Keskustan alittavat jl-tunnelit edellyttävät joka tapauksessa tehokkaan pintaliikenteen, kun niitä asemien sisäänkäyntejä ei joka kortteliin saa.
Siksi mielestäni kannattaakin suunnitella tunnelit reilusti eri liikkumistarpeeseen kuin mitä varten pintapalvelua tarjotaan.
Metrossa päinvastoin sorrutaan ajatukseen korvata pintaliikennettä, niinkin pitkälle että nykyisen metroradan varren tiivistysrakentamista kavahdetaan ylikuormituksen pelossa. Metron rinnalla olevalle isolle kadulle ei voi laittaa busseja, koska rinnalla on metro.
Samaa on osaltaan Pisara-radassakin jonka silmukan, isojen junien ja tiheän asemavälin kompromissit ovat kipeitä: Pisaralla matkustava ei pääse edelleenkään liikekeskustan eteläpuolelle nousematta liikekeskustassa pintaan. Liikekeskustassa matkanteko on auttamatta hidasta, aivan ilmankin aikaavievää tasonvaihtoa. Nopeasta tunnelijunasta pitäisi päästä kiinni pintaliikenteeseen erityisesti pintaliikenteen hitaiden kohtien lävitse.
Olennainen arvovalinta on kuitenkin se, miten paljon pitkiä matkoja pitää oikein suosia. Halvalla pääsee, kun päätetään rakentaa tiivistä keskustaa jossa matkat ovat lyhyitä -- joukkoliikenne kadulla riittää hamaan tulevaisuuteen. Kalliimpaa lystiä on, kun päätetään rakentaa väljää lähiötä, jossa matkat edellyttävät autoja ja tunnelijunia. Ja se vähäinen uusi keskustakin tapetaan alkutekijöihinsä lähiön tarpeiden mukaan määritellyllä pakollisella autoilulla.
Siksi mielestäni kannattaakin suunnitella tunnelit reilusti eri liikkumistarpeeseen kuin mitä varten pintapalvelua tarjotaan.
Metrossa päinvastoin sorrutaan ajatukseen korvata pintaliikennettä, niinkin pitkälle että nykyisen metroradan varren tiivistysrakentamista kavahdetaan ylikuormituksen pelossa. Metron rinnalla olevalle isolle kadulle ei voi laittaa busseja, koska rinnalla on metro.
Samaa on osaltaan Pisara-radassakin jonka silmukan, isojen junien ja tiheän asemavälin kompromissit ovat kipeitä: Pisaralla matkustava ei pääse edelleenkään liikekeskustan eteläpuolelle nousematta liikekeskustassa pintaan. Liikekeskustassa matkanteko on auttamatta hidasta, aivan ilmankin aikaavievää tasonvaihtoa. Nopeasta tunnelijunasta pitäisi päästä kiinni pintaliikenteeseen erityisesti pintaliikenteen hitaiden kohtien lävitse.
Olennainen arvovalinta on kuitenkin se, miten paljon pitkiä matkoja pitää oikein suosia. Halvalla pääsee, kun päätetään rakentaa tiivistä keskustaa jossa matkat ovat lyhyitä -- joukkoliikenne kadulla riittää hamaan tulevaisuuteen. Kalliimpaa lystiä on, kun päätetään rakentaa väljää lähiötä, jossa matkat edellyttävät autoja ja tunnelijunia. Ja se vähäinen uusi keskustakin tapetaan alkutekijöihinsä lähiön tarpeiden mukaan määritellyllä pakollisella autoilulla.