Musta tuntuu, että tämä keskustelu kiertää kehää. Pisara on laskettu kannattamattomaksi rikkinäisellä laskimella, joka sopii huonosti kaupunkiseutujen ja/eli työssäkäyntialueiden joukkoliikennehankkeiden arvioimiseen. Se ei ota huomioon dynaamisia vaikutuksia - työmarkkinoiden tehostuminen on ylivoimaisesti tärkein yksittäinen asia.
Jos laskin on rikki, voinet selvittää, miten. Ja jos vetoat ”dynaamisiin” vaikutuksiin, voinet esittää ensin, mitä se tarkoittaa, ja sitten, mitä ne ovat Pisaran tapauksessa.
Kun Pisaraa ollaan tekemässä sillä perusteella, että se nopeuttaa junalla kantakaupunkiin tulevien matkoja, niin silloin pitää mitata matkojen nopeutumista. Niin on nyt tehty. Laskin voi tässä kohdassa olla rikki sillä tavoin, että matka-ajaksi lasketaan jotain muuta kuin todellista matka-aikaa. Näin on tehty, mutta niin on tehty Pisarahankkeen eduksi. Jos laskin tältä osin korjataan, tulos on Pisaran kannalta vielä huonompi. Laskin voi olla rikki myös sen osalta, mitä pidetään ajan raha-arvona. Sitä asiaa voidaan tarkastella niin päin, että mikä pitäisi ajan raha-arvon olla, jotta Pisara muuttuisi hyödylliseksi. Jätän kotitehtäväksesi laskea se ajan raha-arvo itse, jotta saisit realistista tuntumaa siihen, mitä väität. Vihjeenä kuitenkin, että tulos on niin suuri, että tuskin itsekään siihen uskot. Mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun kuulen väitettävän, että liikenne on tuottavaa. Ehkäpä Suomen talous nouseekin kukoistukseen sillä, että ihmiset ryhtyvät istumaan tunnelissa ajavassa junassa, jossa istujan ajan arvo on suurempi kuin työstä saatava palkka.
Pisarasta tehtiin 2012 arvio laajemmista vaikutuksista ja tänä vuonna julkaistiin PTT:n raportti, jossa myös käsiteltiin Pisaraa ja sen kansantaloudellisia vaikutuksia. Yritetty siis on. Olen koonnut
yhteenvedon näiden raporttien tuloksista, mutta arvaan, että minun kokoamanani se ei tietenkään kelpaa sinulle. Joten lue nuo raportit itse tullaksesi tietoiseksi, mitä on esitetty Pisaran puolustukseksi. Siellä on laskettu työllistymistä, aluetaloutta, BKT:tä jne. Mutta ei sitä, mitä näiden vaikutusten kanssa tapahtuisi, jos Pisaran miljardi käytettäisiin jollain muulla tavalla. Esimerkiksi työvoimavaltaisempiin ja enemmän kotimaisiin hankintoihiin perustuviin hankkeisiin.
Asuinviihtyisyys toinen esimerkki. Pisaran tapauksessa olisi hyvät edellytykset lopettaa kantakaupungin bussiralli, joka näkyy suoraan terveydenhuollon kuluissa, sillä bussit ovat kantakaupungin alueen suurin yksittäinen pienhiukkaspäästöjen aiheuttaja, epäsuorasti sitten monia muita reittejä neljännesmiljoonan kaupunkilaisen hyvinvoinnin lisääntymisenä.
Yksi uusi rautatieasema Töölössä ei tee tarpeettomaksi satoja pintaliikenteen pysäkkejä eikä poista niitä käyttäviä busseja. Missään ei maanalainen tai ilmarataliikenne ole lakkauttanut katutason liikennettä. Ei edes Pariisissa, vaikka raitiotien mitoitukseen alun perin perustunut metroverkko tarjoaakin keskusta-alueella metroaseman kävelyetäisyydellä lähes kaikkialla. Pisaran nyt laskettu kannattamattomuus sisältää jo päästövaikutukset, joten ne eivät muuta Pisaraa kannattavaksi.
