Mitenkäs tilaisuus meni, Antero?
Tilaisuus meni mielestäni hyvin. Aluksi yleisö sai kirjoittaa paperiarkeille päällimmäisiä ajatuksiaan, mikä oli varmaankin hyvä idea purkaa paineita. Ajatukset teipattiin seinälle ja arkit koottiin järjestäjien mukaan jatkomietintään. Paikalla oli enimmillään ainakin 110 henkilöä, laskettuna ottamistani valokuvista. Eli sali oli varsin täynnä.
Vallitseva henki oli raitiotielle myönteinen, toki oli myös puheenvuoroja, joiden mukaan sähköbussi johtimilla tai ilman ratkaisisi asiat eikä ratikkaa tarvita. Huolimatta siitä, että tilaisuudessa todettiin vilkkaimmillaan Hämeensillalla ajavan 130 bussia suuntaansa jo nyt, eli mitään lisäysvaraa ei enää ole.
Rahan puutteesta puhui moni, kuten Ertsu kirjoitti yhden henkilön osalta. Tärkeätä olisikin esittää rahoitusasiat suhteutettuna muuhun liikenteen menoihin sekä kaupungin budjettiin. Kun nyt esitetään, että suunnitellut 20 vuoden aikana rakennettavat raiteet maksavat 450 M€, ihmiset ajattelevat, että nyt on jostain saatava 450 M€. Näinhän asia ei ole.
Tilaisuudessa kyllä selvitettiin, että katuverkon ylläpito Tampereella maksaa 40 M€ vuodessa ja uusia katuja ja teitä tehdään 50 M€:lla vuodessa. Liikenneväyliin siis käytetään rahaa nyt 90 M€/vuosi. Ratikan rakentaminen esitetyn suunnitelman mukaan kysyy rahaa n. 23 M€/vuosi, joka osin korvaa tuota 90 M€ nykypottia. Lisäksi joukkoliikenteen liikennöintikulut alenevat n. 3,5 M€/vuosi eli 8 % nykyisestä.
Lisäksi selvitettiin, että jo 1980-luvulla olisi ollut mahdollista lähteä toteuttamaan ratikkaa jälkirahoitusperiaatteella. Eli Tampere olisi voinut tehdä sopimuksen ratikan rakentamisesta ja liikennöinnistä ja maksanut sitten liikennepalveluista tarvitsematta investoida itse mitään. Toki maksu olisi sisältänyt rakentajan rahoituskoron, mutta se olisi ollut sama kuin kaupungin itsensä ottama lainakorko. Tällä tavoin ratikan kustannukset olisivat rasittaneet kaupungin taloutta samalla tavalla kuin nykyisen bussiliikenteen maksaminen.
Antero
