Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen suuresta määrästä. Mannerheimintiestä on oma ketjunsa, jossa Manskun kehittämismahdollisuudet on käsitelty jo aika tyhjentävästi, joten ehkei aloiteta sitä keskustelua tässä uudelleen. Totean kuitenkin, että Mannerheimintie ei muutu viihtyisäksi sillä, että ratikat pantaisiin tunneliin. Se toimenpide kun ei poista epäviihtyisyyden aiheuttajia, mutta lisäisi raitiovaunumatkustajien epäviihtyisyyttä.
Ei tässä ole kyse joukkoliikennefanaattisuudesta, vaan sen ymmärtämisestä, että maankäytön tehokkuuden kasvaessa kansalaisten on mahdotonta päättää vapaasti, millä tavalla haluavat liikkua. Koska ei vain ole tarpeeksi tilaa kaikkien autoille. Helsingin niemen rakentamisen tehokkuudella kolmannes alueelle tulijoista voi käyttää autoa. Loppujen on pakko käyttää muita liikennemuotoja.
Helsingissä Smith-Polvisen liikennesuunnitelmassa pyrittiin mahdollisimman vapaaseen autoilun määrään. Mutta amerikkalainen konsultti myönsi, ettei vapaa autoilu ollut Helsingissä mahdollista edes sillä määrällä tiekapasiteetin lisäämistä kuin mikä suunnitelmassa esitettiin. Moskovassa ja Pietarissa kuvitellaan tälläkin hetkellä, että autoilun vapaus on mahdollista. Ja sen edistämiseksi on mm. lakkautettu raitioteitä, jotka ”vievät tilaa” autoilulta. Tulos on, että katuliikenne käytännössä seisoo koko päivän. Parin kilometrin matkaan voi autolla mennä yli tunti.
Hyvät joukkoliikennekaupungit ovat tietenkin hyviä autokaupunkeja, koska niissä on autoja tarpeeksi vähän. Ei siksi, että kaikki ovat voineet valita auton. Eihän joukkoliikenne näissä kaupungeissä ilman matkustajia pyöri. Juuri tähän samaan pyritään raitioliikenteen kehittämisellä Helsingissäkin: Tehostetaan katutilan käyttöä, parannetaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja rajoitetaan autoilua niin, että sitä käyttävät vain ne, jotka sitä todellisuudessa tarvitsevat. Kuten jakelu- ja palveluliikenne.
Rajoitetaanhan autoilua Helsingissä jo nytkin. Keskustaan saapuvan liikenteen määrä säädetään liikennevaloilla siten, että autoilu kantakaupungissa pysyy sujuvana. Tietenkään autoilu ei voi olla vapaan liikenteen olosuhteissa, koska risteävät autoliikennevirrat häiritsevät toisiaan. Eikä kadunvarsilla voi olla pysäköintipaikkoja kaikille, vaan pysäköinti on keskitetty luoliin, joista on pitkä kävelymatka ja -aika kohdeosoitteisiin.
Kyllä, tasapainoinen kokonaisuus on paras. Mutta mikä se tasapaino on? Minulla on hyvin vahva kuva, että tasapainoinen on autoilijan mielestä sitä, että autolla pääsee vapaasti ilman liikennevaloja joka paikkaan. Ja kaikki muut liikennemuodot väistävät aina omaa autoa. Autoilijan on mahdoton hyväksyä sitä, että joukkoliikenne tai polkupyräilijä pääsee liikkumaan sujuvammin eli ajaa ohi auton, vaikka oman auton meno ei paranisikaan siitä, että joukkoliikenne ja pyöräilijä matelevat samassa ruuhkassa auton kanssa. Autoilijan tasapaino on, että kaikilla pitää olla yhtä huonosti kuin autoilijalla. Mutta muilla saa olla vielä huonomminkin. Paremmin kuin autoilijalla rikkoo tasapainon eikä ole hyväksyttävää.
Tasapainoa voi ajatella niinkin, kuin Nakkiputka kuvaili, hinnoittelemalla eri liikennemuotojen tilankäyttö. Silloin autoilija maksaa tilastaan 10–20 kertaa niin paljon per kilometri kuin joukkoliikenteen käyttäjä. Kokemuksen kautta varmaan sitten todettaisiin, miten tila voidaan jakaa. Voidaan myös tasapainottaa niin, että annetaan autoille ja joukkoliikenteelle tilaa siinä suhteessa, kuin on autoilijoita ja joukkoliikenteen käyttäjiä. Eli yhtä autoilijaa kohden on 1/10–1/20 siitä tilasta, joka on yhtä joukkoliikenteen käyttäjää kohden. Jos tila jaetaan puoliksi (tasapainoisesti), autoilun osuudeksi tulee 5–10 %. Kelpaisivatko nämä sinulle tasapainoksi?
Ja missäpäin pk-seutua on tarvetta autoliikenteen tie-, silta- ja tunneli-investoinneille ruuhka-aikojen ulkopuolella? Liikenneverkko nyt vaan on pakko mitoittaa ruuhkahuippujen mukaan. Ihan yhtä lailla joukko- kuin autoliikenteenkin osalla.
:roll: Minusta henkilöautojen kohdalla pitäisi miettiä kaluston kasvattamista niin, että autoilija voisi matkansa varrella kerätä mukaan jopa pari sataa muuta autoilijaa. Näin autokaistan kapasiteettia voisi nostaa reilusti. Jotta mukana matkustavat muut autoilijat tietäisivät, kenen auton kyytiin voivat nousta, auton edessä voisi olla näkyvissä vaikka numero- tai kirjaintunnuksella autoa ajavan autoilijan reitti. Turvallisuuden ja tehokkuuden vuoksi autot voisivat kulkea kiskoilla, erityisesti silloin, kun ne ovat niin suuria, että niihin mahtuu se pari sataa autoilijaa. Pysäköintiongelmien vähentämiseksi autoilija voisi antaa autonsa jonkun toisen autoilijan ajettavaksi, kun on itse päässyt perille. Ei tarvittaisi niin paljon pysäköintipaikkoja kuin nyt ja autoilijan kävelymatkakin voisi olla lyhyempi.
Antero