Tiivistettynä liikenteellisestä näkökulmasta Pisaran pointti on kapasiteetti ja se, että Hakaniemestä ja Töölöstä voidaan Pisaran myötä joskus puhua keskustana, ei vain kantakaupunkina.
Pisarahan ei lisää mitään kapasiteettia, Pasilan läpi ajavat junat vain siirtyisivät eri reitille kuin nykyisin. Töölö ja Hakaniemi eivät muutu Pisarasta yhtään miksikään. Hakaniemeen tulevat ihmiset ovat aivan samat ja tekevät aivan samat asiat riippumatta siitä, tulivatko metroaseman nykyisistä sisäänkäynneistä maanpinnalle metrojunalla vai paikallisjunalla. Sama on tilanne Töölössä. Valmiiksi rakennettu kaupunki toimintoineen ei Pisara-asemasta muutu. Ainoa muutos on siinä, että tulijoiden reitti muuttuu toisenlaiseksi, mutta tulijat ovat samat. Eli seudun kasvu jossain ratojen varsilla ei ole kantakaupungin kasvua eikä lisää kantakaupungin työpaikkoja ja työhön tulevien ihmisten eikä heidän käyttämiensä palveluiden määrää.
Se, että miksi suositaan jättihankkeita, on tällä palstalla moneen kertaan pureskeltu. Valtio vie Helsingiltä, Helsinki on nettomaksaja, ja Helsingin keino saada mitään takaisin on jättihankkeet. Se itsessään ei tee hankkeista välttämättä huonoja. Liikenne voidaan järjestää monin tavoin ja silti hyvin. Ehkä se on jopa ironista, että keskustalainen aluepolitiikka on tärkeä osasyy Helsingin joukkoliikennepolitiikkaan. Jos Helsinki saisi pitää rahansa, se voisi järjestää joukkoliikenteen enemmän joukkoliikenteen ehdoilla.
Siis kuulut siihen joukkoon, jolle on tärkeämpää ottaa muulta Suomelta pois kuin saada omaan kaupunkiin jotain hyvää.
Näyttää myös siltä, että mielestäsi aihe on loppuun käsitelty, kun olet esittänyt oman mielipiteesi, joka on hyväksyttävä totuutena. Vaikka aivan ilmeisesti et ole välittänyt selvittää edes itsellesi, mitä aluepolitiikan nimissä oikeasti maassa tehdään ja tapahtuu. Selittäisit edes vaikka valtion budjetin avulla, miten ”valtio vie Helsingiltä”. Löytyykö budjetista momentti ”Helsingiltä otettu raha, XXX €”?
Ironista tosiaan on valittamisesi keskustalaisesta aluepolitiikasta. Vantaa sai valtion kustannuksella Kehäradan ja Espoo ja Helsinki länsimetronsa nimenomaan keskustalaisena aluepolitiikkana. Liikenneministerinä oli noita päätöksiä tehtäessä Anu Vehviläinen (kesk.) ja pääministerinä Matti Vanhanen (kesk.). Samaan aluepoliittiseen pakettiin sisältyivät sähköistykset Kemijärven ja Vaasan radoille. Tosin näiden määrä oli vain muutama prosentti Helsingin seudulle annetusta siltarumpurahasta. Itse pidän näitä päätöksiä virheinä, myös siltä kannalta, jos Keskusta luuli niillä ostavansa kannatusta pk-seudulla. Kun välissä on käyty parit vaalit, on nähty, että hukkaan menivät nuo vaalirahat, veronmaksajien sadat miljoonat. Sivumennen sanoen voi todeta, että paljon halvemmaksi kansalaisille tulevat kehittyvien maakuntien suomien, rakennusteollisuusyhdistyksien ja nimettömien liikemiesten vaalirahoitukset kuin veronmaksajien rahojen lupaaminen ja käyttämien hyödyttömiin ja pahimmillaan vahingollisiin miljardihankkeisiin.
Antero