kestää linja-autolla noin puolitoistakertaisen ajan taajamajunaan verrattuna.
 
Mielestäni taajamajunan kilometrihinta 7e voi olla järkevä verrattuna linja-auton kilometrihintaan 2,5e, jos juna houkuttelee matkustajia kolminkertaisen määrän vastaavaan linja-autovuoroon verrattuna. Dm12-vaunun kapasiteetti on ainakin lievästi linja-auton matkustajakapasiteettia suurempi, mutta en tiedä, kuinka paljon täydempiä nämä junat ovat linja-autoon verrattuna. Luulen junien kuitenkin olevan jonkin verran täydempiä raidekertoimen yleisen vaikutuksen lisäksi junan nopeammuuden takia: Hanko-Karjaa-väli kestää linja-autolla noin puolitoistakertaisen ajan taajamajunaan verrattuna.
Dm12 on 63-istumapaikkainen, kaukoliikenteen busseissa on yleensä ovituksesta ja auton pituudesta riippuen noin 43-54 istumapaikkaa. Tampere-Haapamäki-reitillä ainakin kahdenkin Dm12:n junat ovat omasta kokemuksestani usein täpötäynnä eteisiä myöten.
 
Dm12 on 63-istumapaikkainen, kaukoliikenteen busseissa on yleensä ovituksesta ja auton pituudesta riippuen noin 43-54 istumapaikkaa. Tampere-Haapamäki-reitillä ainakin kahdenkin Dm12:n junat ovat omasta kokemuksestani usein täpötäynnä eteisiä myöten.

Samaan aikaan bussit vastaavalla reitillä kulkevat puolessa lastissa. Juna houkuttelee selvästi enemmän matkustajia, mutta tämä on osittain sen syytä, että VR ei tarjoa tietoa samaa reittiä kulkevista bussiyhteyksistä, jotka kenties sopisivat paremmin reitti- tai aikataulutarpeeseen. Näin ihmiset kuvittelevat, että reiteillä kulkee vain junia. Junien oletettu raidekerroin perustuu siis osin siihen, että ihmisiltä pimitetään tietoa. Rata on selkeä, se antaa viitteen junayhteyksistä. Bussit vaativat enemmän tiedottamista, mutta tämä ei ole ollut mahdollista jostain syystä.
 
Mielestäni taajamajunan kilometrihinta 7e voi olla järkevä verrattuna linja-auton kilometrihintaan 2,5e, jos juna houkuttelee matkustajia kolminkertaisen määrän vastaavaan linja-autovuoroon verrattuna.

Ostoliikenteessä yleensä niin kiskoilla kuin maantielläkin liikennöitsijä pitää lipputulot. Hanko-Karjaa -välillä on matkustajia joilta tulee niitä tuloja, joten linja-autolla suurin osa vuoroista on nykyään itsekannattavia. Ilman junia niiden kannattavuus paranisi ja tunnin väleinkin suurin osa vuorosta selviäisi ihan lipputuloilla. Ostovuoroja tarvittaisiin siis vain muutamia, ja niidenkin hinta olisi siedettävä. Arvelen jopa sunnuntai-aamun vuorot saatavan alle kahden euron km-hinnalla.

7 euron kilometrihinta ei siis ole mikään junan kilometrihinta. Niin paljon tarvitaan vielä lipputulojen lisäksi tukea, että liikenne kannataisi. Jos tuon isosta paketista lasketun hinnan arvellaan olevan sama Hanko-Karjaa -välillä, jokaiseen junavuoroon tarvittaisiin nykyisten matkustajien lisäksi noin 80 lisämatkustajaa, ennenkuin vuoro kannattaisi.

Jos Karjaan ja Hangon välisessä junavuorossa on keskimäärin esim. 30 matkustajaa ja lipun keskihinta 4 euroa, nykyisellä tukitasolla rautatieyhtiön tulot yhdestä vuorosta ovat 470 euroa. Helpon laskutavan mukaan linja-autoliikennöitsijällä yksi vuoro kannattaisi arkena 80 eurolla (10-20 matkustajaa nykytaksoin). Aika iso ero.

Junalla kierrosaika on lyhyempi, toisaalta henkilökuntaa on enemmän. Silti se ei riitä selittämään noin suurta eroa. Junaliikenteen kustannuksia en osaa laskea. Kuitenkin puutteellisin tiedoin ja taidoin laskienkin tuntuu siltä, etteivät yksinäisen moottorivaunun kulut kahdella miehellä Hangosta Karjaalle voi ylittää 200 euroa. Tuon summan saaminen lipputuloilla on toki sekin hankalaa. Vaihtajia on paljon, joten ratkaisevaa on se, miten kannattavuutta laskettaessa jaetaan vaikkapa Hanko-Helsinki -matkalippu. Jos oletuksena on se, että ilman taajamajunaa matkustaja tulisi junabussilla ja ostaisi sitten normaalihintaisen Karjaa-Helsinki -lipun erikseen, ei Hanko-Karjaa -väliä ehkä voi saada itsekannattavaksi nykyisellä kustannusrakenteella. Jos oletuksena puolestaan on se, että iso osa Turusta ja Helsingistä Tammisaareen ja Hankoon menijöistä siirtyisi suoriin linja-autoihin ilman junayhteyttä, tuollaisen sivuradan liikennöinti voisi rautateille olla varsin kannattavaa kokonaisuudessaan.

