- Liittynyt
- 25 Elokuu 2010
- Viestit
- 89
Vähän Itä-Helsingin historiaa
Tässä on tullut jo yli puoli vuosisataa mittariin, joten jonkinlaista perspektiiviä on syntynyt ja muistikin vielä toimii.
50 vuotta sitten Roihuvuori oli nuori lähiö, jossa oli kauppoja myös asuinkatujen varsilla. Erikoisemmat tavarat haettiin akselilta Kaisaniemenkatu (vaatteet) ja Keskuskadulta (napit ja ompelutavarat) sekä Hakaniemestä (halli, Elannon tavaratalo, liittojen talo alakerta, Siltasaari) kuten mös Hämeentien kivijalkakaupoista (mm. Kansaneläkelaitos). Herttoniemessä oli Etola. Pankit olivat Roihuvuoressa, samoin apteekki. Roihuvuoresta kulki bussi 82
, jonka päätepysäkki oli nykyisen kirkon vieressä. Lisäksi kulki 93 Puotilasta Marjaniemen halki ja sillä oli lisälenkki Kulosaaren puistotien kautta.
Kun metro tuli 80-luvun alussa, Pukevan ja Halosen tavarataloille koitti huonot ajat, sillä heidän kohdallaan ei ollut nykyistä Helsingin yliopiston asemaa. Samaan aikaan alkoi Itäkeskuksen kehittyminen, joka tarjosi myös erikoispalveluja sekä harvinaisempia tavaroita. Näin ennen laajempi palvelutarjonta muodostui pistemäisemmäksi vaihtoasemien yhteyteen. Syrjemmälle jääneet ostoskeskukset kuten Puotinharju alkoivat slummiutua.
Kun olin 80-luvulla kesätöissä Katajanokalla, mukava työkaveri kertoi, että ennen pääsi mukavasti autolla töihin. Sittemmin autoilu kasvoi kuten myös laivojen kauttakulkuliikenne, joten oli pakko siirtyä julkisiin. Täytyy muistaa, että Ruotsin laivat ja Tallinnan laivat ovat ruuhkamaksuvyöhykkeellä ja ruuhkamaksu voi siirtää lautat Vuosaareen, jonne niitä ei erityisesti haluta, koska satamassa ei saa liikkua jalkaisin. Laivaliikenteen poistuminen keskustasta lienee melkoinen tälli Etelä-Helsingille, joka näivettää sitä. Toisaalta pääseehän sitä taksilla satamaan, jolloin kympin maksu jää taksin murheeksi, jos se ei siirry hintaan.
Olen ehtinyt käydä myös työmatkoilla Göteborgissa, jossa ydinkeskusta on yhtä isoa kauppakeskusta. Tällaista systeemiä ei ole Helsingin keskustassa, mutta sellaisia on mm. Pasilassa, jonne itähelsinkiläisten työpaikat ovat siirtyneet samalla tavalla kuin yleinen maantielogistiikka on siirtynyt kehä III:n varteen. Itähelsinkiläisille karrikoidusti keskusta on jotain matkalla Espooseen. Rannikkohan menee koillisesta lounaaseen, samoin kuin metro. Sinne suunnalle metro on hyvä kulkupeli, jopa jos menee laivoille.
Ruuhkamaksu voi ja todennäköisesti myös sakkaa ydinkeskustan kilpailukyvyn itähelsinkiläisestä näkökulmasta. Itä-Helsinki alkaa olla Tampereen kokoinen kaupunki. Se myös alkaa toimia kuten kaupunki, kun sen toinen puoli tulee maksumuurin taakse. Se voi olla kuolinisku Stockmannille ja muille vanhan mallin tavarataloille sekä myös Aleksanterinkadulle. Käy kuin Isolle Roballe, jossa kävelykatu karkotti asiakasvirrat. Mutta onhan meillä edelleen turistit. Tai ei ole mikäli ei ole laivojakaan.
Tässä on tullut jo yli puoli vuosisataa mittariin, joten jonkinlaista perspektiiviä on syntynyt ja muistikin vielä toimii.
50 vuotta sitten Roihuvuori oli nuori lähiö, jossa oli kauppoja myös asuinkatujen varsilla. Erikoisemmat tavarat haettiin akselilta Kaisaniemenkatu (vaatteet) ja Keskuskadulta (napit ja ompelutavarat) sekä Hakaniemestä (halli, Elannon tavaratalo, liittojen talo alakerta, Siltasaari) kuten mös Hämeentien kivijalkakaupoista (mm. Kansaneläkelaitos). Herttoniemessä oli Etola. Pankit olivat Roihuvuoressa, samoin apteekki. Roihuvuoresta kulki bussi 82
, jonka päätepysäkki oli nykyisen kirkon vieressä. Lisäksi kulki 93 Puotilasta Marjaniemen halki ja sillä oli lisälenkki Kulosaaren puistotien kautta.
Kun metro tuli 80-luvun alussa, Pukevan ja Halosen tavarataloille koitti huonot ajat, sillä heidän kohdallaan ei ollut nykyistä Helsingin yliopiston asemaa. Samaan aikaan alkoi Itäkeskuksen kehittyminen, joka tarjosi myös erikoispalveluja sekä harvinaisempia tavaroita. Näin ennen laajempi palvelutarjonta muodostui pistemäisemmäksi vaihtoasemien yhteyteen. Syrjemmälle jääneet ostoskeskukset kuten Puotinharju alkoivat slummiutua.
Kun olin 80-luvulla kesätöissä Katajanokalla, mukava työkaveri kertoi, että ennen pääsi mukavasti autolla töihin. Sittemmin autoilu kasvoi kuten myös laivojen kauttakulkuliikenne, joten oli pakko siirtyä julkisiin. Täytyy muistaa, että Ruotsin laivat ja Tallinnan laivat ovat ruuhkamaksuvyöhykkeellä ja ruuhkamaksu voi siirtää lautat Vuosaareen, jonne niitä ei erityisesti haluta, koska satamassa ei saa liikkua jalkaisin. Laivaliikenteen poistuminen keskustasta lienee melkoinen tälli Etelä-Helsingille, joka näivettää sitä. Toisaalta pääseehän sitä taksilla satamaan, jolloin kympin maksu jää taksin murheeksi, jos se ei siirry hintaan.
Olen ehtinyt käydä myös työmatkoilla Göteborgissa, jossa ydinkeskusta on yhtä isoa kauppakeskusta. Tällaista systeemiä ei ole Helsingin keskustassa, mutta sellaisia on mm. Pasilassa, jonne itähelsinkiläisten työpaikat ovat siirtyneet samalla tavalla kuin yleinen maantielogistiikka on siirtynyt kehä III:n varteen. Itähelsinkiläisille karrikoidusti keskusta on jotain matkalla Espooseen. Rannikkohan menee koillisesta lounaaseen, samoin kuin metro. Sinne suunnalle metro on hyvä kulkupeli, jopa jos menee laivoille.
Ruuhkamaksu voi ja todennäköisesti myös sakkaa ydinkeskustan kilpailukyvyn itähelsinkiläisestä näkökulmasta. Itä-Helsinki alkaa olla Tampereen kokoinen kaupunki. Se myös alkaa toimia kuten kaupunki, kun sen toinen puoli tulee maksumuurin taakse. Se voi olla kuolinisku Stockmannille ja muille vanhan mallin tavarataloille sekä myös Aleksanterinkadulle. Käy kuin Isolle Roballe, jossa kävelykatu karkotti asiakasvirrat. Mutta onhan meillä edelleen turistit. Tai ei ole mikäli ei ole laivojakaan.