Tämä on selitettävissä rakentamisella vain, jos asutusta olisi 50- ja 60-luvuilla purettu pois ratojen varsilta.
Se riittää, jos väestön määrä asemien vaikutusalueella laski. Kannattaa nyt muistaa, että esimerkiksi 1950-luvulla oli yleistä, että velvoitettiin pitämään omakotitalossa alivuokralaisia.
Tämä pakko poistui vähitellen. Muutoinkin on ihan fakta, että asuinpinta-ala asukasta kohden nousi myös 1950-60-luvuilla. Tällöin alueilla, joille ei rakennettu lisää, väestö saattoi vähetä.
Minulla ei ole tietoa tästä Helsingin alueittain, mutta on oletettavaa, että alueilla. joiden rakennuskannasta pääosa oli rakennettu esimerkiksi 1945-55 väestö väheni selvästi esimerkiksi
aikajaksolla 1955-1965, koska näin kävi muuallakin.
Tikkurila / Riihimäki - vertailusi osoittaa ko. suunnan osalta, että matkustajia on siirtynyt hitaammasta junasta nopeampaan, mikä on aivan loogista.
Tiedän myös, että eräissä tapauksissa lakkautusten perusteina on käytetty 1945-50 pula-ajan matkustajamäärien vertailua myöhempään tilanteeseen. Tässä ei ole päätä eikä häntää, koska säännöstelyaikana
bussiliikennettä oli rajoitetusti, jolloin junaa tai raitiovaunua käyttivät myös ne, joille bussiyhteys oli parempi vaihtoehto. Samoin tuolloin esimerkiksi ruokaa haettiin pitkien matkojen päästä, joka ei myöhemmin ollut tarpeen.
En tietääkseni ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö nopeampi ja vetovoimaisempi paikallisjunaliikenne Dm7-kalustoa modernimmalla kalustolla olisi ollut perusteltua. Päin vastoin, olen lähinnä pitänyt toteutunutta järkevämpänä ja taloudellisempana kehityskulkuna sitä, että modernisoitua paikallisjunaliikennettä esimerkiksi Sm1/2-kalustolla olisi toteutettu myös muille suurille seuduille (Turku ja Tampere) sekä niille keskisuurille seuduilla ja taajamaketjuille, joissa sille olisi ollut hyvät edellytykset. Samoin mielestäni olisi ollut toki järkevämpää harkita tarkemmin muita lakkautuksia, varsinkin kun on tiedossa, että laskelmia vääristeltiin tässäkin tapauksessa esim Dm7- ja bussiliikenteen vertailulaskelmissa.
Mielestäni on kuitenkin selvää että syrjäisin ja ensisijaisesti haja-asutusalueita palveleva paikallisjunaliikenne epäilemättä oli maaltamuuton seurauksena tuhoontuomittua.
Suomen resurssit olisivat aivan varmasti riittäneet toteutunutta laajempaan paikallisjunaliikenteeseen, jos vain resursseja olisi ohjattu autoliikenteen edistämisestä rautatieliikenteeseen. Paikallisjunaliikenne olisi myös säästänyt ja tuottanut kansantalouden resursseja.
En myöskään pidä perusteltuna, että niputat kategorisesti höyryjunat ja Dm7-paikallisjunat. Dm7 - kaluston junan kiihtyvyys ja pysäkkiajat ovat olleet aivan toista luokkaa kuin höyryvetoisten paikallisjunien, joka tiedetään aivan hyvin esimerkiksi aikataulujen nopeuttamisesta ja pysäkkien lisäämisestä kun Dm7 tuli käyttöön. Dm7-kalustoa olisi aivan hyvin voitu käyttää 1980-luvulle saakka suuremmassa määrin kuin toteutui.
Minulla on ollut käsillä lähteitä, joissa kerrotaan matkustajien mielipiteistä. Ne eivät todellakaan tue väitettä, että paikallisjunien lakkautukseen olisi oltu tyytyväisiä esimerkiksi kun jouduttiin siirtymään junasta bussiin.
Päin vastoin, se koettiin niin negatiivisena, että jopa eduskunnassa asia huomattiin ja lakkautuksia hidastettiin.