Tarvitaanko kilpailutusta vai pitäisikö VR:n vain muuttaa laskukaavojaan, jotta liikenne olisi mielekästä tai ainakin kohtuuhinnalla ostettavissa? Laskeeko VR kenties uusien moottorivaunujen pääomakulut niin suuriksi, että liikenne on siksi niin heikosti tuottavaa? Pitäisikö jatkossa uusi ostoliikenteen kalusto hankkia erillisen junakalustoyhtiön nimiin, vaikkei kilpailua kiskoille tulisikaan?
 
Lättähattuaikaan kerrottiin julkisuudessa, että junassa pitäisi olla sata matkustajaa, jotta se kannattaisi. Miten lienee kustannusten ja lipputulojen suhde sen jälkeen kehittynyt?
 
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään kilpailutuksesta: Suomen junat, Ruotsin raiteet

Päällisin puolin vaikutti, että taustatyö tuohon juttuun on kerrankin tehty kunnolla. Olisi tietysti hyvä ollut, jos Hesarikin olisi erotellut pontevammin Ison-Britannian rataverkon yksityistämisen tilaaja-tuottaja-mallisesta kilpailutuksesta. Kun siihen edelleen vedotaan aina, kun aihe otetaan esiin.
 
Tarvitaanko kilpailutusta vai pitäisikö VR:n vain muuttaa laskukaavojaan, jotta liikenne olisi mielekästä tai ainakin kohtuuhinnalla ostettavissa? Laskeeko VR kenties uusien moottorivaunujen pääomakulut niin suuriksi, että liikenne on siksi niin heikosti tuottavaa? Pitäisikö jatkossa uusi ostoliikenteen kalusto hankkia erillisen junakalustoyhtiön nimiin, vaikkei kilpailua kiskoille tulisikaan?
Laskukaavoja ei pidä muuttaa, vaan laskea kuten on todellisuus. Todellisuus on, että raskas dieselmoottorivaunu, jossa on 2 hengen miehitys mutta jonka kapasiteetti ei ole bussia parempi, on kalliimpi liikennöidä kuin bussi. Pääomakulut eivät tässä ratkaise, koska henkilökulu on suurin kulu.

Junaliikenteen yleinen etu tieliikenteeseen nähden on, että yksikkökoko voi kasvaa 10–20 -kertaiseksi tieliikenteeseen nähden, mutta liikenteen kustannukset eivät kasva samassa suhteessa. Junaliikenne on bussia kannattavampaa karkeasti suunnilleen silloin, kun yksikkökoko on noin 2,5 kertaa bussin koko. Jos kysyntää ei ole enempää kuin bussilla, ei juna kannata.

Kilpailutus on oikeastaan aivan eri asia. Siinä on kyse siitä, että joku on liikenteestä taloudellisessa vastuussa, mutta ostaa liikennepalvelut muilta eli ei ole itse liikennöitsijä. Tämä vastuutaho tietenkin pyrkii ostamaan liikennetuotannon mahdollisimman halvalla, mutta kuitenkin toki määrittelemällään laatutasolla.

Kilpailutus on vielä eri asia kuin vapaa rataverkolle pääsy. Vapaalla rataverkolla voi olla kilpailua tai sitten ei, vaan sen sijaan kilpailutusta. Ero on siinä, että jos rataverkolla on kilpailua, siellä voi olla vaikka 3 eri firmaa, jotka ajavat junia Tampereelle kilpaillen keskenään matkustajien junavuorovalinnoista. Kilpailutuksessa voi tilanne olla niin, että on vain yksi junalippujen myyjä, mutta se on kilpailuttanut noilla kolmella yrityksellä sen, kuka ne junat ajaa, johon yksi lippujen myyjä liput myy.

Rataverkon käytön monopoli estää sekä kilpailun että kilpailutuksen. Mutta junaliikennehän ei Suomessa ole monopolisoitu, ainoastaan valtion omistaman rataverkon käyttö. Muuta rataverkkoa on vaan minimaalisen vähän, joten valtion rataverkon monopoli on käytännössä henkilöjunaliikenteen monopoli. Merkittävä poikkeus on Helsingin kaupunki, jolla on oma 21 km:n rata ja sillä omaa liikennettä. Tosin kummallisin laintulkinnoin Helsingin junarataa ei pidetä rautatienä, eikä siihen sovelleta rautateiden lainsäädäntöä.

Antero
 
Tosin kummallisin laintulkinnoin Helsingin junarataa ei pidetä rautatienä, eikä siihen sovelleta rautateiden lainsäädäntöä.
Viittaatko Rautatieviraston FAQ:hun, jossa virasto ei sano valvovansa raitioteiden eikä metroratojen turvallisuutta, koska raitio- ja metroliikennettä on vain yhden kunnan alueella?

Tosiasiassahan metrorata jatkuu aavistuksen Vantaan kaupungin puolelle, ja lähivuosina rakennettaneen tunnetusti Helsingin ja Espoon välisen kuntarajan yli sekä metrorata että raitiotie, jolloin RVI:n tai "Liikenneturvallisuusviraston" on valvottava myös näiden toimintaa saman tulkinnan mukaan.
 
Takaisin
Ylös